Lapset kipeinä, hävettää soittaa töihin
Ei, ei, ei taas kuumetta! Älä pliis oksenna kulta! Toiveet eivät auta. Lapsi on taas kipeä, ja pitää ilmoittaa töihin etten tule.
Ei auta, että tiedän että se on täysin normaalia. Eikä auta, että tiedän että tämä on oikeus, joka on laissa määritelty. Kun aamulla huomaa, että lapsi on sairas, ensimmäinen tunne on häpeä.
Toki lapsen kärsimys aina tuntuu vanhemmasta tosi pahalta. Se, että sairaudesta riippuen tulee pyykättävää tai muuta lisähommaa, on ärsyttävää. On myös ikävä jännätä, että sairastuuko itse. Mutta ihan erityisen kamalaa on soittaa taas kerran töihin, että joo mun lapsi on taas kipeänä.
Tulee sellainen olo, että töissä ajatellaan minun lusmuavan. Että lapsi ei ole oikeasti taas kipeä. Että jään kotiin heti, jos lapsi yskäisee kerran. Väkisinkin on syyllinen olo.
Syyllisyys ei johdu pelkästään siitä, että pelkään muiden luulevan minua huijariksi. Se johtuu siitä, että tiedän, että nyt asioita kaatuu muiden niskaan.
Jotkut työt ovat sellaisia, että ne odottavat kunnes poissaolija palaa tekemään ne. Tai sitten töitä voi tehdä etänä kotoa vaikka lapset olisivat kipeänä. Mutta monissa työpaikoissa on tietyt asiat, jotka on hoidettava joka päivä, ja siellä paikan päällä. Jos joku on poissa, muut paikkaavat.
Ylin kuva Rex Pickar.
Paikkaajat ovat usein vielä ne samat ihmiset, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on toisenlaiset hoitojärjestelyt. Kyllä he varmasti ymmärtävät, että lasten sairastelulle ei mahda mitään, ja että lopulta se on ohimenevä tila kun lapset kasvavat. Mutta silti nolottaa ja harmittaa.
Erityisen hankala tilanne on, jos lapset sairastavat ”normaalia” enemmän, ja jos ei ole toista puolisoa joka voisi hoitaa osansa. Suurin osa lasten sairaspoissaoloista varmaan edelleenkin menee niin, että äiti on se joka jää kotiin hoitamaan. Miesten työtä pidetään tärkeämpänä ja automaattisesti ajatellaan että äiti jää. Sitten on tietenkin yksinhuoltajat ja erillään asuvat vanhemmat, jotka eivät voi valita kumpi jää kotiin ja kumpi pääsee töihin.
Lapsilta saa kaikenlaista pöpöä, joten itsekin sairastaa aika paljon. Koska jatkuvat poissaolot hävettävät, tulee mentyä puolikuntoisena töihin. Sairastuttamaan muita…
No onneksi tämä elämänvaihe tosiaan on väliaikainen. Lapset kasvavat ja ehkä se vastustuskykykin paranee!
Nimim. Taas sairaana
P.S. Näillä nikseillä voi yrittää pysyä terveempänä…
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kunpa lasten sairastelulle voisikin jotain. Meillä toisella lapsista on astma ja tämä siis herkistää kaikille hengitystieinfektioille. Hän on päiväkodissa ja tuntuu, että hän saa uuden flunssan noin viikon päästä kun on palannut hoitoon.
Ymmärrän, että on raskasta hoitaa muiden hommia töissä, mutta luuletteko todella, että joka toinen viikko sen sairaan lapsen hoitaminen on helppoa? Kun öisin ei saa nukkua, kun astma pahenee flunssassa lääkityksestä huolimatta? Tai kun yrität nukkua sairaalassa lapsen vierellä, kun hengittäminen kotona menee vaikeaksi? Ja jos vaikkei sairaalaan asti päädy, niin valvot kotona ja jännität, että riittääkö avaavan lääkkeen antaminen just tällä kertaa vai tarvitaanko ambulanssia?
Jos lapsen vastustuskykyä voisi jotenkin parantaa, olisin sen tehnyt. Ei auta vitamiinit, ei maitohappobakteerit, ei hedelmät eikä kasvikset.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin joo, tämä on yksi syy miksi hakeudun työpaikkoihin joissa ei ole pelkkiä naisia. Ehkä tilanne on eri siinä vaiheessa kun nuoremmat isät jäävät useammin kotiin lastensa kanssa, eikä aina vain äiti. Toisaalta työskentelen alalla jossa voi helposti tehdä etätöitä, ettei mikä tahansa lapsen lenu ole tekosyy tuupata töitä kollegoille.
Sen huomasin jo silloin kun olin itse koulussa, että usein samat lapset ovat jatkuvasti kipeinä. Eikä heillä aikuisenakaan välttämättä ole kovin hyvä vastustuskyky. Toivoisin että vanhemmat reagoisivat ja jotenkin edistäisivät tällaisten lasten vastustuskyvyn kehittämistä.
Ex pomo rupesi vaatimaan selvitystä, että mies on myös kotona kipeän lapsen kanssa tasapuolisesti.
Hyvä pomo! Tuo tuskin on laillista, mutta olen periaatteessa samaa mieltä.
Itseasiassa se on laillista pomolla selvittää että onko myös kumppani tasapuolisesti pois töistä. Tarvittaessa saa lainmukaan soittaa vaikkapa kumppanin työnantajalle.
Ihanko totta? Käsittääkseni työnantaja ei saa ainakaan työhaastattelussa kysyä parisuhdestatuksesta, tuntuisi äkkiseltään aika oudolta että työsuhteessa tuo kääntyisi aivan päälaelleen niin, että työntekijällä on suorastaan velvollisuus avata parisuhdekuvioitaan. Aika kiinnostavaa, onko sinulla lähteitä tähän?
Itse olen yh eikä ole sellaista tukiverkostoa joka voisi auttaa. Eikä lapsenvahtiin ole varaa.
Pystyn tekemään työni etänä ja usein hoidankin pakolliset hommat oli sitten lapsi tai minä itse sairaana. Mikä sekin tuntuu toisaalta väärin varsinkin kun itse on kipeä eikä saa levätä kunnolla.
Olen samalla työnantajalla ollut pitkään mutta esimies vaihtui reilu vuosi sitten. Uusi pomo aina ihmettelee miten lapsi voi olla kipeä (vaikka itselläkin on lapsia) ja olenkin siksi aika hakenut sairastodistuksen. Edellinen pomo oli ymmärtäväisempi ja saattoi jopa hoitaa mun hommat jotta sain oikeasti olla lapselle läsnä.
Se jos pelkästään toinen vanhempi jää aina kotiin on väärin. Kyllä vanhempien pitää vuorotella.
Toinen pointti tähän liittyen on se että on kohtuutonta että mulle jätetään työt tehtäväksi ilman että yritetään edes saada lapselle hoitajaa, monelta olen kuullut että ei edes kysytä isovanhempia, koska koetaan että itsellä on oikeus kaataa omat työt muiden niskaan, mutta kyllä heti kun perjantai koittaa soitetaan isovanhemmat hyvissä ajoin hoitamaan sairasta lasta jotta päästään juhlimaan..
Joillakin työnantaja maksaisi jopa lastenhoitajan, mutta ei käytetä..
Juuri tällaisten ihmisten takia kaikkien työehtoja heikennetään, työnantajilla ei ole varas maksaa jatkuvia poissaoloja.
Se on justiinsa näin. Ärsytti jo lapsena koulussa hoitaa sairastelijoiden hommat, ja samalla tavalla sapettaa nyt töissä. Vaikka kuinka olisi oikeus jäädä kotiin, niin ei se sitä työmäärää poista.
Mulle on tullut kuittia. Kollega on ihan tullut huutamaan päin naamaa, että olen tahallani poissa töistä. Valehtelen kuulema ja valkkaan ne päivät tahallani kun hänen pitää takiani venyttää päiviä. Sairastelimme silloin paljon enkä voinut asialle mitään.
Ensin yritän löytää lapselle hoitajan kotiin. Joka syksy etsin liudan hoitajia että on paljon vaihtoehtoja, joille soittaa. Eihän se kivaa ole maksaa 10€/tunti hoitajalle kokonaisesta työpäivästä. Jos ei hoitajaa löydy, jään itse kotiin.
Pomo ei moikkaa saati puhu, jos on lasten ja oma flunssakierre päällä. Kerran jopa tokaisi, että ”yllättävää”, kun päiväkodista soitettiin ja pyydettiin hakemaan kipeä lapsi kotiin. Eli tosi kivasti menee… 🤔 Kerran valitettavasti vein puolikuntoisen lapsen päiväkotiin häpeän vuoksi, mutta sitä virhettä en tee enää!!! Etsin vaikka toisen työpaikan 👍
Ja samaan aikaan ainakin itse tiedän, että töissä olisi huomattavasti helpompaa kuin kotona sairaan lapsen kanssa. Enkä toisaalta itse edes pystyisi tekemään etänä töitä, jos taapero tai leikki-ikäinen on sairaana. Töistä ei tule kerralla mitään. Mies jää lasta hoitamaan ehkä jopa yli puolet kerroista, mutta hänen työnantaja vaatii että lääkärintodistuksessa on erityinen maininta ”isä hoitaa lasta kotona”.
Eräs ukko ei pese koskaan käsiään edes kaupassa käynnin tai työpäivän jälkeen. Vessakäynnin jälkeenkin epäilen että ei kuulu tapoihin. Lapset ovatkin jatkuvasti vuoron perään korvatulehduksessa ja tietysti äiti sitten poissa töistä. Ei kuulemma ole kädet likaiset. Ei kiinnosta muiden terveys.
Voi niin tuttuja tunteita pystyn samaistumaan.
Ymmärrettäväähä se on että lapsi sairastaa enkä kyllä puolikuntoisia ihmisiäkään tykkää töissä pitää, mutta ymmärrän kyllä työtovereitakin siinä vaiheessa kun toinen on ollut poissa vaikka puolitoista viikkoa lasten sairauksien takia, käy kääntymässä töissä todetakseen et nyt on hän kipeänä ja viikon päästä takaksin töissä pari päivää kunnes iskee seuraava tauti.
Niille ei mitään voi, kunnei voi myöskään sille vitutukselle hoitaa jatkuvasti toisten hommia omiensa lisäksi.
Ei voi yleistää että se olisi useammin äiti, joka jää kotiin potilaita hoitamaan. Onnekseni taitaa meillä olla toisinpäin. Tosin sitä voi selittää se, että osaa puolison töistä voi hoitaa kotoa käsin, minun taas ei. Tuttuja tuntemuksia joka tapauksessa!
Lapset ei niinkään ole olleet kipeänä (vielä), mutta hävetti taas ilmoittaa töihin että olen kipeänä jo toista kierrosta. Tulispa jo kesä
Omalla – ja mieheni alalla lapsen sairauden takia kotiin jääminen on palkatonta vapaata. (Lääkärintodistus täytyy silti hakea, koska muutoin kyseessä on luvaton poissaolo.) Ja kun mieheni tienaa 18,50 euroa tunnissa ja minä 11 euroa tunnissa, niin on aika selvää kumpi meistä jää kotiin ja menettää palkkansa.
Meillä äiti jää kotiin, koska se nyt vaan on niin paljon helpompaa. Flunssassa saan jäädä lasta hoitamaan kolmeksi päiväksi omalla ilmoituksella. Isin kotiin jäämiseen tarvitaan lääkärin/hoitajan todistus lapsen sairaudesta ja todistus äidin työnantajalta, että äiti on töissä. Ei ole reilua että poissaolot kasautuu aina toiselle.