Kiitos teille vanhemmat, jotka jaksatte tukea, arvostaa ja auttaa, vaikka koulutie ei lapselle olisikaan täysin mutkaton.

”Kesäloma häämöttää. Haluan nostaa esille ja onnitella vanhempia. Erityisesti niitä, joiden on joka aamu pitänyt taistella lapsi kouluun. Syystä tai toisesta lapsi ei osaa/halua lähteä itsenäisesti. Ehkä vain väsyttää tai ei kiinnosta. Syitä löytyy. Joka aamu vanhempi soittelee ja muistuttelee. Hyvällä onnella vanhemmat ovat saaneet perhetyötä aamuun niin ettei oman työn aamutunnit joka päivä kärsi.

Niitä, joiden lapsilla on mm. tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia, levottomuutta. On tehostettua ja erityistä tukea, pienryhmäpaikkaa, kuraattoria, psykologia, erityisopettajaa. Kaikki on valjastettu lapsen oppimista tukemaan. Vanhemmat istuvat palavereissa, soittavat ja wilma laulaa. Mietitään voisiko oppilas täydentää koetta suullisesti, kun kirjallinen tuottaminen on niin vaikeaa. Tämä tuottaa tietenkin opettajalle vaivaa.

Helppo on ajatella, että oppilas on laiska ja minkähänlaiset vanhemmat on. Voi kuule. Et usko miten kotona on koitettu kaikki. Miten epätoivoiselta koko koulunkäynti tuntuu vuosi toisensa jälkeen. Tai ei ehkä aina. Ehkä lapsi kokee välillä onnistumista. TET-jaksolla kehuttiin miten toimelias, kohtelias ja työhöntarttuva. Tai luontokoulussa erätaidot olivat kiitettävät.

Kaiken tämän keskellä vanhempi toivoo, ettei lapsen itsetunto romahda. Oppilasta ei välttämättä nähdä numeroiden takana. Tai ehkä joku näkee. Joku opettaja jaksaa tsempata ja löytää näistäkin lapsista hyviä puolia. Siinä sivussa saa vanhempikin toivoa. Jospa tämä tästä.

Nämä lapset eivät kanna kotiin kymppejä. Kuutoseenkin on saatettu tehdä valtavasti töitä. Seiska on melkein kuin kiitettävä.

Mutta kohta on loma. Jokainen vanhempi toivoo, että ehkä kesällä tapahtuu kasvamista ja kypsymistä. Että syksyllä sitten puhtaalta pöydältä.”

Nimim. Äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

23 vastausta artikkeliin “Kutonenkin todistuksessa voi olla lottovoitto”

  • Matikkanero sanoo:

    Arvosana 6 oli seiskaluokkalaisella matikassa ja fysiikassa paras, johon yhdessä pystyttiin. Painotan sanaparia yhdessä pystyttiin. Ilman minun panostani ei olisi ollut edes tuota kutosta. Kun ei vaan tajua. Ihan ihmettelen itsekin, miten helvetissä mun matikka ja fysiikka oli mulla päättötodistuksessa 9 ysärin lopulla, kun itkun kanssa pitää Youtubesta etsiä apuja näihin nykyisiin tehtäviin. 🤷🏻‍♀️

  • @kuntatyömies sanoo:

    Juurikin näin! Itelläkin koulu oli taistelua ja pärjäsin parhaiten köksässä ja kuvaamataidossa. 80-90 luvulla oli lama ja luokkakoot oli isoja, jolloin kävin ala- ja yläasteet. Itse olen huomannut, että olen enemmän tekijä kuin lukija ja opin parhaiten tekemisen kautta. 6-7 numeroita oli suurin osa ja 8-10 kuvaamataidon, köksän, puutyön jne. Silloin tuntui, että olen epäonnistunut ja häpeäksi vanhemmille, mutta jäljestäpäin ajatellen pärjäsin kuitenkin vallan hyvin.

  • Impro sanoo:

    Opettaja osaa myös tehdä alisuorittajan, kun aikoinaan teki selväksi että numeroa 10 ei voi saada ainakaan sellainen, jonka vanhemmat eivät ole akateemisesti koulutettuja.. Jos 10 on mahdottomuus, mitä sitä sitä kokeissakaan skarppaamaan – tai tunnilla, kun ei sekään aktiivisuus ollut kaikille opettajille kuin tyhjä mantra.

  • Hoka-68 sanoo:

    Hyvä kirjoitus!
    Peruskoulua pitäisi radikaalisti muuttaa.
    Nyt se suosii niitä oppilaita, joille lukeminen on helppoa.
    Nyky-yhteiskunnassa perustiedot lukuaineista, maantiedoista, biologioista, historioista, jne. ovat toisarvoisia.
    Niillä voi kyllä päästä pätemään, mutta muuta merkitystä niillä ei juuri ole, koska kaikki tieto kulkee nykyään jokaisen mukana jatkuvasti, parin klikkauksen päässä, omassa tietopankissa.
    Siksi lukuaineita pitäisi rajusti vähentää oppisuunnitelmista, tai jopa poistaa.
    Näin saataisi tilaa oikeasti tärkeille kouluaineille ja niihin voitaisi panostaa huomattavasti.
    Liikunta ehdottomasti tärkeimmäksi. Siihen panostusta niin, että lähes jokainen lapsi ja nuori löytäisi itselle mielekkään liikuntamuodon.
    Lasten ja nuorten liikkumattomuus on niin suuri ongelma, ettei isompaa ja tulevaisuuteen enempää vaikuttavaa asiaa ole.
    Liikunnan radikaali lisääminen ja siihen panostaminen vaikuttaisi aivan varmasti myös opiskelutuloksiin ja -rauhaan. Oppulaat jaksaisivat paremmin myös muita kouluaineita ja kun suurimmat energiat voisi purkaa mielekkäässä liikunnassa, tämä vaikuttaisi positiivisesti myös koulukiusausongelmiin, vähentäen kiusaamistapauksia. Olen tästä satavarma!

    Myös kielten opiskelu on tärkeää.
    Muuten riittäisi aika pitkälle se, että lapset oppivat lukemaan ja laskemaan niin hyvin kuin resurssit riittävät.
    Lukioissa ja muissa opinahjoissa voisi sitten halukkaat opiskella peruskoulun jälkeen, mikä kiinnostaa. Sinnekin tietysti liikuntaa lisää, mutta se olisi sitten helpompaa, jos nuoret olisivat omat lajinsa liikunnan osalta jo löytäneet peruskoulussa.

    Poliittinen järjestelmä tulee tässäkin taas ongelmaksi.
    Edellisissäkin eduskuntavaaleissa oli ehdokkaita, jotka puhuivat nimenomaan koululiikunnan lisäämisen tärkeydestä.
    Mm. Suomen koripallomaajoukkueen pelaaja, sekä entinen maajoukkuevalmentaja.
    Eivät päässeet läpi, kumpikaan.
    Äänestäjät eivät ymmärrä asian tärkeyttä, poliitikoista puhumattakaan.

    • Fiksu sanoo:

      Yksittäisiä faktoja voi hakea googlella, mutta asioiden laajempaan ymmärtämiseen google ei auta. Lukuaineet ja varsinkin matematiikka kunniaan!

  • Gitta sanoo:

    Hyvä kirjoitus, pitää paikkansa🤔

  • Lateksi sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta.

    Varroksi nostan esille myös seuraavaa. Koulun turvattomuus ja jopa väkivaltaisuus voi aika voimakkaastikin heijastua lapseen. Oman lapseni koulupolku helpottui huomattavasti, kun luokan väkivaltaisin poika muutti muualle ja vaihtoi koulua.

    Ennen tuota lasta sai melkein kantaa kouluun, koulussa ei viihdytty, oli masennusta ja itsetuhoista puhetta. Arvosanat heikkoja ja läksyjen tekemisestä sai tapella.

    Vain yhden lapsen muutto muualle muutti oman lapseni tilannetta. Eikä kyseinen pois muuttanut lapsi kiusannut omaa lastani mitenkään erityisesti, vaan kaikkia tasa-arvoisesti, mutta jatkuva fyysisen ja henkisen väkivallan uhka vaikutti lapseni oppimistuloksiin. Ei lapseni kiitettävä oppilas ole vieläkään, mutta nyt menee mielellään kouluun, oppii siellä jotakin ja tekee jopa oma-aloitteisesti läksyjä. Saa jopa kehuja aktiivisuudesta. Yhä vaikea keskittyä, yhä lukeminen tuottaa haasteita, mutta asenne ja olemus aivan erilainen kuin ennen. Masennus tipotiessään.

    Meille kasi on kymppi ja väkivallan uhan reipas vähentyminen lottovoitto.

  • Kiitos ja haistakaa paska sanoo:

    Minkäs kiitoksen saa äiti, jonka lapsi on huostaanotettu? Nyt se koulu sitten sujuu? Lapsi saa jopa hyvä-merkintöjä Wilmaan. Jos ei lasketa sitä, että ei siellä lastenkodissakaan tule aina läksyt tehdyiksi, välineitä puuttuu, myöhästellään… Kuulemma lasta ei voi pakottaa kouluun. En arvosta viranomaisia enää. Perhetyö on vitsi. Ihmettelen, montako eri kategoriaa perhetyötäkin on, että joku saa muka jopa lapsenpiian sieltä. Vielä lapsen ollessa huostaanotettukin olen pakotettu osa-aikaisiin pienpalkkatöihin kaiken maailman sosiaalipalaverien takia, joihin osallistun kuuntelemaan viranomaisten omaa kehua, miten kaikki menee niin hyvin. Jos ei lasketa sitä, miten hekin pumppasivat lapsen täyteen psykoosilääkettä, kun pelkkä asiallinen hoito ei heilläkään riittänyt. Minun piti kestää lapsen kiukut kotona ilman mitään lääkkeitä. Itse virun köyhyydessä ja sosiaalitantat saivat lapsesta pelkällä pyynnöllä haettua vammaistuetkin. Minulle ei edes semmoisia tarjottu, koska ei ollut diagnooseja. No mutta sosiaaliämmää lainaten nyt minäkin voin tehdä töitä, kun ei huolta lapsen aamu- ja iltapäiväraivareista. Maksan itseni kipeäksi asumalla yli-isossa asunnossa yksin vain jotta lapsella olisi huone kotilomia varten, vaikka sossut vei huostaanotolla myös lapsietuudet. En arvosta sosiaali- ja terveysväkeä enkä koulun muka erityisiä tukia, jotka on pelkkää sanahelinää. Viimeisten kouluviikkojen aikana pistetään viimeiset lasut ineen ja sitten lähdetään henkselit paukkuen uuteen virkaan ja uuteen kouluun. Kyllästynyt opettajiin, jotka ei sitoudu ja pakoilevat perheitä, joita eivät kehtaa enää kohdata sen jälkeen, kun heittivät herjansa lastensuojeluun, että ei tueta koulunkäynnissä. Vai en ole tukenut. Viruin vuosia työttömänä, koska lapsella hankalia aamut, iltapäivät. Kuka työnantaja katsoo jatkuvia palaverejakaan hyvällä. Anteeksi vaan, kyllä hymähdän sossujen perseennuolennalle, kun ne kehuvat minua yhteistyöstä. Mitä muutakaan voin? Saa olla tyytyväinen, että lasta saa kotiin edes viikonloppuisin. Kannatti huutaa kaikki aamut ja iltapäivät iltaa myöten? Haistakaa iso paska myös nimettömät naapurit. Montako kymppitonnia tämäkin paska maksaa minulle? No mutta minä nauran partaani, kun kuulen, että lastenkodissa ollut hankala aamu, kiinnipito ja ambulanssireissu. Se paska äiti, jolla ei ole empatiaa viranomaiselle. Lapsiraukka on silti rakas.

    • Nimetön sanoo:

      Kirjoitit todella karkeasti. Ei taida hedelmä kauas puusta pudota.

    • Ollinen sanoo:

      Mä saan tästä käsityksen, että sosiaaliviranomaiset ovat toimineet oikein. Sääli lastasi.

  • Oppimisvaikeuksia sanoo:

    Kyllä, kutosen arvosanan eteen on tehty valtavasti töitä, luettu monta iltaa yhdessä ja kerrattu ja silti tulos on se 6+. Joka kevät tuntuu siltä, kun olisi itsekin käynyt yhden vuosiluokan uudelleen. Pääasia on, että lapsi silti menee kouluun joka päivä, omasta tahdosta ja iloisena, siksi tätä jaksaa.
    Hyvää kesälomaa kaikille!

  • Kukka sanoo:

    Itku pääsi kun tätä luin. Meillä kouluvuosi ollut juuri tällaista. Ja useampi vuosi jo aiemmin. Tämä vuosi oli erityisen vaikea, esikoinen 7. lk ja kuopus 3. lk. Tukea onneksi saatiin koulusta, etenkin kevätlukukaudella. Itseäni vaan edelleen painaa se, että kaksi fiksua poikaa alisuoriutuu koulussa ja motivaatio on hukassa. Vaikea kehua itseään vanhempana, kun lapsilla on niin paljon haasteita koulussa. Mutta yritän nähdä hyvää joka päivä, kehua lapsia ja kannustaa. He ovat niin selkeästi käsillä tekijöitä, lukeminen ja opiskelu ei vaan innosta.

  • Äiti 74 sanoo:

    Näiden nepsyjen kanssa on taisteltu koko koulutaival. Nyt on esikoisen peruskoulu taputeltu, molemmilla on nyt ollut huippu opet. Hyvillä mielin kesälomalle. Saa äitikin vetää kesän happea. Mukavaa lomaa kaikille ❤️

  • Kirppueukko sanoo:

    Ei meillä ole koskaan juhlittu numeroita koulun päättyessä. Mitä juhlittavaa siinä oikeastaan edes on mitä mieltä joku opettaja on ollut lapsen suoriutumisesta. Satunnaiset kympit voi kuitata sanomalla ”hienoa, sait matikasta kympin” ja yhtälailla jos vaikka 8 on saavutus niin ”upeeta sait ruotsista kasin!”
    Ennemmin kehun todistuksessa sitä jos lapsi on tehnyt töitä jonkun asian eteen ja onnistunut, oppinut tai kehittynyt, ihan sama mikä se varsinainen numero on. Mutta ei ole kyllä koskaan oikeastaan juhlittu numeroita, vaan kesäloman alkamista ja sitä että on saatu kouluvuosi/alakoulu/peruskoulu päätökseen.

  • JJK sanoo:

    Omat numeroni olivat aika 5-7 välimaastoa.
    Koulun käynti ei ollut helppoa, kun olin erityisnuori. Minulla on asperger oireyhtymä ja se vaikeutti mun oppimista jossain määrin. Lukuhäiriö, ymmärtäminen ja eritysluokka tiettyjen aineiden takia.
    Eikö pääpointti ole just se että lapsi pääsee eteenpäin opinnoissa ja läpäisee koulun sen suurempia ongelmia.

  • Kun kemiat ei kohtaa sanoo:

    Meillä nepsy-lapsi ja on älyttömän välkky matikassa ja kielissä,hyvämuistinen,MUTTA erityisopelle ei kelpaa kun ei saa tuotettua jäätävää määrää tekstiä paperille.Painostaa kaikenmaailman testeihin ja terapioihin ja joissa ramppasimme 3v.ajan vailla mitään hyötyä.Lapsi hermostui näistä juoksuista niin ettei suostunut mihinkään yhteistyöhön siellä(3-4krt vuodessa 2h psykiatrin monotonista puhetta joka ei johtanut mihinkään.)Toimintaterapiassa kävi 4v.ajan ja vaatimalla saimme aina saman terapeutin jota lapsi rakasti,kiitämme häntä isosti.Lapsella kokeiden numeroarviot 7- huonoin ja 10+ paras,kaikki mut siitä välistä.
    Ps.Lapsi ei koko aikana pitänyt erityiopestaan ja se varmasti on vaikuttanut toimintaan.

  • Non sanoo:

    Mulla meinasi tulla itku kun luin tämän! Tuntui kun joku olisi minun lapsestani sen kirjoittanut.

  • Äiti vaan sanoo:

    Meillä diagnoosina dyskalkulia eli maanläheisesti lukuhäriö, keskittymishäiriö ja oppimisvaikeus.
    Voi, että ollaan jouduttu käymään vanhempina peruskoulu kertauksena omien töiden lisäksi. Välillä tekisi mieli lyödä päätä seinään. Vahvuus on puhelahjoissa ja huumorissa tällä nuorella teinillä. Meille tosiaan kutoset ja vitosetkin kokeissa on huippua. Kokeeseen kirjoittaminen vaikeaa, ei saa tuotettua tekstiä. Matematiikassa toisissaan omat haasteet. Kukaan ei voi tuomita ja väheksyä lasta, sillä taitoja on, mutta ne oitää saada vain luovalla tavalla esiin. Minä toivotan tsemppiä ja voimia kaikille vanhemmille näiden lasten elämän koulun eteenpäin viemiseksi ja saattamiseksi hyvään elämään.

  • Äiti myöskin sanoo:

    Omalla pojalla on niin huippu erityisope, ettei ole todellista. Se on juurikin niin, että yksikin hyvä opettaja voi pelastaa.
    Helppo on opettaa niitä, jotka osaa ja jotka ovat kiinnostuneita. Mutta löydäpä väylä saada toisenlaiset oppijat oppimaan, se on todellinen taito.

  • Äiti 74 sanoo:

    Todella vaikea vuosi takana. Erityisellä on mennyt tänä vuonna hyvin, mutta esikoisella on ollut todella todella hankalaa. Kaikki ollaan venytty ja paukutti. Itketty, tunnettu epätoivoa, oltu vihaisia, huolissaan ja tunnettu riittämättömyyttä. Teini saatiin kuin saatiinkin seuraavalle luokalle. Onneksi kohta alkaa loma ja toivottavasti ensi syksynä tilanne on helpottanut.
    Kippis ja kulaus kaikille. Onneksi olkoon, selvisitte tästä lukukaudesta. Jo luokalta pääsy on monelle työvoitto ♥️
    Hyvää kesälomaa 🥂🍾

  • Nimetön sanoo:

    Meillä ei ole nepsy-ongelmia, mutta tytöllä on todella hankala migreeni. Etenkin viimeiset kaksi vuotta hänellä on kouluaikana saattanut olla 5 päivää viikossa pää kipeä ja huono olo. Hän on siis ollut poissa koulusta varmaan puolet ajasta. Lääkäreiden mukaan kyseessä on edelleen migreeni, eikä muuta olla edes tutkittu. Tämä tuntuu olevan tosi paljon stressiriippuvainen, eli esim kesälomilla migreeniä on huomattavasti harvemmin. Pahin kohtaus tähän mennessä oli kun tytön piti pitää esitelmä luokan edessä. Suoraan sen jälkeen hän meni vessaan oksentamaan ja kärsi koko loppupäivän aurallisesta migreenistä. Viikonloput ei ole riittävän pitkä aika, vaan hän saattaa olla yli puoli viikonloppua vessassa makaamassa. Onneksi hänellä on silti mennyt koulu tähän kaikkeen nähden suht hyvin. Estolääkitystä lääkärit ei halua vielä antaa, koska tyttö on kuulemma liian nuori.

    • Jokuvaan sanoo:

      Oletteko kokeilleen ubikinonia? Itsellä migreeni myöskin ja omasta mielestä tuo on vähentänyt ja lieventänyt. Tästä oli joku tutkimuskin. Tai sitten se on vain lume vaikutusta, ihan sama, mutta helpottaa ainakin.

  • Alakoulun ope sanoo:

    Kyllä opettajakin yrittää löytää ja nähdä jokaisessa lapsessa hyvän, vaikka se olisi hyvin piilotettu kuoren alle.
    Omassa kunnassa oppilaan todistuksessa on omin sanoin kirjoitettava kohta ”Vahvuudet ja edistyminen”. Monesti tuen tarpeessa oleville oppilaille on helpompi keksiä vahvuuksia, kun heidän oppimistaan onjoutunut koko vuoden tarkemmin seuraamaan ja miettimään