Yksi syy siihen, että Suomessa syntyy vähän lapsia, on perhe-elämällä pelottelu.

Jokainen saa toki ratkaista lisääntymisasiat ihan itsekseen. Jos lapsia ei halua, niin sitten ei halua. Eläkejärjestelmää ja yhteiskuntaa ei siinä kohdin tarvitse ajatella. Jokaisella on oikeus olla haluamatta lapsia.

Olisi todella hyvä, jos ratkaisun lisääntymättömyydestä olisi mahdollista tehdä tosiasioihin nojaten. Sehän ei valitettavasti läheskään aina onnistu.

Tiettyjä tosiasioita toki on: esimerkiksi se, että osa ihmisistä ei ympäristösyistä halua lisääntyä. Lapsen saamisen vaikutus ympäristöön on kiistämätön, ja se onkin hyvä peruste jäädä lapsettomaksi.

Mutta sitten on näitä asioita, joissa päätös on pakko perustaa arvailujen varaan.

Ennen kuin on saanut lapsia jonkin tietyn perheen jäsenenä, ei voi tietää millaista se on. Tämä seikka koskee toki myös niitä, joilla jo on lapsia. Jos vanhemmat pohtivat sitä, yrittävätkö he saada lisää lapsia, he tekevät ratkaisunsa kuvitelman pohjalta. Tulevaisuuteen kun ei voi nähdä.

Tämä ei ole mikään sormienheristely: ”Soosoo tyhmä vapaaehtoisesti lapseton, etkös ymmärrä että pohjaat päätöksesi kuvitelmaan!”. Kuvitelmaan jokainen meistä päätöksensä perustaa, olipa päätös sitten yrittää saada lapsia tai se, että ei yritä.

Kyse on siitä, että on tärkeää tiedostaa se, että jos päätöksen tekee sillä perusteella, että ”lapsiperhe-elämä on kamalaa”, ”en pidä lapsista” tai muuta vastaavaa, kyseessä on tosiaankin mielikuva ja kuvitelma, ei absoluuttinen totuus.

Siksi kerrommekin nyt tarkkaan varjellun salaisuuden:

PERHE-ELÄMÄ ON IHANAA JA PALJON, PALJON HELPOMPAA MITÄ SEN JULKISUUDESSA KERROTAAN OLEVAN.


Kuva Bernard Herman, ylin kuva Tramin Talebi.

Julkisuudessa kerrotaan yöt läpeensä huutavista koliikkivauvoista. Pilalle menneistä vartaloista ja parisuhteista. Jatkuvista riidoista, kiireestä, väsymyksestä. Yksinäisyydestä, tylsistymisestä, rahan puutteesta.

Jostain syystä aika vähän puhutaan siitä toisesta puolesta.

Vauvat ovat nimittäin todella ihania ja pääasiassa erittäin helppoja hoitaa. Sama koskee myös vanhempia lapsia.

Perhe-elämässä taas on omat huonot puolensa, mutta hyviä puolia on niin paljon, että niitä on mahdoton alkaa listaamaan kaikkia.

Mitä taas tulee siihen, että oma elämä muuttuu, niin tokihan se voi olla iso asia. Mutta harvoin kerrotaan sitä, että todella monet kokevat sen muutoksen olevan nimenomaan parempaan. Välillä voi joutua valvomaan ja välillä on tunteet pinnassa ja voimat lopussa, mutta eihän sellaiselta välty kukaan, perhetilanteesta riippumatta.

Se, haluatko yrittää saada lapsen, on oma asiasi. Mutta me vanhemmat haluamme kertoa, että ei kannata uskoa niitä pelottelujuttuja.

Kuten eräs äiti totesi: ”Synnytyksessä pahinta oli oksentaminen, vauva-arjessa se että koko ajan tuli hiki ja lapsiperhe-elämässä se, että lapset jättävät hammastahnatuubin tahmeaksi.” Ei kuulosta kovin pahalta, eihän?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Lapseton, älä usko niitä juttuja, joita perhe-elämästä syötetään!”

  • Rian sanoo:

    Heh. Elämä muuttui oitis paremmaksi, kun erosi lasten ollessa 3 ja 10 ja päästiin (toimivaan) viikkoviikko huoltajuusjärjestelyyn.
    Rupeaa hiljalleen lasten isä ottamaan sen vastuun, joka hänelle kuuluu. Nyt (vasta) untuu siltä, ettei kaduta.

  • M sanoo:

    Lapsen tehdessä saa myös pitkän loman töistä, itselläni tuli tarpeeseen! Myös vaihtelu virkistää, loman ja kotona olon jälkeen jaksaa töitä ihan uudella tavalla.

    • M sanoo:

      Ai niin,pitää siis lisätä että jos töitä on. Tai saa kunnon määräaikaisen pätkän.
      Toki onhan siinä äitiyslomalla loma työnhaustakin.

    • Aada sanoo:

      Loman??! Työelämä on kuin rantaloma vauva-arkeen verrattuna. Ja teen sentään vastuullista asiantuntijatyötä. Lapset nyt 3 v. ja edelleen on työ se ainoa paikka, missä voi rentoutua. Se ahdistuksen määrä kun palvelet lapsia 24/7 ja edelleen koet syyllisyyttä, eikä lapset ole koskaan tyytyväisiä. Työelämässä kun on sentään edes joku raja ja järki, kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä vaaditaan. Ja jos joskus harvoin täytyy joku dead line siirtää, siitä ei jää kenellekään traumaa.

  • K sanoo:

    Mulla helpot lapset, mutta ei oo silti vanhemmuus mitään ruusuilla tanssimista. Etenkin työssä käydessä kiire, väsymys ja tietynlainen riittämättömyys eivät ole kyllä mitään satua. Lasten kanssa kotona taas hermot menee ilman aikuisseuraa. Mutta ehkä kouluikäisten kanssa on kivaa sitten. Tai sit ei.

  • Vissy sanoo:

    Onko tämä joku synnytystalkookehotus kenties? Perhe-elämä on juuri niin kamalaa kuin kerrotaan, ihan kokemuksesta ne jutut kertovat. Oman elämän voi heittää holdille vuosikausiksi. Jos olisin tiennyt, olisin ollu paremmin varautunut enkä niin äärimmäisen pettynyt.

  • Pain sanoo:

    Hyvä artikkeli. Itse ”vapaaehtoisesti lapseton” olisihan lapsi ihana jne, mutta siinä vaiheessa kun molemmilla on joku sairaus joka on suurella todennäköisyydellä periytyvää pistää miettimään onko järkeä lasta yrittää. Ajatella sitä lasta joka kärsii samoista kivuista kun itse kärsii joihin ei löydy hoitokeinoa eikä helpotusta. Joten olen ennemmin ”itsekäs” ja jätän lapsen hankinnan muille.

  • Mie sanoo:

    Kirjoittaa joku, jolla on varmaan ollut se helppo vauva. T: Psykoosin partaalla väsymyksestä käynyt