”Lupasin olla kummi, en nanny”
”Tein hirveän virheen suostumalla sukulaisen lapsen kummiksi. Ymmärsin hyvin pian ristiäisten jälkeen, että kummilta odotetaan tässä tapauksessa lahjojen lisäksi huomattavaa panosta pariskunnan lapsen babysitterinä.
Kun olen kohteliaasti kieltäytynyt olemasta lastenvahti, olen saanut osakseni piiloveetuilua ja ainakin jonkinlaista kiukuttelua. Pariskunta selvästi teki kummilaskelmansa sen mukaan, kuka voisi olla potentiaalisesti vapain lastenhoitaja. Ja minä typerä sinkkutyyppi valikoiduin ja menin suostumaan.
Tiedoksi kummeja harkitseville, ihmisten elämät ovat niin hektisiä, ettei siitä liikene aikaa muiden ihmisten jälkikasvulle. Sori siitä, mutta lastenhoitajia saa vaikka pistämällä ilmoituksen paikalliseen Facebook-ryhmään. Siitä voi joutua jotain maksamaan, mutta niin maksat sieltä Facebook-ryhmästä ostetusta Marimekon logokassistakin eikös niin?”
Nimim. Karmea kummi
Mitä ajatuksia tämä herättää? Anna palaa kommenttipalstalla!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mun lasten kummit näkevät välimatkan vuoksi 1 – 2 kertaa vuodessa. 1 heistä on ikinä hoitanut lapsiani. Hyvissä väleissä ollaan silti. Kummit piti hankkia, kun mieheni välttämättä halusi että lapset kastetaan.
Lahjoja enempi toivoisin, että kummit viettäisivät lasten kanssa aikaa. Nyt kun lapset ovat isompia, niin soittelevat satunnaisesti.
Minä olen kummien antanut päättää itse millaisen roolin ottavat.
Jotkut ovat halunneet viedä kummilastaan leffaan ja museoon mutta ketään en lastenvahdiksi ole pyytänyt vaan turvalliseksi aikuiseksi kenen puoleen voi lapsi kääntyä jos on tarve ja suhde sellaisen mahdollista.
Sen kun sanot ei kiitos. Voit tarjoutua tekemään lapsen kanssa asioita kun se sinulle sopii.
Saisinpa rahalla välittäviä sukulaisia ja ystäviäkin. Toivottavasti sinäkin hoidat sitten ihan itse omat lapsesi. Älä odota apua sukulaisilta ja ystäviltä ja että kukaan välittäisi pätkän vertaa lapsestasi. Ehkä saat apua sossuilta, jos olet tarpeeksi tukiverkoton. Ehkä jopa saat tukiperheen.
Tuskimpa kummi sukua on.
Minä hankin lapsia ajatuksella että itse halusin lapsia ja itse hoidan.
Meillä käy jonkun kuukauden välein palkattu lastenhoitaja jos käydään jossain yhdessä mutta meillä ei sukulaiset tai tutut lapsia hoida eikä olla pahemmin pyydettykään.
Sukulaiset käyvät usein kylässä ja leikkivät ovat lasten kanssa. Toisinaan ovat jonnekkin päässeetkin mutta en olettaisi koskaan että joku ryhtyisi lapsiani hoitamaan, kyllä rahalla saa jos tarvitsee hoitajaa.
Miksi halusit kummiksi, jos et halua viettää aikaa lapsen kanssa?
Sain ensimmäisen kummityttöni rippikesänä ja jo silloin hoidin vauvaa mielelläni. Onko syy siinä ettet osaa olla lasten kanssa?
Lastenvahdiksi kummia on tuskin valittu vaan juuri läheiseksi aikuiseksi tukemaan lasta (ja vanhempia). Ikävä kummilapsesi kannalta jos olit väärä valinta.
Eihän tässä sanota ettei haluta viettää aikaa lapsen kanssa, vaan ei haluta olla ilmainen lapsenvahti. En mäkään ole kummilapsiani vahtinut, vanhemmat olivat kyllä tietoisia siitä etten oikeestaan edes tykkää lapsista :D. Sen kerran oon tehny poikkeuksen kun vanhempi on ollu lääkärikäynnillä johon ei lasta oo voinu ottaa mukaan, eikä kukaan muu päässyt hoitamaan. Jos kysellään ilmaiseksi lapsenvahdiksi kun vanhemmat haluaa baariin tms niin ei kai niihin pyyntöihin ole kenenkään pakko suostua, sellainen on vaan hyväksikäyttöä. (Olen kyllä tekemisissä kummilasteni kanssa jonkin verran, käydään esim. leffassa tai tehdään jotain yhdessä, ettei nyt tule sitä kuvaa etten välittäisi kummilapsistani pätkääkään.)
En odottanut että lasten kummit olisivat lapsenvahteja alati 🤔 Lasten ollessa pieniä huolehdin yhteyksistä ja myös he pitivät yhteyttä. Nykyään pitävät itse yhteyttä kun ovat aikuisia. Minulle tärkeintä oli ja on ollut heidän lämmin läsnäolonsa lapsen/nuoren elämässä ei lahjat tai lapsenvahtijuus. Tähän olen pyrkinyt myös oman kummilapsen kohdalla.
Mun odotukset lasten kummeille on kiinnostusta siitä mitä lapselle kuuluu, joko et kysyy välillä tai minäkin toki kuulumisia jaan. Lisäksi muistaminen tärkeinä päivinä, ei välttämättä lahjalla vaan soittona, viestinä tai tapaamisella. Mut pitää olla vastavuoroista. En jaksa itse ottaa jatkuvasti vastuuta heidän suhteistaan mutta en oleta että on vain heidän vastuullaan. 😊
Meillä on neljä kummilasta, joista kolme ensimmäistä ovat jo teinejä. Nuorin vasta kolme. Tästä nuorimmasta olisi ehkä pitänyt kieltäytyä. Lapsi on kiva, mutta en ymmärrä vanhempien syitä pyytää meitä kummeiksi. Äiti on meille oikeastaan tuntematon, isän mieheni tuntee. Lapsen syntymän jälkeen äiti on pakkomielteisesti yrittänyt tutustua meihin. Tutustuminen sinällään on hienoa ja suotavaakin kun kerran kummeja ollaan. Mutta siinäkin on rajansa että millä keinoin tutustutaan. Hän tuntuu olevan katkera, kun emme heitä jatkuvasti kutsu kylään, ja on tunkemassa meille yhtä mittaa. En pidä tungettelusta,ja mielestäni sellainen on tungettelevaa että vaan lähetellään viestejä missä ilmoitetaan että ollaan tulossa teille silloin ja silloin. Ja se että aina tavataan meillä. Kai se on helppo kun minä katan tarjottavat pöytään. Meillä on omia lapsia, joten kummilasten asema meillä ikävä kyllä on kaikkien kohdalla ollut se, että lahjoilla muistetaan ja jokunen kerta on tehty jotain yhdessä. Emme kuitenkaan pysty kummilapsille sen enempää omistautumaan.
No mutta kummiksi kuitenkin pääsit! Minä olen kelvannut vain lastenvahdiksi, kummintittelit menivät muille.
Samaa mieltä, minä haluan viettää aikaa kummilasten kanssa vapaaehtoisesti mutta en ole mikään ilmainen lastenvahti. Jos on lapseton niin automaattisesti oletetaan että löytyy luppoaikaa laosenvahtitouhuihin. Muutenkin miksei voisi toisinpäin ajatella että kummilapsen vanhemmat muistaisivat kummia joskus.
Pitäisi viikottain olla omalle kummipojalle ja hänen siskolleen lapsenvahtina, että vanhemmat saa tehä mitä huvittaa. Niin väsynyt tähän hommaan, ihanku muuta tehtävää itellä ei ois.
Siskoni pyysi minut kuopuksensa kummiksi, ja tietenkin suostuin. No ei ole paljoa kummilasta tullut nähtyä, aina pitäisi olla lapsenvahtina, kahvilla käyminen tms ei käy. Jos en ota lasta yökylään, olen paska täti ja kummi. Nyt olen muuttanut kauemmas joten tilanne hellittänyt, mutta toinen siskoni saa kokea samaa ollessaan kummilapseni sisarusten kummi.
Tämä tätiys, ilman kummi -liitettäkin on kyllä välillä sellainen työmaa että voi helevetin vittu. Eikä tähän olla edes ryhdytty vapaaehtoisesti, vaan sellainen titteli sitä vaan on isketty. Kyllä tykkään siskonpojastani aivan järjettömän paljon, mutta toivoisin siskoltani ymmärrystä siihen, että minulla on tosiaan myös oma elämä; avopuoliso, työt, opiskelu, ystävät, kotityöt jne. Tykkään tehdä asioita yhdessä siskon ja siskonpojan kanssa, mutta lapsenvahtina oleminen ei sitten pätkääkään kiinnosta ja jos en siihen hommaan suostu niin voi kyllä, kuulen olevani paska täti. Ja välillä muutenkin, kun en ilmesesti pidä tarpeeksi yhteyttä, vaikka viikoittain ollaan tekemisissä vähintäänkin puhelimitse…