”Olen ollut naimissa mieheni kanssa yli 15 vuotta, yhdessä paljon pidempään.

Meillä on kaksi lasta. Mieheni on esimiesasemassa, tunnollinen, uskollinen, ahkera, harrastaa, hyvä isä, hyvä aviomies ja meillä on samanlainen huumorintaju.

Hänelle perhe on nro 1. Minä ja lapset saamme positiivista huomiota häneltä. Hän osallistuu lasten harrastuskuljetuksiin, läksyasioihin, istuu kanssani vanhempainvartit ja -illat, tekee kotitöitä ja paljon, paljon muuta. On läsnä.

Kuulostaa aika hyvälle, eikö? Kyllä minustakin, mutta tämän(kin) onnen päällä on varjo. Se varjo on nimeltään alkoholi.

Mieheni juo. Mielestäni hän juo paljon. Hän ei ole koskaan töissä humalassa, eikä ole lähtenyt auton rattiinkaan, jos on ottanut. Hän juo joka ilta yhden tai kaksi olutta tai vahvemman paukun, illalla, töiden ja harrastusten jälkeen. Viikonloppuisin ottaa reilusti enemmän. Illalla, lasten mentyä nukkumaan.

Harvoin hän on rehellisesti humalassa, pienessä pöhnässä kylläkin. Kesäloma meni siten, että hän saattoi jo päivällä korkata oluen, ja tissutteli pitkin päivää kesätouhujen ohessa. Loman jälkeisestä kierteestä ei ole kyse, tämä on jatkunut pidempään.

kuihtunut ruusu mustalla taustalla
Kuva Sharon McCutcheon.

Painoa tietysti kertyy tämän juomisen myötä. Huomautin juomisesta keväällä hänelle. Hän otti asian vakavasti ja jättikin viikon juomingit väliin. Keskustelimme asiasta, ja hän lupasi parantaa tapansa. Mutta nyt ollaan taas luisuttu siihen pisteeseen, että tavallisena sunnuntai-iltana jääkaapissa on kaksi olutta. Ja nehän ei sinne jää…

En muista, milloin olisin rakastellut vesiselvän mieheni kanssa. Itse käytän alkoholia hyvin vähän. En haluaisi tämän asian tulevan väliimme, haluaisin vanheta mieheni kanssa, rakastan häntä.

Olen niin yksin tämän asian kanssa, kukaan lähipiiristämme ei tiedä asiasta. Onko tästä pois pääsyä, jos mies ei ymmärrä alkoholisoituvansa tätä kyytiä?

Vai olenko vain nalkuttava ämmä, joka ei ymmärrä miestään ja tämän tarvetta ”juoda pari rentouttavaa”? Asia toki otetaan uudelleen esille meillä, mutta mielelläni kuulisin, miten vastaavassa tilanteessa on käynyt…”

Nimim. Itkupilli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Miten neuvoisit kirjoittajaa? Kerro kommentissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “Mieheni tissuttelee ja pelkään, että hänestä on tulossa alkoholisti”

  • Hilima sanoo:

    Kannattaa käydä tutustumassa Al-anon vertaistukiryhmässä. On maksutonta, täysin vertaistukeen perustuvaa toimintaa, jost olwn itse ja tiedän monen muunkin hyötyneen juuri vastaavissa tilanteissa. Vaikkei miehesi olisikaan (ainakaan vielä) alkoholisti, saisit ainakin itse tukea tämän ongelman käsittelyyn ja työstämiseen. Ja jos ei voi olla juomatta sitä pientäkään määrää, saattaa kyseessä olla hyvinkin alkoholismi. Se kun kehittyy sairautena varsin salakavalasti. Siihen taas saa parhaiten tukea nimettömien alkoholistien vertaisryhmistä (AA), joissa voi käydä myös vaan tutustumassa avopalavereissa tarvitsematta kertoa itsestään sen enempää. Kartoitusmielessä ainakin voin kokemuksesta näitä molempia lämpimästi suositella. Voimia ja lempeä teille arkeen. Kaikki voi kääntyä vielä parempaan päin, jos vaan olette avoimin mielin ja rohkenette ottaa tukea vastaan.

  • Simasuu sanoo:

    Olen alkoholistin tytär, ja valitettavasti myös vaimo. Olen nähnyt kuvion kulun ja mihin se väistämättä johtaa. Tunnen siis juonen. Ulkoisesti elämä näyttää kunnollisesta, kukaan ei katolle ryyppyreissuille eikä raahaa kassitolkulla pulloja mihinkään suuntaan. Kolme lasta voivat Ok, on työt, autot ja talo. Tässä maassa on liki mahdoton saada apua silloin, kun se vielä saattaisi auttaa, sillä alkoholismi on sairaus, johon asianosainen ei tunne sairastuneensa, eikä siis koe tarvitsevansa apua mihinkään. Lopulta itse kuvittelet tulevasi hulluksi, sillä kukaan ei halua uskoa sinua. Ei ole kyse määristä, vaan riippuvuudesta, toimintatavasta, joka satuttaa lähimpiä. Meillä tilanne on ollut vastaava kuin sinulla, vuosikausia olin se ”nalkuttava” vaimo. Kyynerpäät ojossa taistelin perheelleni apua – vuosien aikana vasta päihdetyöntekijän tekemä lastensuojeluilmoitus oli lopulta miehelleni sellainen herättävä hetki, kiitos heille. Itse olen ajautunut tilanteeseen, jossa olen sairastunut stressistä. En yksinkertaisesti jaksa lähteä suhteesta, vaikka se varmasti viisasta olisikin. Tällä hetkellä koen, että kaikki taistelu olisi siten mennyt hukkaan. Alkoholismi on siis sairastuttanut myös minut, ja lukiessani jutun, tiedän että tässä luvatussa tissuttelijoiden maassa en totisesti ole ainoa. Taistele, jos se tuntuu oikealta. Se on tuskastuttavan pitkä tie, jolla tulee ymmärtää, että sinä et voi tautia parantaa. Tai pakene, kun vielä voit pelastaa itsesi.

  • Tiuhtinen sanoo:

    Tuttu tilanne meillä kotona, mutta poikkeuksena se, että meillä puhutaan, ei peitellä eikä salailla. Kaikki läheiset ja ystävät tietävät ja mies itsekkin on tietoinen, että hänellä on ongelma, yrittää vähentää/rajoittaa, mutta kokokaan ei toistaseksi ole pystynyt lopettamaan.

    Asiat ei mielestäni ole niin yksinkertaisia, että samantien pitäisi juosta ja kauas. Mies on kuitenkin kaikin puolin hyvä, läsnäoleva isä lapsilleen. Syliin pääsee aina ja touhuavat lasten kanssa kaikkea kivaa. Parisuhdekkin toimii kaikinpuolin muuten, paitsi alkoholi aiheuttaa välillä skismaa, koska itse juon harvemmin. Ennen olin enemmän huolissani esimerkistä, jonka antaa lapsille. Tölkki jatkuvasti kädessä, tuleeko lapsista samanlaisia vanhempana? Mutta voisi se tölkki olla vaikka limpparia… Lapset eivät nää eroa kaljassa tai muussa tölkissä. Koska lapset eivät jää paitsi rakkaudesta tai huomiosta.

    Alkoholiriippuvuuteen tarvitaan aina henkinen tarve, joka lähtee jostain traumasta tai käsittelemättömistä vaikeista asioista. Joten en enää pelkää sitä, miten se lapsiin vaikuttaa, koska heillä ei ole hätää.

    Miksi erota jos kaikki on nyt kuitenkin hyvin, pitää vaan puhua, puhua ja puhua ja mies ymmärtämään että hänellä on ongelma, jolloin asioille on mahdollista yrittää tehdä jotain.

  • Jyx sanoo:

    Hienoa että olet ottanut asian esille. Itse pidän oluesta ja otankin joskus ’rentouttavan’ illalla. Nykyisin ontan usemmiten ykköstä, koska haluan nauttia oluesta, mutta samalla minimoida alkoholin vaikutuksen. Ehkä tämä voisi auttaa tilannetta toiseen suuntaan.

  • Ava82 sanoo:

    Mun suvussa on alkoholisteja ja koska jo lapsena näin mitä se on, en todellakaan hyväksy tissuttelua. Jos mies ei pysty olemaan pääosin ja etenkin arkena selvänä saa mies lähteä. Hyväksyn yhden sauna oluen ja jos viihteelle lähtee kavereiden kanssa niin senku juo mut kotona ei tissutella eikä ikinä ennen työpäivää ja mikäli lapset on kotona ei missään nimessä ei edes yöllä.

  • Eeva sanoo:

    Meillä juuri tuollainen on jatkunut jo pari vuosikymmentä. Joskus on mennyt huonomminkin kuin nyt. Olen ottanut asiaa puheeksi monet kerrat, punninnut viinikanisteria ja yrittänyt demota kuinka paljon sitä menee. Hän hermostuu tai sulkeutuu kokonaan. Joskus hän on ”ollut jo pitkään” juomatta omien sanojensa mukaan, mutta uutta kanisteria tuodaan taas, vähän salaa. Toisaalta hän yrittää kuntoilla ja syödä kevyesti, jotta maha pienenisi, mutta ei kuitenkaan halua kuulla, että viini ei sitä mahaa pienennä. Eniten minua suretti aikoinaan se, että hän töistä kotiin tullessa heitti heti vapaalle, vaikka perheellisen vastuu ei lopu työpäivään. Mikä tahansa hätätilanne tuli, ei toista vastuunkantajaa ollut. Nyt perhe on kasvanut, ja vastuu ei minunkaan harteillani ole niin suuri, mutta tuo on jättänyt yksinäisen olon.

  • Interventiota tarvitaan! sanoo:

    Joskus suora puhekin toimii. Kannattaa ihan suoraan kysyä (muttei välttis odottaa vastausta. Kysymyksen voi jättää sinne miehen mieleen muhimaan…) että onko juominen vapaaehtoista ja voisiko sen halutessaan jättää pois? Harrastukset ja rentoutuminen ovat joka kerta valintoja, riippuvuus ei. Pienikin määrä voi olla merkki riippuvuudesta, jos esim. päivän jo odottaa sitä iltapulloa ja pullon tyhjennyttyä seuraavaa…
    Jos tissuttelu näkyy jo fyysisessä olemuksessa, veikkaan ettei juominen ole juojan hallinnassa, eikä sitä olutta avata maun vuoksi. Toki taustalla voi olla alkoholismin lisäksi tai sijaan muita ongelmia, masennusta tai stressiä, mutta niihinkään alkoholi ei ole oikea lääke.
    Jos mies on jo aikaisemmin suostunut viikon katkoon koita saada toiselle, tai kuukaudeksi. Sitten sen katkon loppuvaiheessa voi koittaa puhua.

    Exäni oli samassa tissuttelukierteessä, otin asian suoraan puheeksi ja osoitin ettei iltarentoutuminen enää mahdu kohtuukäytön rajoihin. Käytin Alkon materiaaleja ja viinamittaa osoittamaan että se käsivaralta kaadettu viski on tuplat tai triplat. Sitten laskin harrastuksen hinnan (tää oli kans vakuuttavaa, koska mies joi vaan hienosti parempia viskejä).
    Sitten sanoin että rentoutuminen ja viskiharrastus on mulle ihan ok, mutta jos ei voi olla ilman sitä iltadrinksua ei kyse ole rentoutumisesta ja harrastuksesta vaan riippuvuudesta.
    Miehen lähisuvussa on paljon tällaisia high-finctioning alkoholisteja, jotka juomisestaan huolimatta hoitavat työt, joten onneksi ei voinut mennä sen taakse piiloon. Vaan tässä kohtaa ymmärsi, että saattaa jopa kuulua korkean riskin ryhmään tässä asiassa.
    Tällä puheella suostui kk katkoon.
    Kuun loppupuolella yritti naureskella mulle että melkein ohi, eikä ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin! Kotipsykologina tartuin tähän, että miltä susta tuntuu se, että ajatus ilman viinaa olemisesta on sulle pelottava?
    Siihen loppui naureskelu. Ja tissuttelu. Sovittiin rentoutusdrinkin päivä perjantaihin kun työviikko loppuu. Mut oikeasti loppui sekin.

    Sittemmin ollaan erottu, mutta edelleen hän on tietoinen siitä, miten helposti se juominen saattaa lähteä lapasesta ja osaa pitää itsestään huolta.

  • Ed, 3 pojan isä. sanoo:

    Vaikuttaa minun vaimolta. Valkkaria, roséta ja proseccoa menee. Kaveriksi sipsit
    Vetää tautiset kilarit kun otan asian puheeksi. Selkeää vatsaa on jo hänelle tullut ja koko olemus on vääntänyt.

    Itse olen vähentänyt paljon ja juon alkoholia yhä harvemmin. Liikun paljon ja yritän saada hänet mukaan. Aina tulee vastaus ”mutkun….”. Perheessämme vastaan 90% kotitaluostöistä, teen kahta duunia, kuskaan lapset ja hoidan niitten harrastukset.

    Sorry. Loppuosa oli avautumista. Alku oli tilannekatsaus.

    • 3 lapsen äiti sanoo:

      Oon kuullut myös näistä valkkari/punaviini naisista.. naisetkin on oppinut tämän rentoutus juomingin. Ite lopetin sauna juoman kun saunoa piti jo 4kertaa viikossa että sai ottaa pari. Nyt sitä otetaan iltasin vaikka ei saunaa olisikaan.

  • Nanna sanoo:

    Samassa veneessä ollaan..tuo oli täysin kuin minun elämädtäni..aika sanatarkasti..

  • Daria sanoo:

    Meillä ollaan menty jo monta askela pidemmälle n. Puoli vuotta sitten ja oli tuollaista tyhjän tissuttelua ennen sitä ja kyllä väliin ihan humalahakuistakin. Hyvä kun otat asian tässä nyt puheeksi. Ette saavuta ehkä tätä next leveitä jota kutsun jo alkoholismiksi.

  • Alkoholistin läheinen sanoo:

    Alkoholismi on sairaus, eikä kenestäkään tule juomalla alkoholistia. Jos miehen on pakko juoda, voi kyseessä olla riippuvuus. Alkoholistilla on kyllä juominen aina nro 1, ei perhe tai mikään muu. Hiljaa asiasta ei kannata missään nimessä olla. Puhuminen ja avoimmuus on tärkeintä. Ehkä puhumalla avun tarve tulee esille miehelle.

  • Jade sanoo:

    Ehkä varsinainen ongelma onkin joku muu asia, jonka takia hänelle maistuu päivittäin. Paras keino mielestäni on järjestää rauhallinen tilanne kahden kesken ja jutella avoimesti kaikesta mahdollisesta elämässänne, molempien toiveista ja kiitollisuuden aiheista. En ottaisi ensimmäiseksi puuheeksi alkoholin käyttöä, vaan koittaisin selvittää miten hän kokee elämänsä ja tulevaisuutensa. Joskus juomiseen saattaa johtaa myös tunne arvostuksen puutteesta. Jos keskustelua alkoholinkäytön määrästä ei voi välttää, koita kuitenkin olla syyttämättä ja vaatimatta ja yritä saada hänet itse määrittelemään sopiva käyttö. Ainoastaan sillä tavalla se voi olla pysyvää.

  • Loppu siihen sanoo:

    Jos ja kun tuo asia on mielessäsi noussut pinnalle, ota se esiin. Tuollainen on helppo lopettaa kokonaan, koska kenenkään rentous ei ole parista drinkistä kiinni. Kun tapa haittaa perhe-elämää, siitä on syytä päästä eroon. Jos näin ei tehdä niin tilanne tulee päättymään huonosti, ennemmin tai myöhemmin. Ellei perhettä kestä selvinpäin, on asiat tosi pahasti pielessä.

    • Kaiken se kärsii - or not? sanoo:

      Ei juomista ole helppo lopettaa niin vaan, jos se on luisunut jo tuohon pisteeseen.
      Eikä siinä nätisti sanomiset auta, vaan aika suora puhe.
      Minulla on tämä lopullinen suora puhe vielä käymättä kotonamme. Se on valintatehtävä, jossa pitää valita:
      a) perhe tai
      b) pullo.

      Mutta kun tällaisen ultimatumin esittää, pitää myös toteuttaa ”uhkaus”. Juominen ei lopu välttämättä silläkään.
      10-vuotias tajuaa, että jokin ei ole kohdallaan, mutta ei tiedä mikä. En ole sanonut hänelle, että isi juo vähän liikaa punkkua ja kallista viskiä. Koska en tiedä, miten sen hänelle sanoisin. Tilanne on vaikea. Hajotanko perheen ja aivan kaiken vai katsonko vielä hetken.