”Olen parisuhteessa ihanan miehen kanssa ja meillä on myös lapsia. Sinänsä asiat ovat hyvin. Molemmilla on vakaat työkuviot, olemme itsenäisiä ja elämänhallinta yleisellä tasolla kunnossa. Mutta minä masennuin lasten saamisen jälkeen. Olen ollut väsynyt ja vihainen, agressiivinen, ahdistunut, toivoton ja jopa toivonut kuolemaani. Pahimmillani olen saanut paniikkikohtauksia, joiden aikana olen luullut sekoavani. En ole jaksanut huolehtia ulkonäöstäni enkä liioin terveellisistä elämäntavoistakaan. Nyt asiat ovat menneet jonkin verran parempaan suuntaan. Oireeni vähenivät nuorimman lapsemme ohittaessa vauva-ajan, mutta jatkuva alakulo tuntuu silti seuraavan jatkuvasti.

Nyt olen alkanutkin miettimään parisuhdettani ja sitä, miten kauan mieheni jaksaa tukea minua masennukseni kanssa. En nimittäin juurikaan osoita miestäni kohtaan läheisyyttä, vaan yleensä nämä hellyydenosoitukset tulevat miehen puolelta ja joko otan ne vastaan tai torjun ahdistuneena. Olen väsynyt, etäinen ja toivon vain saavani olla rauhassa. Seksiä meillä ei oikeastaan ole enää, ihan muutamia kertoja vuodessa lapsien syntymisen jälkeen. Syynä varmaankin oma haluttomuuteni. Mies on kyllä yrittänyt lähestyä sekä jaksaa edelleen kehua minua, vaikka olen 10kg painavampi kuin ensitapaamisellamme. En ole varma miksi en halua seksiä. Tai välillä kyllä haluan, mutta koska en ole huolehtinut itsestäni, niin en pidä itseäni ollenkaan haluttavana. Haluaisin kuitenkin haluta, ja nimenomaan oman mieheni kanssa, koska minulla on häntä ikävä. Silti etäännytän häntä itsestäni! En ymmärrä mistä saamattomuuteni johtuu. Kun alan ajattelemaan asiaa, niin menen jotenkin lukkoon enkä kykene tekemään mitään, mistä ahdistun entistä enemmän.

Olen ollut yhteydessä lääkäriin, mutta aina hyvien jaksojen aikoina olen joko perunut vastaanottoajat tai vähätellyt oireitani, jonka vuoksi olen saanut vain ”neuvoja”. Lisäksi lääkkeiden mahdolliset sivuvaikutukset pelottavat. Minua pelottaa liioitellun paljon myös uudelleen raskautuminen, vaikka käyttäisimmekin ehkäisyä. En tiedä, miten pitkään mieheni jaksaa olla vierelläni, kun ei saa vastakaikua. Parhaansa hän on jo yrittänyt. Rakastan miestäni ja lastemme takia on vaikea tehdä eropäätöstä, vaikka soisin miehelleni mieluummin parisuhteen, jossa hänen ei tarvitsisi vain toivoa parempia aikoja. ”

Nimim. Masentuneen kanssa parisuhteessa

Kuvat: Eric Ward, Dmitry Schemelev

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

30 vastausta artikkeliin “Masennus pilaa parisuhteeni”

  • Elli sanoo:

    Nyt lääkkeet kehiin ja äkkiä! On ihan höpö höpöä, että tavalliset masennuslääkkeet veisivät tunteet pois, päinvastoin!

    Sinulla on serotoniinitaso alhaalla, eikä sitä ominvoimin nosteta. Trust me. Hae apua.

  • Miehen näkökulma sanoo:

    Ensinnäkin: jos tiedät olevasi masentunut, hae apua, nykyään sitä saa. Toisekseen, kerro tuntemuksistasi miehellesi, siis että sulla on paha olla, ja se ei ole hänen tai lasten syy. Hän kuitenkin on se sinun läheisin ihminen, ja hän ansaitsee tietää miltä sinusta tuntuu. Eroaminen voi nyt tuntua siltä, että ”päästän hänet pois kärsimästä mun kanssa”, mutta se ei tule ratkaisemaan sinun pahaa oloa. Miehesi todennäköisesti tulee tukemaan sua tiellä paranemiseen (myös hoputtaa hoitoon), kunhan vaan avoimesti kerrot, kuten nyt tänne kerroit. Voimia ja rohkeutta!

  • Eronnut Isä sanoo:

    Masennus ei ole vähäteltävä asia, tee palvelus itsellesi, ja kaikille. Hoida itsesi kuntoon ammattilaisten avustuksella. Vältä keittiö psykologeja, koska osa ammattilaisistakin ovat epäpäteviä. Voimia ja Rakkautta🤗

  • Puhuminen on lääke sanoo:

    Tilanne on hyvin tuttu. Sairastuin itse keskimmäisen jälkeen masennukseen tosi pahasti. Olin vihainen, surullinen, alakuloinen ja hetkittäin ajattelin itseni vahingoittamista. Minulle lääkäri osasi sanoa, että hyviä päiviä tulee, ja se sekoittaa avun pyytämistä. Mutta että jos on yhdenkään kerran ajatellut itsensä vahingoittamista tai viha tuntuu vaikealta hallita, on syytä hakeutua juttelemaan jonkun kanssa joka tietää asiasta. Itselleni helpoin väylä oli kirjoittaa neuvolaan sähköposti lapseni omalle hoitajalle. Hän varasi heti ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hänen luonaan kävin juttelemassa vuoden. Kun asioita alkaa purkaa, alku on aina suuri mäki, jonka päälle pitää päästä. Sen jälkeen asiat ovat alamäkeä ja olo helpottuu. Jos tuntuu että ei itsensä takia osaa vielä hakea hoitoa, niin sitten juurikin muiden takia. Koko perhe paranee kun sairastunut paranee. Mieheni tuki minuakin, kaiken kurjan läpi ja tänä päivänä meillä on suhde joka on upea ja syvä. Se kannattaa vaikka aina tulee pieniä kompastuksia edelleen, koska vanhenen, mutta se kaikista pahin mäki on takana. Minäkin uskalsin. Voimia ja sinnikkyyttä siihen ajatukseen, että kenenkään ihminsen ei ole tarkoitus olla suurimman osan ajasta vihainen, tai surullinen.

  • Sinnittele sanoo:

    Jos kuitenkin pystyt asumaan miehesi kanssa, harkitse eroa todella tarkkaan, vaikka seksiä ei olisikaan. Mies osaa tehdä itse omat ratkaisunsa, hän haluaa luultavasti odottaa, kunnes voit paremmin. Lapsien ja talous-/huoltajuusasioiden ongelmat ovat yleisiä eroissa, eikä se muuta masennustilannettasi yhtään paremmaksi. Voit jutella miehen kanssa ja todeta, että haluat yrittää vielä luovia, ja mene taas lääkäriin ennakkoluulottomasti. Lääkkeet vievät pahimman terän huonosta olosta, kokemusta on. Vaikka suhde ei korjaantuisi, olet ainakin tehnyt kaiken mitä pystyt.

  • Apua kannattaa hakea sanoo:

    Hei. Vahvasti kannustaisin sinua hakemaan apua itsellesi. Mene yhdessä miehesi kanssa psykiatrin luo, jotta hän voi kertoa todellisen tilanteen jos sinä herkästi vähättelet vointiasi lääkärille.
    Lääkitys on usein todella tärkeä apu masennuksesta toipumiseen. Jos mietit mahdollisia sivuvaikutuksia (jotka yleensä menevät ohi muutamassa viikossa) niin on hyvä muistaa, että pitkäaikainen hoitamaton masennus on monella tapaa haitallista aivoillesi, kehollesi ja mielellesi. Ethän kieltäytyisi sydänlääkityksestäkään sivuvaikutusten pelossa, jos se sydämesi toiminnan kannalta olisi välttämätöntä?
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja, että saat itsellesi apua. Se on myös perheesi kannalta tärkeää. Oma puolisoni oli masentunut pitkään, kunnes uskaltautui terapiaan ja aloitti lääkityksen. Lisäksi olen alan ammattilainen, eli nähnyt paljon urani varrella.

  • Eeppis sanoo:

    Nyt heti lääkäriin! Mielialalääkkeet on aivan mahtavia, eikä niitä tarvitse pelätä! Minä sairastuin joitain vuosia sitten burn outiin ja keskivaikeaan masennukseen. Torstaina aloitin lääkkeet ja maanantaina heräsin aivan uuteen maailmaan. Palasin eloon ja elämään. Hae lääkkeet, älä pelkää. Kaikki muuttuu paremmaksi.

  • Satu sanoo:

    Hyvänen aika! Lääkäriin ja pian! Ja rehellinen kuvaus omasta tilasta. Itselleni (ja perheelleni) lääkkeet on antaneet uuden elämän. Olen taas oma itseni ja elämä on mahtavaa! Tottakai alkuun oli oireita, ja kerran lääkkeet on vaihdettu koska essitalopraami vei seksihalut. Mutta Brintellix sitten toimi täydellisesti. Nyt vaan apua hakemaan, ei siihen muu auta!!!

  • Tara sanoo:

    Minun neuvoni sinulle, mene ehdottomasti heti lääkäriin ja kerro kaikki.
    Tarvitset apua ennenkaikkea itsesi takia ❤ mutta myös perheesi takia. Kun voit hyvin niin voi myös parisuhteesi ja koko perhe.
    Älä vähättele itseäsi millään tasolla, olet tärkeä.
    Hae apua ja ota apu vastaan. Parempaan huomiseen 😘

  • Niiskuneiti sanoo:

    Hae rakas nainen apua, esim. pienellä annostuksella mielialalääkitys saa jo paljon hyvää aikaan. Itselläni ’lievä masennus’ joka oireili sinun kuvailemalla tavalla ja eniten on ollut apua lääkkeestä. Seksiä ei kyllä ole vielä niin paljon kuin mieheni haluaisi, mutta tällä hetkellä pärjätään näin.