Älä sano näitä lauseita jos haluat auttaa
Sureva tai mielialahäiriöistä kärsivä saa usein kuulla tsemppaavia kommentteja. Monet näistä kommenteista ovat sellaisia, joista on pikemminkin haittaa kuin hyötyä.
Hyvää tarkoittavat kommentit voivat tuntua toisesta pahalta ja syyllistäviltä. Raskaassa elämäntilanteessa ne voivat satuttaa paljon ja jäädä mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.
Älä sano näitä asioita, jos haluat olla toisen tukena:
– Nauti nyt kun saat olla kotona kaikki päivät
Sureva tai sairastunut tekisi mieluummin töitä ja eläisi normaalia elämää jos vain pystyisi.
– Mitä syytä sinulla muka on olla masentunut?
Osa masennuksista johtuu kuormittavista elämänkokemuksista, jotka näkyvät muillekin. Monet eivät. Et voi tietää, mitä toisen elämässä on tapahtunut ja milloin. Jos ihminen on masentunut, siihen on syy.
– Se on masennuksesi kun puhuu
Masentunut voi olla toivoton ja nähdä asiat turhan negatiivisessa valossa. Siitä huolimatta hänellä on tunteet ja hänellä on oikeus niihin.
– Sinullahan on asiat hyvin
Ihminen voi masentua vaikka asiat olisivat ulkoisesti hyvin. Sairaudesta tuntee syyllisyyttä ilmankin että muut syyllistävät.
– Älä hölmöile!
Varsinkin ahdistuneita, pelokkaita ja harhaluuloisia ihmisiä kannustetaan ryhdistäytymään ja lopettamaan hölmöily. Kyseessä on sairaus, ei mikään oikku jonka voi lopettaa käskystä.
– Etkö poistu kotoasti koska et pysty vai koska et halua?
Masentunut, ahdistunut tai peloista kärsivä voi olla kotinsa vanki. Kyllä hän lähtisi ulos elämään normaalia elämää jos pystyisi.
– Luulin että olisit jo yli siitä!
Ulkopuoliset eivät monesti ymmärrä kuinka kauan sureminen kestää. Koska siitä ei oikein sovi puhua, ihmisten ajatellaan olevan yli läheisen kuolemasta tai erosta muutamassa viikossa. Masentuneella taas on hyviä ja huonoja päiviä, ja toipuminen voi kestää todella pitkään. Monista elämän koettelemuksista ei koskaan pääse kokonaan yli. Siksi niistä pitää saada puhua vaikka aikaa olisikin kulunut.
– Olet liian kaunis/ rikas/ onnekas masentuneeksi
Masennus ei katso ulkoisia olosuhteita. Kuka tahansa voi sairastua.
– Älä ole tuollainen draamakuningatar
Sureva, masentunut tai ahdistunut saattaa reagoida vahvasti asioihin, jotka ovat muiden silmissä pikkujuttuja. Mutta pienikin vastoinkäyminen voi oikeasti tuntua ylitsepääsemättömältä, eikä kyseessä ole turha draamailu.
– Et vaikuta masentuneelta/ bipolaariselta/ syömishäiriöiseltä
Sairaus ei välttämättä näy ulospäin millään tavalla. Se ei tarkoita sitä, että sitä ei olisi olemassa. Kukaan ei sano olevansa sairas huvin vuoksi.
– Lopeta itsesäälissä kieriskely!
Sairastunut tai sureva voi oikeasti huonosti. Jos hän voisi tuntea toisin, hän tekisi sen.
– Kerro jotain hyviä uutisia!
Joka päivässä ei ole jotain hyvää, jos suree kovasti tai on sairas. Anna kärsivän puhua negatiivisista tunteistaan sen sijaan että pakotat hänet löytämään jotain positiivista kaikesta. Sen aika tulee vielä, mutta ehkä se ei ole tänään eikä tässä kuussa.
– Kaipaan sitä millainen olit ennen
Ehkä sekin tilanne oli huono. Masentunut saattoi olla hilpeä siksi että hän pakeni tunteitaan alkoholiin tai tehokas siksi että hän hukutti itsensä töihin. Jos taas kaikki oli hyvin, kärsivä kaipaa sitä aikaa itsekin eikä muistuttaminen auta mitään.
– Haluat vain huomiota!
Sureva ja sairas ihminen saa yleensä aika vähän huomiota, sillä kärsivä jätetään helposti yksin. Sairastuminen ei ole huomionhakua, ja sairaudesta tai surusta avoimesti puhuminen on kaikkien etu.
Mitä sitten sanoa?
– Olen tukenasi
– Haluan auttaa
– Voit aina soittaa tai pyytää apua
– Jos haluat puhua, minä kuuntelen
– Tarvitsetko jotakin?
– Haluatko että tulen mukaasi?
– En tiedä miltä sinusta tuntuu mutta uskon että sinulla on rankkaa
– En jätä sinua yksin
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hei, kirjoitin juuri omaa tarinaani äitiydestä, ”huonona äitinä” olemisesta, mihin rooliin yhteiskunta minut puki! Koska olen sisäistänyt tuon ;”huono äiti” tematiikan omakseni, haluaisin kertoa vielä yhden ihmeellisen tarinan, jolloin en vielä ollut ”huonoäiti”
Lapseni alkoi syntyä, olin yrittänyt kotisynnytystä, mutta kätilö kehotti lähtemään sairaalaan. Tietysti, aina olen kuuliainen ja oitis lähdin. Sairaalassa kivut olivat kovat ja hoitajat katsoivat, että on selkäydinpuudutteen aika. Se helpotti ja nukahdin. Sillä aikaa Tampereen ylle oli noussut melkoinen ukkosmyräkkä, kuulemma salamoi ja paukkui…Olin piuhoissa ja nukuin kaikesta tuosta tietämätöntä unta. Yhtäkkiä havahduin kauheaan peltiastioiden paukkeeseen ja meteliin. Katsoin miten tuuli oli paiskannut kaksi synnytyssalin ikkunaa apposelleen ja miten kipot ja kupit sinkoilivat ristiin rastiin kimmoten lattialta ja seinistä. Yritin nousta korjaamaan astioita ylös, kunnes tajusin tilani; olin synnytysvuoteella ja piuhoissa. En päässyt siitä korjaamaan rajuilman jälkiä. Soitin hälytyskelloa. Kohta kätilö olikin paikalla ja tutkiessaan minua, totesi synnytyksen olevan käynnissä. Koko operaatio oli ohi noin tunnissa, lapsi oli syntynyt maailmaan. Kätilö kertoi syntymän aikaan lapsen päälle langenneista auringonsäteistä. Kauhean rajuilman jälkeen pieni vauva saateltiin maailmaan auringonsäteiden kera.
Erikoiset tapaukset jatkuivat; Vastasyntyneen kanssa menimme Emil Wikströmmin museoon. Luoksemme tuli vanhempi nainen, ehkä 70-vuotias ja kysyi;”Saanko siunata lapsenne. Tottakai annoimme hänen antaa siunauksensa. Jatkoimme museoon tutustumista kun luoksemme tuli toinen nainen, ehkä myös samaa ikäluokkaa. Hän kysyi; ”Saanko siunata lapsenne?” Toinen vastaavanlainen kysymys jo hämmensi nuorta äitiä, minua. Tietysti haluaisin, että lapseni saa kaiken mahdollisen siunauksen elämäntaipaleelleen. Kuitenkin outo tunne jäi sisikuntaani, mitä tämä kaikki nyt tarkoittaa! Onko tulevaisuudessa haasteita?
Haasteet jo sinä ”Huono äiti” tiedätkin.
Teen lapseni eteen kaiken kuten isänsäkin. Elämä on järjelleni liian hankala. Joskus mietin onko Jumalaa olemassakaan, kun hän ei minua ole kuullut. Olen jo varhaiseläkkeellä ja sydämeni on yhä syrjällään pelosta ja kauhusta, mitä elämä minulle vielä tarjoileekaan. Elämän pahat annit eivät ole vieläkään loppuneet.
Onneksi lapseni voi hyvin ja itsekin häntä haluan aina siunata, vaikka olen se ”huono äiti”
Kiitos palstastanne, ehkä minussa kuitenkin oli ja on hippunen rakkautta!
Kunpa joskus omalle osalle sellaista ripautettaisiin eikä aina raskaita haasteita.
Tuttuja lauseita entisestä elämästä. Näitä sain kuulla ex mieheltä vuosia. Jos vihjaisin masennukseen tai väsymykseen niin vastaus oli tyyliin…on sitä ennenkin jaksettu lapsia hoitaa. Meillä on kuitenkin juokseva vesi ja pesukoneet sun muut.
No vihdoin sain repäistyä itseni irti yli 20v suhteesta ja nyt lähes 10v erosta, alkaa uskoa itseensä ja sallia myös ”laiskuuden”