Mitä tapahtuu kun lapset lähtevät lomalla isälleen? Äidillä on aikaa flirttailla terasseilla komeille kesämiehille, valvoa vaikka koko kesäyö, tehdä kunnon suursiivous ja lähteä melontaretkelle, aah ihanaa!

Vai meneekö se sittenkin siihen, että äiti istuu lamaantuneena sohvalla ja katsoo kaihdinten välistä siivilöityvää valoa, ulkona saattaisi olla ihan kiva ilma…jos sinne viitsisi mennä. Jos olisi mitään muuta syytä lähteä ulos kuin käydä viemässä roskat ja ostamassa ruokaa.

Moni eronnut äiti tunnistaa sen tunteen, että elämältä lähtee jotenkin pohja, mielekkyys ja tarkoitus kun lapset lähtevät isälleen. Mihinkään ei oikein saa tartuttua. Mikään ei oikein innosta.

Tunne muistuttaa sitä, kun lapset olivat vielä pieniä, ja sai mahdollisuuden lähteä vaikka tyttökavereiden kanssa ulos. Vaikka iltaa oli odotettu, lähtemisestä tuli yhtäkkiä hirveän vaikeaa. Lapsia ei halunnut jättää, vaikka tiesi että he ovat hyvässä hoidossa. Kodin ulkopuolella iski levottomuus ja ikävä, tunne siitä että on väärässä paikassa.

Samanlainen tyhjyys ja epämääräisyys valtaa mielen kun lapset lähtevät lomaviettoon isälleen. Ainoastaan nyt lapset ovat ”väärässä paikassa”. Ja se tuntuu vaikealta hyväksyä, eikä tiedä miten päin itse olisi tai mitä tekisi.

Nyt olisi vapaa-aikaa, mutta mihin sen käyttäisi? Kaikki tuntuu turhalta. Mukavat asiat jakaisi mieluummin lastensa kanssa kuin yksin tai kavereiden kanssa. Mansikat eivät maistu niin hyviltä kun ne syö yksin. Rannallakin on tyhjä olo kun makaa yksin lueskelemassa kirjaa ja muut ovat paikalla perheenä, tekemässä hiekkakakkuja ja syömässä eväitä.

Huolikin painaa: kaipaavatko lapset minua? Mitä jos he eivät kaipaa minua? Onko heillä kaikki hyvin, tarpeeksi aurinkorasvaa laitettuna ja säännöllinen unirytmi näinä valoisina öinä? Itsekin valvoo kesäyössä ja tuijottaa kattoon. Öisin ajatukset muuttuvat pelottaviksi, sitä jopa pelkää menettävänsä lapsensa, jos niillä onkin isän luona mukavampaa kun ovat siellä pidempään enkä saakaan heitä enää takaisin?

Sinkkuäitiä voi surettaa sekin, että hänellä ei ehkä ole mahdollisuutta tarjota lapsilleen kesällä niin paljoa elämyksiä kuin isällä. Jos mökki jäi eksälle, niin totta kai lasten pitää päästä sinne, vaikka useammaksikin viikoksi.

Tyhjyyttä saattaa alkaa täyttää tekemisellä, joka ei oikeastaan ole itselle hyväksi. Liikaa sarjojen tuijottelua aamuyöhön asti, liikaa alkoholinkäyttöä, liikaa syömistä, netti ainoana seurana monta päivää putkeen…

Sitä tietää, että pitäisi kerätä itsensä ja ryhdistäytyä. Keksiä jotain mielekästä tekemistä, nauttia omasta ajasta…mutta se on vaikeaa. Ystävätkin ovat maalla omine perheineen, tai heitä ei ehkä eron jäljiltä enää oikein edes ole. Yksinäinen piknik tai pyöräretki on vielä ahdistavampi ajatus kuin se, että jäisi kotiin katsomaan kymmenen osaa tv-sarjaa putkeen tai jynssäämään vessan kaakelisaumoja hammasharjalla.

Tunnetko sinä näitä tyhjyyden tunteita kun lapsesi ovat toisella vanhemmallaan? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “Lomafiilis loppui siihen kun lapset lähtivät isälleen”

  • Lumi sanoo:

    Jos tilanne on tuo,on hyvä muistaa että lapsilla on oikeus isäänsä.
    Ja entäoä oma elämä? Harrastukset. Kaikki se mitä ei lasten kanssa ehdi.
    Kun laitetaan vuosia,lapset alkavat aina vain vähemmän olla äidin kanssa.
    Mitä sitten,jos on rakentanut elämänsä vain äitiyden varaan?

  • Murina sanoo:

    Mun on vaikea samaistua. Silloin (erittäin harvoin) kun mulla on lapseton päivä, nautin omasta ajasta valtavasti. Luen, lenkkeilen, katson Netflixiä. Olen ihan rauhassa, juon lasin viiniä. Seksiä voi harrastaa vaikka keittiön pöydällä. Huippua!

  • Äippä sanoo:

    Tässä juuri vietän sellaista kattoonkatselupäivää, iskipä kohdalle tämä kirjoitus.

    Tämä tilanne ei ollut tarkoitus. Kun lapsi syntyi, mun harrastukset jäivät tauolle, miehen eivät, pyynnöistäni huolimatta. Sitten muutettiin toiseen kaupunkiin, ja ystävät jäivät taakse. Ja sitten tuli ero.

    Muutaman vuoden jälkeen täälläkin on ystäviä, mutta perheellisiä. Ei kukaan lähde mun kanssa mihinkään ilman lapsia.

    Yleensä arjessa olen joko lapsen kanssa, tai kun lapsi on isällään viikonloppua, töissä. Mutta nyt lomalla on aikaa ihmetellä sitä, että mitähän teen tällä elämällä nyt, kun 5v ei sitä sulostuta. On paljon ajatuksia, mutta mikään ei oikein inspiroi. Pitäisi hankkia oma elämä, tiedän. Enkä halua takertua lapseeni. Mutta se ei ole yhtäkkiä helppoa, eikä ne vaikeat tunteet tai kysymykset tunnu katoavan sillä, että päätän tehdä jotain kivaa. Se ei välttämättä ole kivaa yksin. Ehkä tämä on mulle sitä, että pitää surra sitä, miten ero vaikuttaa lapsen elämään ja meidän yhteiseen aikaan.

  • Outolintu sanoo:

    Jännää miten erilaisia me ollaan. Oma silloin 16v lapsi muutti vuosi sitten koulun vuoksi omilleen, itse lähdin siitä liitosta samassa rytäkässä… Voi että kun nautin siitä että minulla on omaa aikaa eikä ketään passattavana.

  • Aikuisten äiti sanoo:

    Jossain vaiheessa ne lapset kasvaa isoiksi, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Kannattaa hommata ajoissa se ”oma elämä” eikä elää lasten kautta elämäänsä. Omat ystävät, harrastukset jne on tärkeitä. Sitten vasta ahdistaakin kun lapset asuvat jossain 400km päässä opiskelemassa ja ovat itsenäistyneet. Itse toivon itseltäni myös sitä, etten takerru lapsiin koska lapsista se tuntuu inhottavalta ja syyllistävältä miettiä mahdollista äidin pahaa mieltä ja yksinäisyyttä. Kokemusta on tästä, lapsena.

  • Ems sanoo:

    Tähän voi niin samaistua. Sit ne kommentit että ”Nauti nyt kun voit” ”Teet kaikkee kivaa yksin” ”NAUTI!” Kun ikävä ja tietynlainen yksinäisyys ja epätoivo valtaa mielen. Itse kovasti tästä aikanaan kärsinyt, muistan katkeransuloisen ”oman ajan” vieläkin. Nyttemmin tottunut siihen että lapset viettää tukiperheessä 1vkl/kk. Osaan nykyisin jopa nauttia. Mutta täydet sympatiat aloittajalle. Toki tämä toimii myös miehillä, jotka kaipaa lapsiaan. Meillä mies monta päivää ihan pallo hukassa kun lapset lähtevät omalle äidilleen ja tapaavat vasta 1,5vk päästä 🙁