Jännityksestä, uudesta ja tulevaisuuden toivosta on ekaluokka tehty. Tällaisia ovat ensimmäisen koulupäivän tunnelmat:

”On se vaan iso juttu, sekä lapselle että vanhemmalle. Sitä elää itse todella vahvasti sen kaiken uudelleen. Koittaa olla tsemppaava, innostava ja rohkaista siitä miten hyvin kaikki menee, miten paljon uusia kavereita saa ja kuinka mielettömän hienoja asioita oppii. Pitää yllä reipasta ja vahvaa kuorta vaikka aikuinenkin tuntee sisällään sen puristavan möykyn kun lähestyy hälisevää koulunpihaa, joka on tupaten täynnä uusia naamoja ja neonvärejä hohkaavia reppuja. Jostain tuolta pienen ekaluokkalaisen täytyy löytää oma paikkansa, oma porukka ja oma maailmansa. Mitä jos en pääsekään porukkaan, mitä jos en kelpaakaan?

Koulun pihalla kaksi tyttöä itkee armottomasti. Toinen pyrskii rajusti äitinsä kylkeä puristaen ja turvautuen sylissä nököttävän pikkusiskonsa käteen. Pieni tyttö haluaisi niin jäädä turvalliseen kotimaailmaan, jossa on vain äiti ja sisko, ei pelottavaa ulkopuolista melskettä. Toinen tyttö pyyhkii jatkuvasti vieriviä kyyneleitään Hello Kitty-hupparin hihaan, kukaan ei saa huomata että koululaista niin itkettää. Mitä ne muutkin ajattelevat, on pakko pitää tiukkaa ilmettä. Oma poikani puree huultaan, nyplää repunhihnoja ja räpsyttää ripsiään tiuhaan. Ei saa itkeä, ei saa itkeä, ei saa itkeä…koko pieni keho tekee töitä ettei tunteet pääse pintaan.

Eräs lippispäinen poika kiipeää valotolppaa ja huutaa kovaan ääneen olevansa koulun apina. Hänen irvistelyilleen hymyillään ja osoitellaan sormella. Poika on ihan varmasti saanut oman kannattajakuntansa jo ensimetreiltä ja hänet tullaan varmasti muistamaan koomikkona koko koulu-uransa ajan. Ensivaikutelma on tärkeä aikuisten maailmassa mutta niin se on lastenkin elämässä. Rooleja on luotava jo varhaisesta vaiheesta, sillä myöhemmin niitä on haastavampi muuttaa.


Kuva Feliphe Schiarolli.

Vieressämme on poika, kenellä on kumisaappaat ja kaksi ikätoveria ihmettelee miksi jollain on kumpparit ekana päivänä. Varmasti joko siksi että kyseinen poika pitää kumppareiden helppoudesta tai siksi että rakastava vanhempi on halunnut lapsukaisensa pysyvän terveenä ja kuivana alkavassa syyssateessa. Mutta muistetaanko poika sitten kumppareistaan? Ehkä, tai sitten todellakaan ei.

Mieheni ilmoitti koulunalkua edeltävänä iltana puhelimessa, että oli leikannut esikoisen tukan. Alitajuisesti järkytyin ja aloin marmattaa, että mitä ja miksi ja kuinka paljon ja mikset kysynyt minulta lupaa! Hetken mietittyni asiaa itsekseni huomasin reaktion tulleen juuri suojelunhalusta ja pelosta ettei poikaa vain keksittäisi pilkata pottatukasta. Kaikki mahdolliset huomionarvoiset yksityiskohdat haluaisi ikäänkuin eliminoida, vähentää riskiä ettei koulussa kuuluisi siihen porukkaan. Ja silti sitä ei voi kukaan vanhempi tehdä lapsensa puolesta, syitä syrjintään löytyy aina ja jos ei löydy niin niitä voi keksiä sujuvasti.

Mitä vanhempi sitten voi tehdä? Päivitellä kotona ja aprikoida konttorilla että mitenhän sen lapsosen käy karussa koulumaailmassa. Löytääkö sen oman paikkansa, oman kaverin kenen kanssa taittaa lapsuuden seikkailuja ja unelmoida aikuisuuden asioista. Mitä sitten tekee, ostaa ja saavuttaa kun on ISO. Kyllähän koulussa oppii derivoimaan ja laveeraamaan, mutta valmiiksi ihmiseksi sieltäkään ei valmistu. Lapsissa on jo syntymässä ollut se tunteiden kirjo ja hetkessä elämisen into, jota vanhemmat puolestaan saisivat harjoittaa useammin.

Voi kaikki te ekaluokkalaiset siellä koulunpihalla, itkevät tytöt ja tolppiin kiipeilevät pojat, luottakaa itseenne, olkaa aitoja, näyttäkää tunteenne. Riemuitkaa, riehukaa, kikatelkaa ja kuiskutelkaa. Lapsuus ei pääty kouluun, vaan siitä alkaa uusi upea matka ja nimen omaan matkasta kannattaa nauttia, kouluputken päähän pälyilemällä taival vaikuttaa muutoin toivottoman pitkältä. Eläkää täysillä ja muistakaa kertoa meille aikuisille miten toivotte meidän tukevan ja auttavan teitä polullanne, jos emme aina osaa. Aikuisten pitäisi osata vähän kaikkea ja silti joskus tuntuu että lapsilla on ne taidot tiukemmin hanskassa. Parhaamme me silti yritämme, uskokaa pois.”

Nimim. Kolmen Pojan Äiti

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.