Kun koulu vedettiin vessasta alas
Millaista menoa on nykyajan koulussa? No eipä kovin kehuttavaa, sillä säästöt ovat pilanneet koko homman, kertoo tämä äiti:
”Yläkoulua käyvillä lapsillani ei ole työkirjoja. Syynä ei ole pedagoginen innovaatio, vaan se, ettei koululla ole varaa. Oppikirjat ovat parhaimmillaan 10 vuotta vanhoja ja kierrätettyjä – hyvänä puolena on se, että viimeinen käyttäjä saa tehdä kirjaan merkintöjä…
Se kiva, innovatiivinen ja pätevä ekaluokan opettaja lähti takaisin kotikaupunkiinsa, koska olisi täällä saanut vain nollatuntisopimuksen. Toinen opettaja lopetti ja ryhtyi floristiksi, ei kai jaksanut enää stressiä.
Alakoulusta 2,5 vuotta lapseni kävivät väistötiloissa – eikä edes uutta koulua tai remontin valmistumista odotellessa, vaan tietämättömänä kaikesta siitä lakkautetaanko koulu, jaetaanko oppilaat eri kouluihin ja koska väistö päättyy. Vuosi vuodelta koulu kuihtui, kun perheet tekivät ratkaisujaan kylläatyttyään odottamaan tietoja. Päivittäisen bussirumban maksoi sivistystoimi, yhteensä satoja tuhansia euroja.
Joulujuhlia ei pidetty sen jälkeen, kun vielä vanhalla koululla kokoonnuimme kaikki juhlasaliin, joka viikon kuluttua julistettiin käyttökieltoon – kuten koko koulu. Väistökoulussa ei ollut juhlasalia. Kevätjuhlat pidettiin ulkona, varhaiskesän aamut ovat kauniita sateisina ja viileinäkin…
Opetussuunnitelmaan kuuluvaa pesäpalloa pelattiin vanhan koulun kentällä, lapseni kotoamme hakemalla mailalla, sillä kouluun ei ollut hankittu uusia välineitä vuosiin. Nyt ne muutamatkin oli varastettu hylätyn koulun varastosta.
Koululaiset saivat päivittäin seurata, bussikyytiä odottaessaan, kun heidän koulunsa seiniin oli ilmestynyt uusia graffiteja, jokainen ikkuna oli vähitellen rikottu – sekin, jossa olivat vielä jouluksi askarellut koristeet. Miltä on tuntunut ekaluokkalaisista, jotka juuri olivat kotiutuneet kouluun?
Tällaista on Jyväskylässä, Suomen Ateenassa. Nämä tarinat kertautuvat muuallakin, kaikkialla Suomessa, eri muodoissa, eri koulutusasteilla. Miten me voimme enää väittää, että koulutus on tärkeää? Eihän se ole sitä, ei ainakaan koululaisten silmissä, kun emme viitsi panostaa siihen taloudellisesti ja kaiken annetaan rappeutua.”
Nimim. Kyllästynyt koululaisen äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
