”Tein hirveän virheen suostumalla sukulaisen lapsen kummiksi. Ymmärsin hyvin pian ristiäisten jälkeen, että kummilta odotetaan tässä tapauksessa lahjojen lisäksi huomattavaa panosta pariskunnan lapsen babysitterinä.

Kun olen kohteliaasti kieltäytynyt olemasta lastenvahti, olen saanut osakseni piiloveetuilua ja ainakin jonkinlaista kiukuttelua. Pariskunta selvästi teki kummilaskelmansa sen mukaan, kuka voisi olla potentiaalisesti vapain lastenhoitaja. Ja minä typerä sinkkutyyppi valikoiduin ja menin suostumaan.

Tiedoksi kummeja harkitseville, ihmisten elämät ovat niin hektisiä, ettei siitä liikene aikaa muiden ihmisten jälkikasvulle. Sori siitä, mutta lastenhoitajia saa vaikka pistämällä ilmoituksen paikalliseen Facebook-ryhmään. Siitä voi joutua jotain maksamaan, mutta niin maksat sieltä Facebook-ryhmästä ostetusta Marimekon logokassistakin eikös niin?”

Nimim. Karmea kummi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Anna palaa kommenttipalstalla!

— Huono Äiti

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “”Lupasin olla kummi, en nanny””

  • Helsinkiläinen sanoo:

    No mutta kummiksi kuitenkin pääsit! Minä olen kelvannut vain lastenvahdiksi, kummintittelit menivät muille.

  • Aino sanoo:

    Samaa mieltä, minä haluan viettää aikaa kummilasten kanssa vapaaehtoisesti mutta en ole mikään ilmainen lastenvahti. Jos on lapseton niin automaattisesti oletetaan että löytyy luppoaikaa laosenvahtitouhuihin. Muutenkin miksei voisi toisinpäin ajatella että kummilapsen vanhemmat muistaisivat kummia joskus.

  • Väsynyt sanoo:

    Pitäisi viikottain olla omalle kummipojalle ja hänen siskolleen lapsenvahtina, että vanhemmat saa tehä mitä huvittaa. Niin väsynyt tähän hommaan, ihanku muuta tehtävää itellä ei ois.

  • Mk sanoo:

    Siskoni pyysi minut kuopuksensa kummiksi, ja tietenkin suostuin. No ei ole paljoa kummilasta tullut nähtyä, aina pitäisi olla lapsenvahtina, kahvilla käyminen tms ei käy. Jos en ota lasta yökylään, olen paska täti ja kummi. Nyt olen muuttanut kauemmas joten tilanne hellittänyt, mutta toinen siskoni saa kokea samaa ollessaan kummilapseni sisarusten kummi.

    • ettäsellanentäti sanoo:

      Tämä tätiys, ilman kummi -liitettäkin on kyllä välillä sellainen työmaa että voi helevetin vittu. Eikä tähän olla edes ryhdytty vapaaehtoisesti, vaan sellainen titteli sitä vaan on isketty. Kyllä tykkään siskonpojastani aivan järjettömän paljon, mutta toivoisin siskoltani ymmärrystä siihen, että minulla on tosiaan myös oma elämä; avopuoliso, työt, opiskelu, ystävät, kotityöt jne. Tykkään tehdä asioita yhdessä siskon ja siskonpojan kanssa, mutta lapsenvahtina oleminen ei sitten pätkääkään kiinnosta ja jos en siihen hommaan suostu niin voi kyllä, kuulen olevani paska täti. Ja välillä muutenkin, kun en ilmesesti pidä tarpeeksi yhteyttä, vaikka viikoittain ollaan tekemisissä vähintäänkin puhelimitse…