”Miehet nykymaailmassa! Tässäpä mielenkiintoinen asia ajateltavaksi. Tiedän, että on olemssa miehiä, jotka hienosti sopeutuvat kaikkeen tähän nykyiseen länsimaiseen elämäntyyliin.

Nämä tietyt miehet sopivat koti-isiksi, ovat ilolla vanhempainvapaalla äidin ollessa työelämässä, tukevat vaimonsa eettisiä mielipiteitä lähiruoasta ja kasvissyönnistä, tai ovat ne jopa ihan itse keksineet. He soittelevat lapsilleen neuvola-aikoja, menevät perhekerhoihin ja ovat erinomaisen tyytyväisiä elämäänsä omassa kodissaan perheensä kanssa. He tutkailevat tunteitaan, ja keskustelevat niistä. Heille sopii hienosti viettää päivää Ikeassa vaimon kanssa sisustusta suunnitellen. Ja hyvä niin!

Kuva Jimmy Conover.

Mutta on myös paljon toisenlaisia miehiä. Minun isäni on rakastanut minua erittäin paljon koko elämäni. Olen ollut hänen elämänsä ilo, ja hän on viettänyt minun kanssani ihan huomattavan paljon aikaa. Sanoisin, että paljon enemmän, kuin äitini. Vanhempani erosivat minun ollessani lapsi, jonka jälkeen asuin molempien luona miten itse halusin. Mutta isä oli paljon useammin se, joka soitteli perään ja kysyi, että tulisinko taas hänen luokseen. Häntä ei siis millään muotoa voi syyttää huonoksi isäksi. Hän on omien kykyjensä mukaan jopa aina ruokkinut minut 😀

Mutta huonoksi (avio)mieheksi häntä kyllä voi syyttää. Häntä ei koskaan ole voinut vähempää kiinnostaa hankkia koriste-esineitä kotiin. Tai suunnitella ruokalistaa ensi viikolle. Hän ei koskaan ole halunnut asettua aloilleen, vaan aina halunnut kokea jotain uutta ja hienoa (tämän seurauksena olenkin matkustanut isäni kanssa todella paljon lapsena). Hän turhautuu ja masentuu, jos joutuu elämään tavallista elämää liian pitkään.

Haluan siis tuoda esiin sen, että huono mies ei välttämättä ole sama asia, kuin huono isä. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin minun mielestäni oma isäni ei ollut edes huono mies äidilleni. He olivat vaan aivan liian erilaisia erilaisine arvoineen. Kovin paljon näkee juttuja, jotka käsittelee eroa. Näillä palstoilla tietysti eroa käsitellään tyypillisesti naisen näkökulmasta, ja ehkä naiset myös yleisesti käsittelee sitä eroa enemmän sanallisesti.

Kuva Heike Mintel.

Todella usein saa lukea tai kuulla siitä, kun nainen palaa loppuun perheen vaatimusten kanssa, kun mies ei tee mitään. Mies ei kuuntele, miestä ei näytä kiinnostavan. Ja usein pohdin, että onko kyseessä oikea ongelma, vai onko kyseessä vain mies, joka ei sovellu tähän naisia suosivaan yhteiskuntaan, jossa ei enää saa kokea mitään jännää. Jossa viikon mielenkiintoisin asia on se, että joko vaihdetaan jouluverhot pois noihin vaaleanvihreisiin?? Ja sitten kun mies ei näytä kiinnostuvan lainkaan vaimon verhopohdinnasta, niin nainen kokee, että mies ei rakasta. Miestä ei kiinnosta, eikä se edes vaivaudu kuuntelemaan.

Tähän väliin haluaisin kuulla, että kuinka moni nainen ihan oikeasti aidosi jaksaa kiinnostua siitä miehen tietokonepelistä? Kuka jaksaa kuulla mitä kaikkia ampumaominaisuuksia missäkin aseessa on siinä pelissä? Kuinka moni nainen tässä kohtaa sanoo, että sehän on vain peli.

Nyt puhutaan oikeasta elämästä, koska verhot, sohvatyynyjen malli, tai lasten vaatteiden väri on naiselle sitä oikeaa elämää. Mutta voiko naiset ihan tosissaan vaatia miestä kiinnostumaan näistä asioista? Tai siitä, että onko tavarat kodissa järjestyksessä?

Kuva Eduard Militaru.

On paljon miehiä, jotka viimeistään siinä neljänkymmenen vuoden kohdalla tajuaa, että he ovat eläneet vain puolikasta elämää. Koska he ovat yrittäneet sopeutua, ja käyttäytyä naisten vaatimalla tavalla. Ei nyt varmaan ihan täydellisesti, mutta ovat yrittäneet edes sinne päin.

Yksi kommentti täältä Huonosta Äidistä jäi erityisesti mieleen. Joku valitti miehestään, ja toinen sitten kehoitti jättämään tämän laiskurimiehen, ja etsimään AIKUISEN miehen. Ja aikuiseen tässä viitattiin sillä, että eihän aikuinen mies enää ole kiinnostunut oluen juonnista kavereiden kanssa, moottoripyöristä, tietokonepeleistä tai haaveile avoautosta. Koska aikuinen mies ymmärtää, että perhe ja vaimo pitää laittaa etusijalle, ja elää naisten vaatimalla tavalla tässä yhteiskunnassa. (Kuten aiempi esimerkki omasta isästäni kertoo, niin miehen EI siis tarvitse pystyä näihin asioihin, jotta voi laittaa lapsensa etusijalle.)

Minusta naiset saavat ihan rauhassa leikkiä kotia. Mutta miehiä ei siihen mielestäni pitäis pakottaa, jos miehet eivät itse sitä halua. Eiväthän miehetkään pakota teitä notkumaan siellä auton alla likaisessa tallissa, tai pelaamaan heidän kanssaan sotapeliä tietokoneella. Miksi siis naiset saavat pakottaa miehet omiin leikkeihinsä?

Kuva Florian Olivo.

Ei ehkä kovin yllättävää, mutta minulla on mies, joka on erittäin epäaikuinen näiden määritelmien mukaan. Minulla on mies minua itseäni varten. Sen takia, että on kivaa mennä kainaloon, on kivaa saada seksiä, ja on kivaa, että minulla on ihan oma seikkailukaveri. Ja noh, tietysti on myös kivaa olla rakastunut.

Hän ei ole lapseni isä, emmekä asu yhdessä. Hänellä ei ole omia lapsia, koska on aina uskonut, että hänestä ei olisi isäksi. Hän on nähnyt liikaa vanhoja ystäviään, jotka nyt riutuvat perheen isinä. Toki nämä vanhat ystävät rakastavat lapsiaan, siitä ei ole kyse. Mutta ollenkaan kaikki miehet eivät vain sovi elämään sitä kotileikkielämää, joka on (monille) naisille niin luontaista.

Mieheni yrittää tavata näitä kavereita edelleen, mutta ei ole enää toivoakaan, että he voisivat lähteä viikonlopuksi (saatika kahdeksi viikoksi) metsään leikkimään sotaa. Tietokonepeleihin ei ole enää aikaa. Ja monet muutkin harrastukset ovat jääneet erittäin vähiin. No, hyvä minulle, koska nyt minä saan tehdä enemmän asioita mieheni kanssa. Minä en tosin lähde metsään sotaleikkeihin, mutta kiipeily on meille erittäin rakas yhteinen harrastus. Sen parissa vietämme aikaa aina, kun mahdollista. Sen lisäksi tykkään kovasti hänen moottoripyöristään.

Kuva Gustav Gullstrand.

Hän on minulle täydellinen mies, mutta en edes yrittäisi tehdä hänestä perheenisää. Hän on todella lämpimissä väleissä minun lapseni kanssa, mutta uskon silti, että kaikki menee paremmin, kun hän käy meillä vain vierailuilla. Minulla on siis ollut onnea, koska hänet tavatessani minulla oli jo lapsi, enkä lisää olisi halunnutkaan. Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä, jos haluaa perustaa perheen, saada paljon lapsia, ja vielä miehen, joka osallistuu siihen arkeen.

Ihan ensimmäinen ehdotus on, että pitäkää molemmat kiinni omasta ajastanne kavereiden ja harrastusten parissa. Saattaa käydä niin, että kymmenen vuoden päästä teille paljastuu, että se sinun miehesi on edelleen oikein tyytyväinen perus lapsiperhearjessa. Jos niin on, niin älä vain päästä irti! Äläkä vain haaveile siitä seksikkäästä tyypistä moottoripyörän päällä, koska hän ei ole se perheenisä sinulle (sitä paitsi hän saattaa olla juuri se minun mieheni 😉 ).

Kuva Nikola Saliba.

Mutta saattaa myös käydä niin, että miehen kanssa molemmat huomaatte, että se perhe-elämä ei oikein ollutkaan häntä varten. Silloin kaikista parasta on, jos olette alusta asti pitäneet huolen niistä omista jutuistanne. Silloin mies ei tukehdu niin helposti, ja toisaalta jos ero tulee, niin sinullakin on sitten jotain ihan omaa ja mielenkiintoista sen perheen ulkopuolella.

Koittakaa hyväksyä puolisonne sellaisina, kuin he ovat, vaikka heissä varmasti vikoja onkin. Kaikkea ei tietenkään tarvitse jaksaa tai sietää, mutta ensimmäisenä voisi koittaa ymmärtää. Koittakaa antaa miestenne kantaa vastuu sellaisista asioista, jotka sopivat heille. Ja älkää pahastuko, jos mies ei ole kiinnostunut niistä kodin asioista. Ehkä hän kiinnostuu vaikka autosta ja sen korjaamisesta? Tai talonrakennuksesta?”

Nimim. Nykynainen ymmärtää 

Artikkelikuva Kelli McClintock.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 46 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

46 vastausta artikkeliin “”Huono aviomies ei ole välttämättä huono isä””

  • Hmm sanoo:

    Meillä onneksi vaikka ollaan puolison kanssa hieman erilaisia ihmisiä niin on oikeasti kiinnostusta toisen harrastuksiin tai tekemisiin. Toki itse pääsääntöisesti valitsen sisustus juttuja, mutta joskus mieskin on mukana valitsemassa. Tykkään katsoa kun mies pelaa videopelejään vaikka itse en niistä ymmärrä yhtään mitään. Yhdessä tehdään vaikka ja mitä vaikka ei aina olisikaan juuri itseä kiinnostava tekeminen. Kotityöt hoitaa se joka kerkiää/jaksaa ja niin on pärjätty hyvin viimeset 7 vuotta.

  • Nuru sanoo:

    No nyt oli kyllä tukevaa jöötiä. Naisten hallitsema yhteiskunta? Missäköhän ulottuvuudessa kirjoittaja oikein elää. Kyllähän siitä silloin kotileikki muodostuu, jos yhdessä asutaan. Sisustuksen miettimiseen miehen ei tarvitse osallistua jos ei halua, mutta sitten on turha valittaa jos se ei ole mieluinen. Aikuinen mies 2 viikkoa metsässä leikkimässä sotaa? Nyt oli hauska. No siis, jos tehdään tällaisia 2 viikon reissuja niin toki itsellekin maittais rantaloma tyttöjen kanssa tai näin Korona-aikaan kotimaan kylpyläloma. Mutta tasapuolisesti sitten noita kivoja juttuja. Hieman yksinkertaistaen, mies ei saa tehdä jänniä juttujaan koska nainenkaan ei niitä voi tehdä. Tosimies ottaa KAIKKI kotityöt ja lastenhoidot harteilleen vaikka viikon verran joka kuukausi, että vaimo saa levätä. Vähän hei ymmärrystä mutsejakin kohtaan.

  • ? sanoo:

    Aikuiset naiset ei leiki kotia hyvä tavaton eikä kovin moni nainen nykyään edes halua sitä yhtäkään lasta, senhän todistaa syntyvyysluvutkin.
    Perhe ja koti on koko maailman ydin. Ilman niitä ei ole mitään mutta perheessä ei välttämättä ole lasta.
    Ja kenenkään normaalin aikuisen elämä ei voi olla tietokonepelien pelaamista, moottoripyöräilyä jne. Vain lapsi ja nuori elää lapsellisesti omiin haaveisiinsa uppoutuen.
    Ja en kyllä tunne yhtäkään pariskuntaa jossa mies ei olisi kiinnostunut oman kotinsa sisustuksesta. Sitä vastoin tunnen pareja jotka joutuvat lykkäämään esim sohvan ostoa tai olohuoneen tapetointia koska eivät pääse yhteisynmärrykseen asiasta. Omalle miehellekään esim kylpyhuoneen värit ei ole yhdentekeviä vaan valmistuvaan asuntoomme valittiin todellakin kaikki yhdessä harkiten ja kompromissejä tehden.
    Viettääkö aloituksen kirjoittaja aikaansa jälkeenjääneitten kanssa?

  • Kirsi sanoo:

    ”Saattaa käydä niin, että kymmenen vuoden päästä teille paljastuu, että se sinun miehesi on edelleen oikein tyytyväinen perus lapsiperhearjessa. Jos niin on, niin älä vain päästä irti! Äläkä vain haaveile siitä seksikkäästä tyypistä moottoripyörän päällä, koska hän ei ole se perheenisä sinulle ”

    En tiedä millaiseksi aloittaja kokee perus lapsiperhearjen, johon tarvitaan joku mystinen” perheenisä” -tyyppi. Kun eikö se peehearki ole ihan vaan normaalia elämää, siis niille, joilla se perhe on. Siinä elämässä hoidetaan kotia ja pyöritetään arkea, ollaan lasten kanssa ja vietetään aikaa puolison kanssa. Nähdään kavereita, jos niitä on. Harrastetaan. Rempataan. Käydään töissä. Kaikkia ihan elämään kuuluvia asioita. Ei lapsiperhearki tarkoita, että elämä loppuu siihen.

    Kyllä minun mieheni on sitoutunut perheenisä, joka hoitaa vähintään (usein enemmänkin) arjen pyörityksestä. Hän ei erityisesti ”riudu” perheenisän roolissaan. Hän on ihan tavallinen, vastuullinen aikuinen ja lisäksi se seksikäs tyyppi moottoripyörän päällä.

  • Tervetuloa tosielämään sanoo:

    Se ”kodin leikkiminen” ei muuten 99.99% ole verhojen valintaa, vaan vättämättömiä kotitöitä tai pikkulapsen vahtimista, jotta se/ne ei tapata itseään, kun ei vielä vaaraa ymmärrä. Nämä useimmiten jää naisten töiksi kun mies mieluummin hoitaa omia harrastuksiaan. Naiselle tätä omaa aikaa ei jää usein yhtään. Siksi nykyään erotaan useammin kuin ennen; naisella kun nykyään on oikeus erota aikuisesta lapsesta (eli aviomiehestä), jonka odotti välittävän myös hänenkin tarpeistaan, ei vain omistaan.
    Kirjoittajalla selvästikään ei ole omia lapsia, kun ei ole mitään hajua siitä työmäärästä, mikä niiden elossapitoon nykymaailmassa tarvitaan. Tutkimusten mukaan äideillä on vähemmän työmäärää sinkkuäiteinä, kun on yksi ihminen vähemmän paasattavana 😆

  • Nainen sanoo:

    Tämä taisi olla vuoden 2020 tyhjäpäisin kirjoitelma, mitä olen lukenut. Haluan tarttua erityisesti seuraavaan kohtaan;

    ”Minusta naiset saavat ihan rauhassa leikkiä kotia. Mutta miehiä ei siihen mielestäni pitäis pakottaa, jos miehet eivät itse sitä halua. Eiväthän miehetkään pakota teitä notkumaan siellä auton alla likaisessa tallissa, tai pelaamaan heidän kanssaan sotapeliä tietokoneella. Miksi siis naiset saavat pakottaa miehet omiin leikkeihinsä?”

    Se ”kotileikki” on sun, sun puolison ja lapsen/lapsien elämä. Se ei ole harrastus, johon paneutua vasta silloin kuin huvittaa.

  • Vaimoväkeä sanoo:

    Tässäpä kirjoittaa exäni eräänlainen unelmien haavenainen! 😂

  • Nimetön sanoo:

    Mitäs sitten kun nainen huomaa saman? Kenet sitten voi pakottaa leikkiä kotia? Entäs erossa, kenelle ne lapset laitetaan että kumpikin voi vaan sen joka toisen viikonlopun heitä nähdä? Eihän naistakaan voi pakottaa semmoiseen muottiin mihin ei sovi. Vai miten se nyt menikään?

  • Nimetön sanoo:

    Meillä on töissä kaksi miestä, joilla molemmilla on useampi lapsi. Toinen vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä perheenisältä, joka viihtyy roolissaan ja jaksaa lapsiperhearkea. Sitten on toinen, joka olisi halunnut yhden lapsen, vaimo monta. Ensimmäisen jälkeen mies olisi ollut tyytyväinen, ja totesikin, että tämä on niin raskasta hommaa, että ei vaan tehdä enempää. Vaimo sai jotenkin puhuttua toisen lapsen (tämä menköön miehen omaksi viaksi, kun ei pitänyt puoliaan). Kun vaimo halusi vielä kolmannen lapsen, niin mies ilmoitti, että hän ei aio osallistua enää yhdenkään lisälapsen hoitoon. En tunne tarinaa tarkemmin, mutta ilmeisesti vaimon lapsenkaipuu oli niin suuri, että hän päätti haluta vielä yhden, vaikkakin sitten ilman sitä isän apua (paitsi siinä siittämisessä). Käsittääkseni tämä mies hoitaa kotona osansa, eli päivittäiset ruoat, tiskit, pyykit ym vaimonsa kanssa. Halaa lapsiaan ja suukottaa hyvät yöt. Mutta kaikki hänen mielestään ylimääräinen on kyllä vaimon vastuulla. Esim lasten musiikkiharrastus (josta lapset eivät pidä itse, vaan on vaimon vaatimus) vaimo saa hoitaa ihan itse. En ole itse vielä päättänyt mitä ajattelisin tästä koko järjestelystä, mutta jos molemmat heistä ovat edes suunnilleen tyytyväisiä, niin hoitakoon oman perheensä asiat niin kuin haluavat.

  • Mari72 sanoo:

    Olen samaa mieltä muuten mutta mielestäni voidaan puhua vaan erilaisista ihmisistä eikä miehistä ja naisista koska kaikki naiset ei sisusta tai miehet ropaa autoja. Eli voidaan yleisesti miettiä miksi ei anneta toistemme olla sellaisia kuin ollaan eikä yritetä saada toista muutettua toisenlaiseksi. Työt pitää kyllä jakaa tasan.

  • *taas-arvon kannalla sanoo:

    Ensinnäkin, on naisia, joita kiinnostaa autoremontit, moottoripyöräily ja – kelkkailu, veneily, metsästys, jne. Minun kaveripiirissäni niitä on aika monia, ja itsekin allekirjoitan olevani kiinnostunut. Useita kertoja autonrenkaat, – pyyhkijänsulat, ja – polttimon olen vaihtanut, autohuollon varannut ja yleensä kysynkin, että teenkö minä ko.homman vai mieheni. Ja, joskus kysymättäkin.

    Lähimpiin ystäviini kuuluu, ja on aina kuulunut miehiä. Olemme aina joskus puhuneet porukassa ja kahdenkeskisesti ”naisten ja miesten jutuista”, myös koskien perhe-elämää. Melko moni mies on sanonut, että jos se nainen tulisi ja menisi niin paljon kuin hän itse ja olisi ns.samanlaisia vapauksia, olisi lempannut hänet ajat sitten. Ja, tunnen sellaisia miehiä, jotka ovat sen tehneetkin, kun joutuu tasa-arvoisemmin jakamaan kodin askareita/lasten huolehtimista.

    Edelleen ihmettelen sitä, että mikä ihmeen vapaus miehellä olisi jäädä sinne sinkkumiehen/nuoren aikuisen tasolle, ja naisen pitäisi jatkaa sitä oman äidin roolia, hoitaa koti, lapset, jne. Silloin kuin mennään yhteen ja hankitaan perheenlisäystä, yleensä molemmat ovat paikalla ja näistä asioista on juteltu. Miksi yhtäkkiä toinen saisikin liueta näistä velvollisuuksista ja sopimuksista. Tuskin kumpikaan osapuoli on sopinut, että on ihan ok, että useita kertoja viikossa, kun lapset pitäisi laittaa nukkumaan, läksyissä tulisi auttaa, koti pitäisi siivota, jne., toinen voi poistua paikalta. Ei töissäkään teetätetä työparilla aina sitä ikävämpää hommaa, ja poistuta itse juttelemaan toisten kanssa kahvitauolle tai lähdetä rentoutumaan tyhypäivään. Kyllä ne tauot on kaikilla ja tyhypäivä koskee jokaista. Ei kenelläkään ole erillisvapauksia.

    On tärkeää, että nähdään omia kavereita, on omia harrastuksia ja omaa aikaa. Mutta, siihen pitää olla molemmilla vapaus, ja yhtä lailla hoitaa kotia/parisuhdetta/lapsi-vanhempi suhdetta.