”Liian vanha miehille, joita itse suostuisin tapaamaan” – nettideittailun kompastuskiviä
”Pitikin mennä sinkkuuntumaan yli 25-vuotiaana! Reilusti yli, kaiken lisäksi. Kun päättyneen avioliiton traumat on hoidettu, elämä mallillaan ja lapsetkaan eivät enää taaperoita, olisi hienoa löytää vierelle uusi mies. Mistäpä mies koronarajoitusten aikana? Netistä tietenkin!
Tai sitten ei. Nettideittipalstoilla kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ikäiseni miehet etsivät itseään 10-20 vuotta nuorempaa naista. Toiveajattelua, sedät, toiveajattelua! Naurattaisi makeasti, ellei tässä olisi tämä toinen puoli: minä en kuuna päivänä suostuisi olemaan itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Minulla on jo isä, kiitos, en tarvitse toista. Eli olen liian vanha sellaisille miehille, joita itse suostuisin tapaamaan. Vastaavaan on tietysti naisena joutunut törmäämään koko elämän ajan. Parikymppisenä sai torjua kolmekymppisiä ja vanhempiakin papparaisia ympäriltä jatkuvasti. Mutta silloin pääsi tapaamaan ja tutustumaan ihmisten ilmoilla ihan normaalisti, ja pystyi löytämään nekin harvinaisuudet, joille kelpaa oman ikäinen nainen. Mutta nyt, kun kriteerit asetetaan toiveikkaasti netissä eikä ihmisiä saa tavata spontaanisti missään ja jos tapaa, on kasvot peitetty maskiin, ei ole toivoakaan tutustua kehenkään suunnilleen oman ikäiseen. Masentavaa.
Nettideittailusta puhutaan paljon. Miehet valittavat, että naisilla on liian kovat kriteerit. No, jos lähdetään siitä, että nainen on etsimässä tasavertaista kumppania eikä adoptiovanhempaa itselleen, niin miesten ei kannattaisi väkisin yrittää lähestyä itseään puolet nuorempia naisia ja sitten valittaa, ettei naisille ”mikään” kelpaa. Daddy-alert hälyttää jokaista sellaista profiilia lukiessa, jossa 40-vuotiaaksi itseään väittävä mies on laittanut kuvakseen jonkun 55-vuotiaan miehen kuvan ja pitää tärkeimpänä ominaisuutena itsessään sitä, että on ”nuorekas ja itsestään huolta pitävä”. En sano, että nuorekkuus ja itsestään huolen pitäminen on pahasta, vaan että jos ne ovat ensimmäiset asiat, joita itsestään keksii mainostaa, on melko varmasti kyseessä elähtänyt ikiteini, joka moniteholaseista kieltäytyessään ei yksinkertaisesti näe, että peilistä ei enää tuijotakaan mikään nuori prinssi. Lisäksi on huolestuttavaa, jos ei mies löydä luonteestaan mitään kehuttavaa, ainoastaan nuorekkuudestaan. En sellaisella luonteella varustettuun mieheen halua tutustua.
Selvennyksen vuoksi korostan, että en ole nuorta prinssiä etsimässä, vaan suunnilleen itseni ikäistä miestä. Vaan kun minä olen itseni ikäisille liian vanha. Ja ne miehet, jotka ottavat minuun yhteyttä, ovat liian vanhoja. Netissä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska jokaiseen ottaa aina yhteyttä vain liian vanhat deittitarjokkaat. Olit sitten mies tai nainen, niin ne ovat omasta mielestä aina vanhuksia, jotka lähettävät viestiä.
Pariudu tässä nyt sitten.”
Nimim. Liian vanha
Artikkelikuva Pratik Gupta.
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Karu totuus on, että mikäli mies vielä toivoisi perhettä katse on melko väkisinkin kiinnitettävä alle 40siin ja mikäli toiveissa on yksi lapsi vain.
Olen nelikymppinen sinkku. Netistä löytyvät ehdokkaat ovat joko +55 tai -35 Samanikäisiä on vaikea löytää. Hämmennystä herättää nämä nuoret, jotka käyttäytyvät aikuismaisemmin kuin nuo vanhat.
No, olen itse 41-vuotias nainen, ja minulla on Tinderissä liki 3000 tykkäystä miehiltä, joiden ikähaitari on 18-67. Luulisi sopivan löytyvän, mutta oma nirsous estää swaippaamasta oikealle.. 😬
Vähän päälle nelikymppisenä kokeilin nettideittailua ja sain todeta, että ikäiseni nainen ei kelvannut edes yli kuusikymppisille. Kokeilin vaihtaa ikäni 39-vuotiaaksi ja sieltähän ne „nuorekkaat vaarit“ löytyivät…
Juu, ei ollut mun juttu tuo nettideittailu muutenkaan ja onneksi löytyi kumppani muita teitä.
Oma kokemukseni on että parisuhdemarkkinoilla oman ikäisen seuran kohtaaminen kysynnän ja tarjonnan suhteen onnistuu parhaiten just parikymppisenä tai ensimmäistä parisuhdetta etsiessä. Sen jälkeen, kun mennään toista tai kolmatta kierrosta, turha toivoa liikoja.
Itseäni on siunattu ikäistäni nuoremman näköisellä ulkomuodolla, mutta haluaisin silti tavata riittävän elämänkokemuksen ja -viisauden omaavia miehiä. Eipä onnistu, sillä omanikäiset haaveilevat parikymppisestä itseään puolta nuoremmasta, ja minusta kiinnostuvat etupäässä nuoret miehet, jotka ikänsä puolesta voisivat olla vaikka poikiani. Ja myös liian vanhat. Miksi näin on? Onko syynä pettymys edellisessä parisuhteessa ja siitä syntynyt uskomus, että samanikäiset ovat kaikki jotenkin samankaltaisia?
Nyt vaihdat alustaa välittömästi, kyllä löytyy miehiä jotka etsivät ikäistään seuraa mutta ei selkeästi siellä minne olet eksynyt. Ei joka ukko ole piilopedoja joilla on aivan epärealistiset käsitykset itsestään ja kyvyistään. Nou hätä, enemmistö on ihan normi kamaa jotka haluat normi seuraa tulevaisuuden suunnitelmilla 🙂
Joka aplikaatiossa on oma käyttäjä kuntansa ja kyllä on näitäkin: sugar daddy etsii- paikkoja.
Joten siirry seuraavaan vaan 😆
Ja vielä toinen, seuraa kyllä löytyy jopa yli kymmenen vuotta nuoremmista mutta parisuhdetta haluaa vain todella pieni osa. Minulle ei pelkkä seksi silllon tällöin riitä.
Mä niin tiedän tämän tunteen! Olen tässä kuusi vuotta ollut enemmän tai vähemmän sinkkuna avioliiton päätyttyä ja koko ajan hyväksyn enemmän sen että mä en sit saanutkaan sitä mun elämäni suhdetta. Avioliittoni ei valitettavasti sitä ollut. Minulla ei valitettavasti ollut nuorena ketään elämässäni, joka olisi antanut terveen mallin parisuhteeseen.
Höpöhöpö. Oikein hyvin löytyy omanikäistä ja varsinkin vähän itseä nuorempaa miesseuraa. Kyllä ne syyt on jossain muualla jos et ketään sopivaa kiinnosta
Itselläni on kyllä melko päinvastaisia kokemuksia, löytyy kiinnostuneita niin oman ikäisistä, (reippaastikin) nuoremmista ja myös niistä vanhemmista. Toisekseen melko ikävältä kuulostaa sanoa itseään kymmenen vuotta vanhempia miehiä papparaisiksi. Itse olen ainakin huomannut myös niissä kymmenen vuotta vanhemmissa (eli noin 45-vuotiaissa) varsin päteviä, itsenäisiä, kodin siistinä pitäviä ja itsensäkin hyvässä kunnossa pitäviä miehiä.
Kannattaa kokeilla sellaista deittisivustoa, missä voi määrittää, minkä ikäistä seuraa hakee ja joka ei näytä sinulle kuin oikeanikäisiä miehiä, joille myös kelpaa sinun ikäisesi, tai ainakin näin ovat profiiliinsa laittaneet. Ja joka ei tietenkään myöskään näytä sinulle väärän ikäisten profiileja.