”Olen eronnut lapseni isästä jokin aika sitten. Erosta saakka olen ollut turhautunut siihen, että lapseni isä ensimmäisenä kertoo lapseemme liittyvistä asioista äidillensä ja kysyy häneltä neuvoja joka asiaan. Asiassa ei muuten olisi ongelmaa, mutta kun lapseni esim. tulee kipeäksi ollessaan exälläni niin ensimmäinen, joka asiasta saa tietää on hänen äitinsä ja myös siskonsa enkä minä joka olen lapsemme äiti.

Exäni äiti ja sisko ovat molemmat hoitoalalla. Asia ei muuten häiritsisi, mutta minulla on mennyt luottamus sekä exäni siskoon että äitiin erinäisistä todella hyvistä syistä, enkä ole heidän kanssaan enään tekemisissä. Molemmat ovat lisäksi hyvin määräileviä ihmisiä. Siksikin suututtaa, että kun lapseni tulee kipeäksi niin minä olen vasta kolmantena listassa, jolle ilmoitetaan asiasta ja viiveellä vaikka olen hänen äitinsä.

Kuva Mario Azzi.

Exä ei ymmärrä alkuunkaan tätä ongelmaa, vaan perustelee asian sillä, että kun he ovat hoitoalan ammattilaisia. Hän suuttuu, kun sanoin että minun kuuluisi tietää ensimmäisenä jos lapseni tulee kipeäksi, eikä hänen äitinsä ja siskonsa. Vastauksena on vain vihainen ”sinä et minua määrää” ja listaus asioista mistä minä muka en ole kertonut vaikka asia on niin, että tärkeissä lepseemme liittyvissä asioissa keskustelen ensimmäisenä exäni kanssa. Mielestäni kuitenkin mikäli lapseni sairastuu exälläni ollessaan on se asia, jonka äidin kuuluisi tietää ensimmäisenä eikä lapsen mummo ja täti, vaikka ovatkin hoitoalalla.

Olenko vain pikkumainen vai onko mitään tehtävissä sen suhteen, että minun yli ei käveltäisi lapseni liittyvissä asioissa? Vai pitääkö vain hyväksyä se että exäni sisko ja äiti tulevat aina olemaan henkilöt jotka tietää minun lapsestani asiat ensimmäisenä koska ovat ”hoitoalan ammattilaisia”?”

Nimim. Turhautunut

Artikkelikuva Kelly Sikkema.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

33 vastausta artikkeliin “”Exä kertoo lapseemme liittyvät asiat äidilleen eikä minulle””

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Meillä mies ja hänen eksänsä ovat nyt korona-ajan vuoksi ilmoitelleet herkemmin sairastumisista, mutta lähtökohtaisesti se hoitaa, jolla lapset on. Tai itseasiassa minä yleensä ilmoittelen miehen eksälle sitten kun koen, että on tarvetta. Mutta jos kyse on perusflunssasta tai vatsataudista, ei siitä raportoida välittömästi ex-kumppanille. Yleensä siinä vaiheessa, jos vaikuttaa vaihtareihin. Meillä minä lähden matalammalla kynnyksellä miehen lasten kanssa lääkäriin kuin mies, ja lääkärikäynneistä toki ilmoitan aina lasten äidille.

    Mielestäni on ihan ok ja normaalia, että eksäsi konsultoi ensisijaisesti omaa lähipiiriään ns. tavallisissa sairastumisissa tai vaivoissa. Eron jälkeen kummankin vanhemman tulee rakentaa se oma verkostonsa, jonka kanssa lasten asioista huolehditaan. Vuoron vaihtuessa sitten raportoidaan toiselle. Tottakai vakavissa tilanteissa ilmoitetaan heti lasten toiselle vanhemmalle.

  • ap sanoo:

    Kiitos paljon kommenteista. Erityisesti niistä joissa kantani ymmärretään ja kannustetaan, mutta myös niistä joissa minut lytätään pikkumaiseksi ja kontrollinhaluiseksi.

    Oikeastaan koen helpotusta näistä minun lyttäysviesteistä, koska se meinaa myös sitä että en tarvi kokea syyllisyyttä siitä jos exäni suuttuu minulle (jatkossa) siitä jos en ole kertonut heti jos lapsemme sairastuu (tähän mennessä exäni on kyllä suuttunut näistä asioista ja monista muista lapseemme liittyvistä asioista minulle ,paljon pahemmin kuin mitä minä nyt kirjoittamastani asiasta). Olen vain äiti joka välittää lapsestaan ja haluaa tietää heti kun lapseni sairastuu ja se on suurinpiirtein ainoa asia mistä haluan, että exäni minulle ilmoittaa heti, muista asioista kyllä kerkeän kuulla myöhemmin jos on tarve. En kuitenkaan halua tietää sitä siksi että haluan neuvoa exääni miten kuuluu toimia (exäni tietyt perheenjäsenet kyllä tekee tätä ihan riittävästi ja välillä liikaa ).

    Minut koettiin tekstini perusteella ilmeisesti kontrollinhaluisena niin sitä kieltämättä olisin jos kieltäisin kokonaan juttelemasta lapseni asioista perheensä kanssa, tai kysymästä neuvoa, tai kieltäisin exäni perhettä olemasta missään tekemisissä lapseni kanssa. Edellä mainituista asioista ei tässä ei todellakaan ole kyse vaikka niin voi tuosta tekstistä päätellä. En voi estää enkä kieltää exääni juttelemasta lapseni asioista perheensä kanssa, sen toki ymmärrän, enkä ole kieltänyt vaikka niin voi teksteistä ilmeisesti päätellä. En ole kontrolloinut myöskään lapseni olemista ja tekemistä isänsä luona. Sen sijaan itse kyllä olen kokenut kontrollointi yritystä minun suuntaani exän perheenjäseniltä silloin kun vielä edes olimme puheissa. Varsinkin exäni hoitsusisar on kova tuomitsemaan muita ja kertomaan oman mielipiteensä asioihin mitkä ei hänelle edes kuulu. Eron jälkeen minulle on sanottu sisaresta että siinä on ihminen, jota ei halua omaan lähipiiriin. Se ehkä kertoo syyn miksi kiukustuin, että exäni uskoutuu varsinkin hänelle ensimmäisenä lapseni sairastumisesta. Mutta tämä asia tuskin tulee muuttumaan joten eipä siinä sitten joudu muutakuin nielemään kiukkunsa.

    Koska suurinosa totesi minun olevan pikkumainen niin varmaan sitten olen sitä ja otan opiksi. Eli eiköhän se asia tullut selväksi. Mutta kontrollin haluinen en koe olevani(peiliin on kyllä katsottu paljon vuosien aikana ja koen tietäväni puutteeni, vajavaisuuteni ja vikani mutta tiedän myös mitä todellakaan en ole mitä minulle sanotaan). Eron jälkeen koen kasvaneeni henkisesti todella paljon. Ilmeisesti kuitenkin teksteistä joku saa kuvan että haluan olla yksinvaltias lapseni elämässä, joka määrää ja neuvoo exäänsä joka asiassa miten kuuluu toimia, joka ei todellakaan pidä paikkaansa.

    Mutta kiitos tosiaan kaikista viesteistä. Mitä myöskin opin, että ihmiset luovat helposti ihmisestä kuvan tekstin perusteella. Ja tässä tapauksessa minut leimattiin pelkän tekstin perusteella ainakin “omaan korvaan” hirveäksi ihmiseksi, joka haluaa hallita kaikkea mukaanlukien exäänsä. Ja toistan varmaan itseäni niin en kyllä koe olevani sellainen. Olen todellakin nähnyt ja kuullut sellaisistakin kontrollihaluisista äideistä enkä edes halua olla sellainen. Monilla asioilla on kuitenkin se toinen puoli, mutta jota ei kirjoiteta tai kerrota ja tässä tapauksessa kyse on juurikin niistä asioista.

    Yritän tästä lähin unohtaa kaikki asiat mistä avauduin exääni liittyen ja keskityttyä kasvattamaan lastani omalla parhaalla katsomallani tavalla, toivottavasti tulevaisuudessa yhdessä jonkun ihanan uuden elämänkumppanin kanssa <3
    Kaunista syksyä kaikille!

  • Eeppis sanoo:

    Olet pikkumainen. Ehdottomasti.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Olet pikkumainen. Silloin iun lapset ovat sinun luonasi ja sairastuvat, ei sinullakaan ole mitään raportointijärjestysvelvollisuutta. Sinä ja miehesi saatte kumpikin kertoa omat ja lapsenne asiat ihan kenelle tahansa haluatte ja ihan missä järjestyksessä haluatte.

  • Äitipuoli sanoo:

    Lol kyllä meillä ei bioäidille ekana ilmoteta jos ei vaihtopäivä oo käsillä. Ei mies halua exänsä kanssa olla tekemisissä yhtään sen enempää ku on pakko, joten hoitaa vain pakolliset asiat hänen kanssaan. Kyllä me flunssaa osataan hoitaa ihan ilman bioäidin neuvojakin. Hoitakoon ite sitten niinku haluaa.

  • M sanoo:

    SINUN LAPSESI? Seon teidän yhteinen. Ei pelkästään sun. Anna sen SINUN LAPSESI viettää aikaa OMAN ISÄNSÄ kanssa. Jos nää ihmiset on siinä lähellä niin tottakai kysyy niiltä ensin. Voi huh. Oliskin mun lapsilla isät, jotka olis kiinnostuneita ja pitäis huolta.

    • ap sanoo:

      Voi todellakin olen iloinen jos/kun exä viettää aikaa lapsemme kanssa. Ennemmin surettaa kun lapsi on isällään niin ainakin yhdessä vaiheessa exälläni ei ollut kovin paljon aikaa lapsellemme vaan muut asiat meni lapsen edelle ja exän isovanhemmat hoiti lasta. Ja ymmärrän kyllä jos kyse on töistä josta saa palkkaa, että isovanhemmat hoitaa lasta, mutta kyse oli ihan muista asioista, jotka kyllä voi hoitaa hyvin silloin kun lapsi on minulla. Lapsen puolesta suretti varsinkin eron jälkeen kun huomasi että isovanhemmat on taas suurimman ajan hoitanut lastamme exällä ollessaan ja lapsi sanoi minulle, että haluaisi enemmän olla isänsä kanssa. Ja exä suuttui siitäkin kun kerroin tämän asian, että lasta surettaa ja toivoisin, että hän viettäisi enemmän aikaa lapsensa kanssa.

  • Niin metsä vastaa sanoo:

    Ilmoitatko itse exällesi ensimmäisenä kun lapsi sairastuu?

    • ap sanoo:

      Kyllä, koska myös exä on suuttunut aiemmin kun en ole hänelle heti kertonut lapsen sairastumisesta minulla ollessaan.

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Niin, siis ei kysytty ilmoitatko, vaan ilmoitatko ensimmäisenä. Ilmoittaa toki pitää jossain vaiheessa, ja jos on tiedossa että vaihdon jäljeen perhe on heti lähdössä lentokoneella Kiinaan ja lapsi saa ebolan, niin onhan se kohteliasta kertoa mahdollisimman äkkiä, että lennolle ei varmaankaan nyt pääse. Mutta flunssa? Ei vaadi välitöntä viestintää.

  • Miina sanoo:

    En näe exäsi toiminnassa mitään väärää. Itse konsultoin äitiäni ja veljeäni (molemmat lääkäreitä) aina ensimmäisenä jos lapsi on sairas. Exälleni kerron jos on kyse sellaisesta asiasta että pitää lääkärille lähteä.
    Ex-mieheni tästä joskus murisee. Saa murista rauhassa. Minä en jaksa hänelle jokaista nuhaa tai kurkkukipua raportoida. Isommista asioista tietenkin ilmoitan. Mutta rehellisesti sanottuna vasta soitettuani ensin äidilleni/veljelleni.

  • Exä myös sanoo:

    Kyllä, tulet olemaan kolmas jolle flunssasta ilmoitetaan ja totu siihen. On luonnollista että molemmat vanhemmat rakentavat oman lähipiirinsä eron jälkeen ja keskustelevat heidän kanssa lapsen hoidosta. Vanhemmat päättävät isot linjat sitten yhdessä. Isä osaa hoitaa flunssaista lasta äidin kanssa keskustelemattakin, vakavammat tilanteet asia erikseen tietenkin. Jos asia tulee vaikuttamaan äidin suunnitelmiin, niin toki on kohteliasta ilmoittaa.

  • Uusperheen äiti sanoo:

    Tämä ketju on oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu eron jälkeen. Normaalista keskustelusta, tiedonvaihdosta, kommunikoinnista tulee vaivalloista, kummallista, hallitsevaa, kontrolloivaa. Silloin, kun itse elin avioliitossa en ikinä voinut kuvitella, mitä eron myötä tuli. Vieläkin pahempi alkoi, kun löysin miehen, jolla oli ennestään lapsia ja perustimme uusperheen. Kun elää, vaikkapa sitä ydinperhe-elämää on helppo tuomita ja naureskellakin niille tapahtumille, joita eronneet kohtaavat. En minäkään ikinä kuuna päivänä olisi uskonut, miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä.

  • Huono Äiti sanoo:

    Huonon Äidin mielipide: haluaisin samassa tilanteessa, että minulle kerrottaisiin heti, jos lapsi on kipeä. Ei kolmantena. Iloista päivää kaikille 🙂

  • Omaa aikaa sanoo:

    Minä loukkaantuisin, mutta eri syystä. Meillä ilmoitellaan lasten sairastumiset, jotta voi ennakoida: oletettavasti flunssa kestää useamman päivän ja kun lapsia on 2 niin sairastuvat yleensä peräkanaa. Kun saan exältä viestin, että lapsi 1 on kuumeessa niin tiedän olla suunnittelematta kyläilyjä seuraavalle viikolle ja pystyn priorisoimaan ja delegoimaan hommia töissä niin, että kollegat voi ottaa niistä kopin jos ja kun olen alkuviikon kotona lapsi 2 kanssa. Luotan siihen, että osaa hoitaa ne kipeätkin lapset, mutta suuttuisin jos kuulisin asiasta vasta kun lapset tuodaan minulle.

  • Nimetön sanoo:

    Hei, on todella normaalia tuntea näitä tunteita pian eron jälkeen. On todella vaikeaa päästää ainakin lapsesta, tai ehkä jopa myös exästä irti. Älä häpeä tunteitasi siis kommenteista huolimatta. Totuus on kuitenkin, että todennäköisesti muutaman vuoden päästä sinulle lapsivapaa on oikeata vapaata, etkä edes kaipaa päivityksiä lapsen asioista. Jollei nyt kyse ole oikeasti vakavasta asiasta tietysti. On kurjaa, että exäsi ei osaa huomioida sinun tunteitasi näissä asioissa, mutta ehkä se onkin yksi syy siihen, että hän on exä. Paras neuvoni on siis ehkä se, että koita kohteliaasti pyytää päivityksiä lapsestasi exältä, mutta koita myös hyväksyä se, että niitä ei ehkä tule. Jos luotat exsääsi edes isänä, niin tuskin on oikeaa ongelmaa. Ei ole pikkumaista se, että omasta lapsesta on vaikeaa päästää irti, edes siksi viikoksi, tai viikonlopuksi. Se on todella hyvä äidinvietti. Oman jaksamisesi kannalta olisi kuitenkin parempi, jos pystyisit nauttimaan lapsivapaastasi ilman murhetta. Exät on usein hankalia (sattuneista syistä 😅), joten koita omalla käytökselläsi vaikuttaa positiivisesti exsään. Ole siis sinä se parempi ihminen 🙂

  • Päivänsäde sanoo:

    Kyllä äidin pitää saada kuulla ensimmäisenä. Kertoisin exälle ajatukseni ja toivoisin että hän kertoisi heti minulle, lasten äidille, asiasta.
    Viesti riittää, se ensimmäinen viesti.

  • Jep sanoo:

    Kyllä. Olet pikkumainen.

    Hienoa, että miehesi on omatoiminen ja kysyy neuvoja äidiltään.

    • omatoiminenko? sanoo:

      Minusta omatoiminen kyllä tarkoittaa sitä, että osaa itsenäisesti hoitaa asiat keneltäkään neuvoa kysymättä. Mikäli kirjoittajan exä kysyy joka asiassa neuvoa äidiltään niin se kyllä mielestäni kertoo, että napanuora ei ole katkennu ja on kovin riippuvainen äidistään. Jos näin on niin kova on koulu kun äiti ei ole joku päivä antamassa neuvoja pojalleen. Varmasti äiti on mielissään jos poikansa on niin riippuvainen hänen neuvoistaan ja tekee niinkuin äiti sanoo.
      Onnea seuraavalle miniälle joka on niin hyväksyvä jos anoppi on näin hallitsevassa asemassa poikansa elämässä. Tällainen tuli vain mieleen.

      • Nimetön sanoo:

        Onko kukaan koskaan kuullut puhuttavan napanuoraongelmista, kun lapsen äiti kysyy neuvoa omalta äidiltään miehensä sijaan 😅? Tai ylipäätään juttelee lapsen asioista omalle äidilleen? Omien havaintojeni perusteella on nimittäin ihan tavallista, että nainen kyselee neuvoa omalta äidiltään… Miksi se olisi siis paha asia, jos mies niin tekee? Etenkin, kun kyse on sairausasioista, ja miehen äiti työskentelee alalla?

  • Alkuperäinen sanoo:

    Kiitos tähänastisista kommenteista. Haluaisin tarkentaa muutamia asioita.

    Lisäisin tuohon alkuperäiseen tekstiin, etten kysele ja soittele jatkuvasti exälleni ja kysele lapseni perään vaan päinvastoin, olen todennut( myös exälleni) että mitä vähemmän olemme tekemisissä niin sen parempi. Luotan kyllä exääni sen suhteen, että hän hoitaa lapsemme vaikkakin hänen vanhempansa ovat olleet paljon apuna. Olen toivonut, että lapseemme liittyvät asiat mitä tulee niin hoidetaan viesteillä juurikin sen takia, että koen hankaluutta puhua välillä exäni kanssa puhelimessa. Tähän exäni suostui lopulta vaikka siihenkin sanoi vastaan ensin. Tilanne siltä osin on ok. Ennen eroa koin, että suhteessamme oli henkistä väkivaltaa miehen puolelta ja olin henkisesti loppu ennen lähtöäni suhteesta. Kummallakaan meistä ei ole uutta parisuhdetta. Mikäli exä löytäisi uuden niin en voi toivoa muuta kuin hän olisi fiksu ihminen.

    Exäni suuttuu helposti ja myös sellaisista asioista mitkä ei sinänsä liity lapseen vaan lähinnä minuun mutta hän haluaa tietää niistäkin. Hän itse on myös suuttunut itsekin siitä jos en ole kertonut etten ole vienyt lastamme hoitoon mikäli ollut kipeä tai muuten vain. Hän on suuttunut minulle jopa siitä, että lapsemme joutui verikokeisiin, vain että voidaan sulkea pois se ettei lapsellamme ole mitään vakavampaa esim. keliakiaa, diabetestä tms. Hän koki sen lapsemme rääkkäyksenä ja se oli minun vika että lapsemme sinne joutui.

    Olen siis hyväksynyt sen että exäni kyselee äidiltään asioista ja olimme eron jälkeen hyvissä väleissä exäni äidin kanssa ja tulin jopa paremmin toimeen välillä exäni äidin kuin exäni kanssa. Luottamukseni tähän äitiin meni kuitenkin sen jälkeen kun hän käytti asemaansa väärin työpaikassaan ja kyseessä mielestäni hyvin vakava asia. Hän ei ole lääkäri eikä myöskään kyseinen sisko. Siskon koen hyvin manipuloivana ihmisenä, enkä ole ainut joka näin ajattelee hänestä. Aikoinaan jopa puolustelin häntä ihmisille jotka eivät hänestä pitäneet kunnes sain karvaasti kokea, ettei häneen kannata luottaa. Pelkäänkin, että hän tekee samoin kuin äitinsä.

    Ongelma ei ole siinä että hän puhuu lapsemme asioista äitinsä ja siskonsa kanssa ja kertoo lapsemme olevan kipeä. Ongelma on siinä että olen suurinpiirtein viimeinen jolle hän kokee että asia täytyy kertoa vaikka itse myös on suuttunut kun en heti ollut kertonut lapsen sairastumisesta. Tuohtumustani lisää se, etten luota enään kyseisiin ihmisiin, joille hän uskoutuu ensimmäisenä. Varsinkin näinä aikoina haluan ehdottomasti tietää heti jos lapseni sairastuu. Luotan siis exääni, että hän osaa hoitaa lastamme kun hän on kipeä. Asia on monimutkainen, mutta toivottavasti tämä edes selvensi jotenkin lisää tätä kyseenomaista avautumista.

    • Jep sanoo:

      Ihan selvää edelleen. Olet pikkumainen. Ja haluat hallita.

      • Öö sanoo:

        Eikö tässä tapauksessa myös exä eli lapsen isä ole pikkumainen ja haluaa hallita koska haluaa tietää ja suuttuu samoista asioista lapsen äidille kun mistä tässä on kyse..

    • Äiti 74 sanoo:

      En minäkään kerro exälle jokaisesta nuhasta ja kuumeesta yms.
      Jos lapset asuvat isällään, eikä lapsilla ole mitään hätää ja ihan kotihoidettava normi tauti, niin miksi kaikesta pitäisi informoida. Jos kyse vakavasti sairaudesta, sairaalahoidosta yms niin asia on eri. Silloin, kun on että vanhempi, joutuu hyväksymään sen, että moni lapsiin liittyvä asia ei tule sinun tietoosi. Näillä tiedoilla mitä kerroit, niin vaadit minusta kohtuuttomia. Ei isän tarvitse joka ikisessä asiassa olla raportoimassa sinulle.

      • Lumi sanoo:

        Ei tulisi enää mieleenkään raportoida joka nuhaa puolin ja toisin. Emme yleensä edes muista mainita, jos lähdemme lasten kanssa reissuun toiselle puolelle Suomea. Ulkomaan reissuista sentään mainitaan. Eron jälkeen pitää vaan hyväksyä, että määräysvalta ei enää ulotu exän kotiin. Et voi määrätä kenen kanssa asioista puhutaan ja ketä lapsi toisella vanhemmallaan tapaa. Tämä tulee vaan kärjistymään sitten, kun exäsi löytää uuden puolison. Mitäpä, jos vaikka uusi puoliso joskus vie lapsen lääkäriin? Miten reagoit?

        • ap sanoo:

          Kiitoksia kommentista. En ole määrännyt enkä voikkaan määrätä ketä lapseni tapaa exällään, enkä määrää miten lastani tulee kasvattaa exälläni ollessaan. Näin asia ei todellakaa ole. Exäni tosin yritti alussa määrätä minua siinä miten minun kuuluu toimia kun lapsemme on luonani.
          Ja hyvä kysymys oli se että miten kokisin jos exäni uusi puoliso käyttäisi lastamme lääkärissä. Se riippuisi varmaan siitä, että millainen tämä uusi exäni puoliso on luonteeltaan. Tarkoitan, sitä että toivoisin exäni uuden puolison olevan sellainen fiksu ihminen jonka kanssa myös minä voisin asiallisesti puhua lapseni asioista yhdessä exäni kanssa. Ja joka ymmärtää, että vanhemmat on ne jotka lopulta päättää lapseen liittyvissä suuremmissa asioissa. Eikä ole kaikkitietäväinen nyxä joka esim haukkuisi minua lapselleni ja arvostelee minua ympäriinsä tai ajaa omaa etua eikä lapseni etua asioissa tai valehtelee tai pimittää tärkeitä asioita mitkä lapseeni liittyy tai kertoo muunneltua totuutta. Jälkimmäisessä tapauksessa voisin kokea sisäistä kiukkua jos hän käyttäisi lastamme lääkärissä ilman että minulle ilmoitetaan tai saisin tietää siitä muualta.

          Mikäli siis exäni uusi olisi järkevä fiksu ihminen joka ymmärtää lapsen edun ja pystyn hänen kanssaan kommunikoimaan normaalisti niin on ihan ok jos hän käyttää lastani lääkärissä mutta toki siitä haluan tietää. Toki riippuu myös asiasta minkä takia uusi puoliso käyttäisi lasta lääkärissä mutta haluaisin tietää siitä jokatapauksessa. Ja koska tunnen exäni niin hänkin haluaisi tietää jos minun uusi puoliso käyttäisi lastamme lääkärissä.

    • Parempi päästää irti sanoo:

      Kyllä tämä minunkin mielestäni vaikuttaa kontrolloinnintarpeelta ennemmin kuin aidolta huolelta.

  • Äiti myöskin sanoo:

    Ymmärrän aivan täysin, että haluaa kysyä neuvoa niiltä ihmisiltä, joihin luottaa.
    Meillä miehen eksä oli aikoinaan aina niin syyllistävä, että puolisoni halusi minimoida ihan kaikki kanssakäymiset hänen kanssaan. Pätee vieläkin, vaikka lapset jo isoja.

  • Nimetön sanoo:

    Et ole pikkumainen. Exäsi tekee väärin.
    Jos sisko tai anoppi on lääkäreitä niin heiltä voi tarvittaessa kysyä mutta vasta kun sinua on ensin informoitu. Tapahtuneet tilanteet tuskin olleet henkeä uhkaavia.

  • Uusperheen äiti sanoo:

    Kuulostaa siltä että et osaa päästää joko exästä tai lapsesta yhtään irti. Meillä on mieheni kanssa molemmilla lapsia edellisistä liitoista ja lähinnä ärsytti kun miehen exä alkuun ilmoitteli jostain nuhista meille. Toki ilmoitetaan kaikki puolin ja toisin jos jotain vakavaa on, mutta ihan perus lääkärireissut hoituvat kaikilta vanhemmilta niin että jos vaihtopäivänä on vielä joku lääkekuuri päällä se kerrotaan ja annetaan lääkkeet mukaan. Samoin toki kerrotaan että on yskinyt pari päivää tms jos tilanne on vielä ajankohtainen. Ainut syy miksi ilmoitettaisiin saman tien on jos kela-kortti on toisella vanhemmalla ja lääkäriin pitää päästä. En tiedä tekeekö se musta huonoa vanhempaa mutta en ymmärrä mitä ihmettä se mua auttaisi tietää jos lapsella on yskä jos en kuitenkaan ole lasta näkemässä. Nyt toki jos olisi korona-epäily niin voisi joutua miettimään tuleeko lapsi meille ennen testitulosta, mutta noin muuten.

  • Hoitsu sanoo:

    Hei, valitettavasti juttu kuulostaa omaan korvaani pikkumaiselta. Hän varmaan vain kysyy neuvoja sellaiselta ihmiseltä joihin luottaa. Onko kyse muuten pikkuflunssasta vai 1.tyypin diabeteksestä?Jos hän soittaisi sinulle, olisiko keskustelu normaalia? Sättisitkö, aliarvioisitko tms exääsi? Anna isän hoitaa lapseen liittyvät asiat silloin kun lapsi on siellä. Anna isälle tilaa, te kaksi jaatte ykköspaikan lapsen elämässä.

    • Isoäiti sanoo:

      Samaa mieltä.

    • Isän vastuulla sanoo:

      Samaa mieltä. Kun lapsi on isällä ja hän kantaa lapsesta vastuun, on toki hänellä oikeus käyttää juuri sitä tukiverkkoa joka hänellä on, eli vaikka juuri äitiään ja siskoaan. Ei sinun tarvitse heistä tykätä, ja ovathan nuo myös lapsen sukua ja toivottavasti hänelle elämässä läheisiä ja hänen tukiverkkoaan, se on arvokas asia. Lapsi on kuitenkin teitä molempia, anna tilaa hänessä myös sille, mikä ei ole sinusta. Kaksi sukuyhteyttä on vähän kuin perintö kahta eri valuuttaa. Arvoa. Isän vuorolla hän tietenkin toimii omalla ”valuutallaan”, ei sinun.