”Tein hirveän virheen suostumalla sukulaisen lapsen kummiksi. Ymmärsin hyvin pian ristiäisten jälkeen, että kummilta odotetaan tässä tapauksessa lahjojen lisäksi huomattavaa panosta pariskunnan lapsen babysitterinä.

Kun olen kohteliaasti kieltäytynyt olemasta lastenvahti, olen saanut osakseni piiloveetuilua ja ainakin jonkinlaista kiukuttelua. Pariskunta selvästi teki kummilaskelmansa sen mukaan, kuka voisi olla potentiaalisesti vapain lastenhoitaja. Ja minä typerä sinkkutyyppi valikoiduin ja menin suostumaan.

Tiedoksi kummeja harkitseville, ihmisten elämät ovat niin hektisiä, ettei siitä liikene aikaa muiden ihmisten jälkikasvulle. Sori siitä, mutta lastenhoitajia saa vaikka pistämällä ilmoituksen paikalliseen Facebook-ryhmään. Siitä voi joutua jotain maksamaan, mutta niin maksat sieltä Facebook-ryhmästä ostetusta Marimekon logokassistakin eikös niin?”

Nimim. Karmea kummi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Anna palaa kommenttipalstalla!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

27 vastausta artikkeliin “”Lupasin olla kummi, en nanny””

  • Ellivelli sanoo:

    Meillä on neljä kummilasta, joista kolme ensimmäistä ovat jo teinejä. Nuorin vasta kolme. Tästä nuorimmasta olisi ehkä pitänyt kieltäytyä. Lapsi on kiva, mutta en ymmärrä vanhempien syitä pyytää meitä kummeiksi. Äiti on meille oikeastaan tuntematon, isän mieheni tuntee. Lapsen syntymän jälkeen äiti on pakkomielteisesti yrittänyt tutustua meihin. Tutustuminen sinällään on hienoa ja suotavaakin kun kerran kummeja ollaan. Mutta siinäkin on rajansa että millä keinoin tutustutaan. Hän tuntuu olevan katkera, kun emme heitä jatkuvasti kutsu kylään, ja on tunkemassa meille yhtä mittaa. En pidä tungettelusta,ja mielestäni sellainen on tungettelevaa että vaan lähetellään viestejä missä ilmoitetaan että ollaan tulossa teille silloin ja silloin. Ja se että aina tavataan meillä. Kai se on helppo kun minä katan tarjottavat pöytään. Meillä on omia lapsia, joten kummilasten asema meillä ikävä kyllä on kaikkien kohdalla ollut se, että lahjoilla muistetaan ja jokunen kerta on tehty jotain yhdessä. Emme kuitenkaan pysty kummilapsille sen enempää omistautumaan.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    No mutta kummiksi kuitenkin pääsit! Minä olen kelvannut vain lastenvahdiksi, kummintittelit menivät muille.

  • Aino sanoo:

    Samaa mieltä, minä haluan viettää aikaa kummilasten kanssa vapaaehtoisesti mutta en ole mikään ilmainen lastenvahti. Jos on lapseton niin automaattisesti oletetaan että löytyy luppoaikaa laosenvahtitouhuihin. Muutenkin miksei voisi toisinpäin ajatella että kummilapsen vanhemmat muistaisivat kummia joskus.

  • Väsynyt sanoo:

    Pitäisi viikottain olla omalle kummipojalle ja hänen siskolleen lapsenvahtina, että vanhemmat saa tehä mitä huvittaa. Niin väsynyt tähän hommaan, ihanku muuta tehtävää itellä ei ois.

  • Mk sanoo:

    Siskoni pyysi minut kuopuksensa kummiksi, ja tietenkin suostuin. No ei ole paljoa kummilasta tullut nähtyä, aina pitäisi olla lapsenvahtina, kahvilla käyminen tms ei käy. Jos en ota lasta yökylään, olen paska täti ja kummi. Nyt olen muuttanut kauemmas joten tilanne hellittänyt, mutta toinen siskoni saa kokea samaa ollessaan kummilapseni sisarusten kummi.

    • ettäsellanentäti sanoo:

      Tämä tätiys, ilman kummi -liitettäkin on kyllä välillä sellainen työmaa että voi helevetin vittu. Eikä tähän olla edes ryhdytty vapaaehtoisesti, vaan sellainen titteli sitä vaan on isketty. Kyllä tykkään siskonpojastani aivan järjettömän paljon, mutta toivoisin siskoltani ymmärrystä siihen, että minulla on tosiaan myös oma elämä; avopuoliso, työt, opiskelu, ystävät, kotityöt jne. Tykkään tehdä asioita yhdessä siskon ja siskonpojan kanssa, mutta lapsenvahtina oleminen ei sitten pätkääkään kiinnosta ja jos en siihen hommaan suostu niin voi kyllä, kuulen olevani paska täti. Ja välillä muutenkin, kun en ilmesesti pidä tarpeeksi yhteyttä, vaikka viikoittain ollaan tekemisissä vähintäänkin puhelimitse…