Eräänä aamuna tyttäreni avasi silmänsä ja kysyi: onko mulla tänään vapaapäivä. Kun hän kuuli, että hänellä on tänään vapaapäivä, hän pomppi onnellisena ympäri kämppää. Tämä pysäytti minut miettimään lapsen työpäivää, sitä vapaapäivän vastakohtaa:

Lapsen työpäivä alkaa yleensä jonkinlaisella unien keskeytyksellä eli hänet herätetään nopeasti uuteen päivään, jossa on kiire. Herätyksestä alkaa hoputtaminen: nopeasti pissalle ja nopeasti nyt syömään sitä aamupalaa. Aamiaispöydässä lapsi istuu yleensä yksin, koska vanhemmat samalla jättävät itse syömättä ja hoitavat jotain tähdellisempää töihin lähtöön liittyvää asiaa.

Seuraava kiihdytyskierros alkaa vaatteista. Lapsi ei saa sanoa niistä mielipidettään vaan hänen oletetaan pukevan ne päälleen mukisematta ja äärimmäisen nopeasti. Jos lapsi alkaa venkoilla, aikuisen pinna menee todella nopeasti. Aamut ovat sekuntipeliä, jossa päiväkotiin mukaan otettavat delfiinit eivät ole aikuisen kannalta millään lailla merkittävä tekijä.

Lapsi heitetään päiväkodin ovesta sisään. Lapsi haluaa kunnon halaukset ja pusut, aikuinen ajattelee jo muuta, mutta pussaa toki. Aikuinen lähtee ja lapsi jää. Ja mihin lapsi jää? Vaikka lapsen päiväkoti olisi maailman paras ja henkilökunta ihanin, päiväkotimaailmassa on muutama perusasia, jonka tajuaa jos viettää siellä apulaisena vaikka yhden iltapäivän. 1. päiväkodissa on huikaiseva meteli, jonka yli lapset huutavat entistä enemmän. 2. päiväkodissa on ihan niitä samanlaisia vaikeita tyyppejä kuin työpaikallakin, joiden seurassa pitää vain jotenkin keplotella menemään toivoen ettei se tänään vedä lättyyn. Lapsen työpäivän seuraava kohokohta on odotus siitä, että joku hakee pois hoidosta ja auta armias jos lapsi alkaa kiukutella, siinä en hyvä heilu. Aikuinen on väsynyt työpäivästä ja lapsi ei saa olla väsynyt työpäivästä.

Mennään kotiin, tehdään ruokaa. Syödään ruokaa parhaassa tapauksessa yhdessä, useimmiten ei, jos on harrastusrumbaa ja sitähän riittää, koska harrastaa pitää, jotta tulee hyväksi isoksi ihmiseksi. Kaiken hälinän päälle lapsi pudotetaan sänkyyn ja toivotaan, että hän nukahtaa nopeasti, koska aikuisen maailman puuhat eivät lopu nukkumaanmenoaikaan. Huomenna sama lapsen työpäivä.

Leikki on lapsen työtä, sanotaan. Siitä ei tarvita vapaapäiviä, miettii Huono Äiti.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

60 vastausta artikkeliin “Äiti, onko mulla tänään vapaapäivä?”

  • Sointu Elo sanoo:

    Olin yli 30v, kun saimme lapsemme. Esikoinen adoptoitu ja toinen kotikutoinen. Jäin kotiin 7 vuodeksi, koska se oli taloudellisesti mahdollista. En ole hetkeäkään katunut. Lapseni ovat lähes 40v. Lapselapset jo murrosikäisiä ja asuvat lähellämme. Identtiteettini ei ole ollut koskaan sidottu työhöni, vaikka se vastasi hyvin loppututkintoani yliopitosta. Yli 70-vuotiaana nautin elämästäni. Vietämme piakkoin 50-vuotishääpäuväämme! :-

  • Eeva Kotka sanoo:

    Tää on niin totta! Eikä tätä meinaa tajuta kun aina on olevinaan niin kova kiire tehdä niitä aikuisten asioita! Onneksi välillä tajuaa pysähtyä ja kuunnella mitä lapsilla on asiaa ja unohtaa ne omat asiat! Nyt lähden herättämään toista lapsista sen työpäivään toivottavasti ilman kiirettä!

  • Vanhanajan faija sanoo:

    Näinhän se on. Lapset eivät ole nykyisin kovin korkealla aikuisten prioriteettilistalla.

  • Kiireen ihmettelijä sanoo:

    Mie teen niin vähän töitä, että monesti meän oletetaan elävän niillä sossun rahoilla. Eipä vain eletä, vaan teen töitä tasan sen verran kuin tarvii, tähän auttaa suht hyvä tuntipalkkakin. Lasten vuoksi näin. Aiemmin olen tehny ja kerkeän ennen eläkeikää taas tehä nokko niitä täyspyöreitä päiviä.
    Sitä mie vaan olen ihmetelly, kun hoitajille pitää erikseen sanoa, ettei miulla ole hoidosta kiire pois. Mie en muuta niin inhoa kuin jättää itkevää lasta hoitoon, kun vieressä joku kiskoo lasta sylistä ja selittää, että tule nyt, kun äitilläs on kiire. Miun kiire alkaa (jos alkaa) vasta, kun lähden hoitopaikasta. Oikeasti vältän koko sanaa, koska mitä enempi kiirettään hokee, sitä kiireempi tulee vaikka aikaa asioiden hoitamiseen (vaikka nyt siihen lapsen jättämiseen tai työmatkaan) käytetään joka tapauksessa saman verran.

  • Sanna sanoo:

    Lapsille tulee monesti pakon edessä pitkiä päiviä. Mutta sitten ne syyt olla päiväkodissa ovat hyvin erilaiset. Toki vanhempien työ on yleisin. Ja sitten on ne muiden syiden takia, esimerkiksi jotku lapset hyötyvät säännöllisestä rytmistä ja ohjatusta tekemisestä, kavereiden seurasta. Se että äiti käy töiden jälkeen yksin kaupassa ja hakee sitten lapset on monesti lapsiystävällisempi vaihtoehto. Tarhasta pääsee suoraan kotiin viettämään aikaa perheen kanssa eikä hiljaisuutta kaipaavien lasten tarvitse jaksaa enää kaupan ruuhkassa. Itse mieluummin annan lapsilleni mahdollisuuden olla illat kotona, viettää sitä rauhallista arkea. Silläkin uhalla että olen kamala äiti joka kävi 15 minuuttia kaupassa yksin.

  • eräs äiti sanoo:

    Päiväkoti ei ole pienen ihmisen paras paikka..vaan kyllä se on oma koti.ihmettelen niitä aikuisia jotka vievät hoitoon jos ovat työttömänä kotona.. lapsi tarvii äidin ja isän syliä ei vieraiden …itse ainakin voisin halia ja pussata 24/7 jos se olisi mahdollista.ja on joissakin päiväkodeissa ollut aika tympääntynyttä henkilökuntaakin että on ollut raskasta jättää …onneksi oon kuitenkin paljon ollut kotona ja mummot hoitaneet siksi varmaan viihtyvät kotona eikä baareissa aikuisenakaan.osa jo työelämässä mukana harrastavat urheilua eivät polta eikä juopottele.

  • Eeva sanoo:

    Useasti ajattelen samaa että voi kun vois vaan jättää lapset kotiin ja ne sais herätä sitten kun ei väsytä ja ne sais viettää päivän kotona tekien mitä huvittaa ja joku toki olis niitten kanssa ei tarvitsisi kilpailla hiomiosta! Toki lapsillani on ihana päiväkoti ja hoitajat hyviä ja yietysti siellä.oputaan toimimaan ryhmässä mutta silti leikki on lasten työtä. Ja entäs sitten kun just nyt mua ei huvita askarrella niin siitä vasta haloo nousee kun kaikkien pitää tykätä askarrella ja piirtää just samaan aikaan. Kyllä juomas että lapset nauttivat vapaa päivistä ilman mitään ohjelmaa!

  • Jaana sanoo:

    Kiitos tästä. Alle 3v lapsi kuuluu kotiin, vaikka kuinka aikuiset yrittävät asiaa puolustella. Ammattilaiset ovat samaa mieltä. Monet taaperot heittävät 8 tuntista työpäivää. Sinänsä aika hirveää. Ajattelen vain miten pokki itse on työpäivän päätteeksi, mites pieni lapsi.

  • Kati sanoo:

    Tämä on hyvin kirjoitettu ja hyvin huomioitu. Peräänkuulutetaan enemmän läsnäoloa lapselle, ja hänenkin oikeutta ja perusteltua oloaan olla väsynyt ja ilmaista sitä. Lapsihan ilmaisee sen juuri kiukulla ja heittämällä tavaroita yms. Itse ymmärrän, että se vaikea uhmaava lapsi on merkki siitä, että hän kaipaa läsnäoloa ja laatuaikaa minulta. Ei se tarvitse olla aina enempää kuin se, että istun alas ja tyhjennän pään ja olen hetken läsnä hänen ehdoillaan, hänen leikeissään. Yleensä alta tunnissa hän jo menee omiin touhuihinsa eikä edes halua minua mukaan, kun on saanut annoksensa. Mihin meillä aikuisilla on kiire. Joskus 15 minuuttia läsnä voi muuttaa paljon pienelle ihmiselle. Ehkä se on se 15 minuuttia jossa hän voi kertoa mitä oikeasti kuuluu hänen elämäänsä. Milloin aikuinen on läsnä ja kuuntelee?

    Mutta sen sanon ettei lapseni minua aina odota tarhasta hakemaan. Sillä on myös ystäviä ja leikit kesken eikä haluaisi lähteä kotiin. Etenkin näin on alkuviikosta. Loppuviikosta odotusta jo varmasti ilmeneekin.

  • äipäkkä sanoo:

    Mua tympii tuo vähätuloisten ajatusmaailma siitä, että jos on varaa mennä ulkomaille muutaman kerran vuodessa koko perheellä, niin silloin ei oo aikaa antaa lapsilleen huomiota normaalina työpäivinä. Kun aikanaan on hankkinu koulutuksen, ja saanut työpaikan, josta jää osittaisen hoitovapaan aikanakin yli 2000 kuussa käteen, niin voi ihan hyvin sekä käydä siellä ulkomailla, että antaa aikaa lapsilleen lyhennettyinä työpäivinä. Eikä sekään oo itsestäänselvyys, että ne kotona olevat vanhemmat olisivat lapselle läsnä. Ikävä kyllä. Pienelle osalle lapsia jopa se päivähoito on parempi ratkaisu kun olla kotona väsyneen, masentuneen, ehkä vielä itsetuhoisen vanhemman kanssa. Jopa loma-aikana. Tosin nämä lapset pyritään ainakin pienissä kunnissa laittamaan perhepäivähoidon pieniin ryhmiin, jotta saavat tukea kehitykseensä yhdeltä hoitajalta kodinomaisissa olosuhteissa. Omat lapseni hoidetaan työpäivien ajan kotona hoitajan toimesta, tämä on meille paras ratkaisu. Lapset saavat olla vuosittain pari kuukautta kotona lomien aikana, sen lisäks pidennetyt viikonloput. Ja ehkä kotihoidossa on muutenkin eri, kun kaikki tapahtuu lapsen normaalin päivärytmin mukaisesti, eli aamulla nukutaan niin kauan kuin unta riittää.

    Tänä keväänä päätimme pitää vuosilomat eri aikaan, ja molemmat vanhemmat lomailee yksin viikon ajan. Hoitaja on aamut kotona siihen asti, että kotimaassa oleva vanhempi tulee töistä kotiin, enkä millään muotoa koe sen vaikuttavan negatiivisesti perheen tai lasten hyvinvointiin! Kun lapsensa kokee arvokkaana, ja heistä oikeasti välittää, niin ei niiden maailma tutun hoitajan läsnäoloon kaadu. 🙂

  • YH-äitiliini sanoo:

    YH-äitinä en mitenkään pysty tekemään lyhennettyä työaikaa lasten hyvinvoinnin takia, vaan päinvastoin joudun tekemään kahta työtä, jotta rahan saa edes jotenkin riittämään. Kuitenkin omasta mielestäni lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia, koska:

    – pidetään rutiineista kiinni
    – lapset nukkumaan viikonloppuisinkin samaan aikaan, jotta eivät ole maanantaiaamuisin väsyneitä
    – tingin omat menoni minimiin, jotta illat ja viikonloput on varattu lapsille
    – pyrin tekemään työt tehokkaasti 8 tunnissa, jotta ei tarvitse tehdä ylitöitä, jollei tosiaan ole ihan pakko
    – suosin harrastuksia, jotka eivät ole sidottu aikaan esim. lukeminen, käsityöt
    – tehokasta ajankäyttöä ruoanlaitossa jne
    – koska tukiverkot ovat huonot, otan lapset mukaan melkeinpä kaikkialle

    Asiat vaativat ennakkosuunnittelua ja systemaattista kurinalaisuutta. Aina ei ole helppoa, mutta lapsethan ovat vain kerran pieniä. Itse olen toisaalta kiitollinen, että koska rahaa on vain vähän, niin toisaalta ei ole edes mahdollista, että kiikuttaisin lapsia iltaisin harrastuksesta toiseen eikä ulkomaanreissuihinkaan ole varaa. Sen vuoksi tosiaan sitä vapaata rentoa aikaa on lapsilla päivittäin. Mielikuvituskin kehittyy, kun voi vaan olla eikä tarvitse koko ajan suorittaa jotain.

    • sannek sanoo:

      Teet hienosti asioita! Olen iloinen, että lapsillasi on sinunlaisesi äiti. Harmi ettei sinulla ole juurikaan tukiverkkoa :-
      Jaksamista sinulle ja lapsillesi, kaikesta huolimatta (2työtä) vaikutat onnelliselta <3

  • 4 lapsen isä sanoo:

    Otto Orjatyöläinen ei tainnut käsittää, ettei kyse ole ollut työnlopettamisesta/vähentämisestä, vaan yleisesti enemmän lasten asioiden/puheiden huomioon ottamista. Elämässä pitää olla muutakin, kuin aina työ ja raha. Ja elää niin, ettei tarvitse olla 16h/vrk töissä, vähempikin riittää. Tuntuu että osa Suomalaisista on syntynyt peräsuoli kireenä, joka vetää hymynkin väärinpäin ja ajatusmaailmankin kääntää niin, että hyväkin asia muuttuu huonoksi.

  • Kati sanoo:

    Hei!

    Kuulin hetki sitten haastattelusi Yle Suomelta.
    Olen samaa mieltä monista ajatuksistasi ja pohdiskellut samoja asioita usean vuoden ajan, ja on hyvä, että tuot näitä ajatuksia esille. Minua kuitenkin häiritsee tapa kärjistää ajatuksia ja niputtaa ihmiset samanlaisten ajatusten taakse. On paljon vanhempia,myös Suomessa, jotka lukevat taidokkaasti lastaan, vastaavat heidän tarpeisiinsa ja välttävät yhteiskunnan niputtavaa oravanpyörää. Jos ympärillään olevaa maailmaa haluaa muuttaa paremmaksi, uskoisin parhaimmaksi tavaksi toimia itse tavalla, jonka hedelmällisenä näkee. Hyvä keino on välttää negaation käyttöä ilmaisumuotona. Positiivisuus synnyttää yleensä positiivisuutta. Positiivinen asenne tarttuu! Muistakaa tehdä niin, miten sopii juuri teidän omalle perheelle. Muuten sormien upottamisesta steariinin tulee ns. muoti-ilmiö, jota perheet tekevät vain saadakseen itselleen hyvän omantunnon.

    Kaikille äideille (ja isille myös!):
    The most important job in the world is being a mom!

    • Jaana sanoo:

      Oli miten oli, lapsen ei ole hyväksi viettää 8-10 tuntia tarhassa. Tätä voi kiertaa ja kartaa, selitellä ja todistella, mutta valitettava totuus on että lapselle ei ole hyväksi tulla säilötyksi ja tarhatuksi jotta aikuiset voivat suoritua omasta elämästään. Aivan kuten koiraa hankittaessa kannattaa kysyä itseltään, onko minulla aikaa ja resursseja tähän .

  • 2 lapsen äiti sanoo:

    Mun tyttö kysyi yks päivä ”äiti miksi meillä on niin vähän rahaa” (kun aika usein joutuu sanomaan ettei on varaa ostaa mitään ylimääräistä kun inte 3v on tehnyt osa-aikaa) niin vastasin hänelle ettei se raha meidät onnelliseksi tekee vaan se että tykkäämme toisistaamme ja tieto että joku tykkää meistä..että vaikka emme menee etelään eikä meillä on uus auto jne niin kyllä se telttailu matka suomessa on yhtä kiva sillä vanhalla autolla. Hän mietti hetken ja totes että kyllä se on kiva kun sä äiti olet kotona kun tuun koulusta. Se on kuitenkin niin lyhyt se aika kun lapset ovat pieniä niin ottakaa siitä kaikki irti, kyllä ehtii niitä harrastuksia sitten taas olla kun lapset tulee siihen ikään ettei ”tarvitse” meitä yhtä paljon tai heillä itseellä on harrastuksia niin siiten mennään samaan aikaan..lapset omaan ja vanhammat omaan..
    Ja sitä en todella ymmärrä että vanhempi lapsi 8-10h päivähoidossa iskän työpäivän mukaan ja äiti kotona vauvan kanssa!!!! Jos ei haluu pitää oma lapsi kotona niin älä edes hanki niitä, ei he mitään esineitä ovat jotka otetaan esille kun ovat kivoja ja työnettään pois kun niiden kanssa ei huvita olla..

  • karoliina sanoo:

    Lapsien päivää pitäisi ajatella myös niin, että valitettavan usein lapsen päivät kestävät 10 h. Vanhemmilla yleensä 8 h. On se aika koomista nähdä vanhemmat kaupungilla shoppailemassa, lenkkeilemässä ja kuitenkin lapsi päiväkodissa. Kyllä se valitettavasti on niin että päiväkoti kasvattaa nykyään lapset. Lapsen aamu saattaa alkaa klo 6 ja huoli alkaa tulla kun vanhempia ei näy ja kaveritkin lähtevät jo kotiin. Lapset kyselevät päivittäin ”milloin mun iskä tai äiti tulee” ja kun kotiin päästään kerkeää lapsi muutaman tunnin viettämään”laatuaikaa” ennen nukkumaanmenoa.. Nykyajan vanhemmat piittaamattomia lapsensa päivästä/pituuksista ja jopa pokkana sairaat lapsetkin tuodaan kun ”ei jaksa tai ei voi olla töistä pois”.

    • anskuli sanoo:

      Miettikääpäs hetki niitä vanhempia, joiden työmatka oikeesti on sen tunnin suuntaansa – eli lapsen hoitopäivälle tulee pakostikin sen 10 h. Ja lapset saattavat pahimmillaan sairastaa 8-10 flunssaa vuodessa, miettikääpäs mikä määrä työstä poissaoloja jos joka nuhan takia lapsi pois hoidosta.Itselläni kolme lasta, joista enää yksi päivähoito-oikeutettu, varattu 10 pv/kk mutta harvemmin tulee käytettyä kaikkia, viikkovapailla kotosalla lapsen kanssa. Ja mun mielestä on ok ottaa lapset asioimaan ja kauppoihin mukaan, kunhan kanssa asioivat muut ihmiset ymmärtävät sen että ollaan ihmistaimien eikä pikkuaikuisten kanssa liikkeellä..

    • Johanna sanoo:

      Asun paikassa, jossa kaikki on melko kaukana kaikesta. lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, maantieteellinen järjestys työpäivän päätteeksi oli työ-kauppa-hoitopaikka. Jotenka ”shoppailin” ihan kaikessa rauhassa töitten jälkeen ja lapsi leikki onnellisena päiväkodin pihalla sen ajan. Meillä oli niin kiva hoitopaikka, että hakija tuli usein ihan kesken leikkien ja sitten harmitti.

      Kyllä, lapsi pitää ottaa kauppoihin mukaan ja opettaa käyttäytymään siellä asiallisesti. Mutta jotenkin aina nämä paheksujat ja nillittäjät huvittaa, kun mistä kukakin kenenkin motiiveista ja tarpeista oikeasti tietää. Ne voi olla ja todennäköisesti ovatkin jotain ihan muuta kuin ”hahaa, tuo ei viitti oman lapsensa kanssa olla, tuossa se shoppailee ja lapsiparka vaan joutuu hoidossa olemaan” tms.

      No, äitiys tuntuu olevan suoritus ja paremmuuskilpailu niin monesssa asiassa, tuomareina ja pisteiden jakajina muut joille se miten tehdään, ei oikeastaan kuulu millään lailla. Harmi sinänsä…

  • Alakoululaisten äiti sanoo:

    Itselläni molemmat lapset ovat jo ”isoja” koululaisia eli 5. ja 3. luokkalaisia. Siitä huolimatta yksi perusperiaate jatkuu samalla tavoin kuin päiväkotiaikaan.

    Aamun kiukkuihin ja kiireisiin meillä on ollut alusta asti ratkaisuna se, että lapset menevät illalla nukkumaan niin hyvissä ajoin, että heräävät aamulla omia aikojaan tyytyväisinä ja pirteinä. Toki se tarkoittaa yhteisen illan lyhenemistä, mutta kun olen järjestänyt myös työaikani (liukuva työaika) niin, ettei lasten tarvitse olla keskenään koulupäivien jälkeenkään kuin max. pari tuntia olen vakuuttunut että olen lapsille tarpeeksi läsnä.

    Omat harrastukseni sijoittuvat pääsääntöisesti lasten nukkumaan menon jälkeen ja toki tuolloin isäkin on jo kotosalla. Viikonloppuisin voidaan valvoa vähän pidempään. Perjantaina ehkä n. 2h pidempään kuin yleensä, lauantaina vain 1h pidempään ja sunnuntaina palataankin jo arkirytmiin. Tämä on ainakin meillä toiminut erinomaisesti eikä päiväkodista tai koulusta ole koskaan kuulunut palautetta levottomuudesta vai väsyneisyydestä tms. Eikä energiajuomille ole tarvetta eikä myöskään halua 🙂

    • Huono Äiti sanoo:

      Mitä aiemmin nukkumaan, sen parempi tulos, pätee myös meillä 🙂

      • Peppe sanoo:

        Mutta kun siellä päiväkodissa nukutaan päikkärit, joita vapaapäivinä ei nukuta, niin se yöuni myöhästyy kun tämä huono äiti ei jaksa/viitsi/halua istua tuntitolkulla odottamassa sitä nukkumattia. Vapaapäivinä uni tulee hyvin illalla ja aamulla herää omia aikojaan just sopivaan aikaan. Mutta tarhapäivinä ei. Mutta en tokikaan ole vaatimassa että minun lapseni ei saa nukkua tarhassa. Iltapäivä sujuu varmasti leppoisammin kun on levännyt. Ottaisin minäkin tirsat, jos voisin… 😉

      • tipu sanoo:

        Muistan vieläkin kuinka kamalaa oli yrittää nukkua päiväunia tarhassa. Kunpa äitini olisi vaatinut, ettei minun ”annettaisi” nukkua tarhassa. Miten voikaan aikuisiällä muistaa tuollaisia? 😀

  • isä vaan sanoo:

    mulla on tapana herättää lapset noin puolitoistatuntia ennen lähtöä päiväkotiin, tosin mulla mahdollisuus hieman joustaa omassa työajassa. eli herätys on meillä n.6.30

    tämä ei varmastikaan toimi perheissä jossa vanhempien työt alkaa esimerkiksi seitsemältä

    mutta tällä järjestelyllä lapset ehtii rauhassa heräämään ja joskus jopa leikkivät ennen lähtöä yms.

    suosittelen jos tälläiseen on mahdollista koska itsekkään ei tarvitse hermostua hoputtamisesta ja ehtii hieman olemaan ja juttelemaan lasten kanssa myös aamuisin