Lastenohjelmat – mikä paras lastenvahti!

Monesti on vaikea sanoa, kummat odottavat lastenohjelmien alkua enemmän, lapset vai aikuiset…

Se tunne, kun niiden hermoja raastavat rallattelutunnusmusiikit kaikuvat korviin, on välillä päivän paras tunne! Se, joka keksi laittaa lastenohjelmat siihen kohtaan, kun on tultu töistä ja päikystä ja vanhempi tarvitsee pikku leophetken kaikkein kipeimmin, ansaitsisi jonkun mitalin. Ja liputuspäivän ja oman leivoksen!

Tulee nimittäin todella tarpeeseen siinä vaiheessa päivää paeta edes vessaan piiloon ja jättää lastenohjelmat vahtimaan lapsia. Kun sieltä kömpii takaisin, ehkä vähän salaa mussutetulta karkilta tuoksahtaen, on kuin uusi ihminen!!

Joskus, jos on enemmän energiaa, niin voi jäädä siihen sohvalle makaamaan ja ”olla läsnä” kun lapsi tapittaa telkkaria. Näin muka-katsellessa lastenohjelmia hoituu hyvä vanhemmuus, yksilön ja yhteiskunnan yhteisvoimin: paikalla ollaan ja vähän halitaankin, ja telkkarista tulee verovaroilla tuettua ohjelmasisältöä jota voi antaa lapsen katsoa vaikka oma silmä lupsahtaakin kiinni! Siinä sitä ollaan kuola sohvatyynylle valuen, ja lapsi tanssii telkkarin edessä lempitunnarin tahtiin: äitii kato! Joojoo äiti näki kyllä..!

Ehkä on välillä parempikin, että silmä lurpsahtaa, sillä vaikka lapset niitä rakastavat ja aikuiset ovat niistä sy-väs-ti kiitollisia, totta on sekin, että monet lastenohjelmat ovat riipiviä ja ärsyttäviä. Ihan mahtaviakin ohjelmia on, sellaisia että niitä muistelee vielä omastakin lapsuudesta tai katsoo nykyään ihan ilokseen. Mutta sitten on niitä, joissa hahmot käyvät hermoille, musiikit käyvät hermoille, hahmojen äänet ne vasta hermoille käyvätkin! Sitä kiljuntaa ja kimitystä! Onneksi aina voi tunkea vaivihkaa korvaan korvatulpat tai paeta sinne vessaan. Tai jopa keittiöön!

Nimittäin jos on niin hyvin virtaa, että jalkeilla pysyy, niin lastenohjelmia on kiittäminen siitäkin että poikaset saavat maukasta kotiruokaa. Arkena harvemmin riittää energiaa siihen että antaisi lasten paloitella vihanneksia tai osallistua muuten kokkaamiseen, hyvä kun erottaa omat sormensa nakeista eikä keittoon päädy mitään ihmisestä peräisin olevaa!! Mutta siellä ne taaperot tyytyväisenä kököttävät töllön ääressä, ja itse voi keskittyä hoitamaan ruoan pöytään. Miten me oikeasti voitaisiin olla edes tämän tason vanhempia jos lastenohjelmia ei saisi lapsenvahdiksi säännöllisesti?!

Ja ollaan sitä kuultu juttua siitäkin, että se perheen pikkukakkonen olisi tehty justiinsa Pikku kakkosen aikaan…sitä me ei tiedetä, onko kyseessä pelkkä legenda, koska hei kenellä on voimia ja energiaa siihen aikaan päivästä? Eri juttu on sitten viikonloppuaamujen lastenohjelmien aika… Siinä on myös toinen nerokas ajoitus, lapset tuijottelemaan lastenohjelmia niin vanhemmat saavat nukkua edes hetken pidempään. Tai sitten ”nukkua” eli tehdä lisää lastenohjelmien katsojia!

Kuvissa Ransu ja Karvakuonot sekä Närpiäiset Pikku Kakkosesta. Ylin kuva Laura Pohjavirta/ Yle Kuvapalvelu.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.