”Joku puhui aamujen kankeudesta, mutta täytyy sanoa, että kyllä ne vielä jaksaa suhteellisen heleposti mikäli joku mysteerihahmo hoitaisi nää illat…

Vuorotyö, puoliso siellä kuutamovuorossa ja aika usein nukutusnakki napsahtaa omaan nilkkaan. Itekin haaveilisi puolen tunnin omasta ajasta ja rauhasta ennen totaalikoomaa, mutta eiköhän nilviäisillä ole energiaa laturit ja vara-akutkin täynnä. Päiväkodissa ollaan tätien mukaan nukuttu oikein pitkään ja millään ei kuulemma olisi edes välipalalle jaksettu herätä. No sen taas huomaa kotona, kiitos vaan. Lapset kekkaloivat pikkutunneille ja kampeavat itsensä vuoteestaan sen tuhannen kertaa.

Kyllä siinä mamman pinna on pinkeänä, kun pissahätä on huudettu kolmesti, jano neljästi ja lisäksi jokainen vekki rasittaa tai yöpaidassa on saumat kutittavalla tavalla. Koita siinä katsella soffalla omaa sarjaasi ja olla huomioimatta lastenhuoneen kutsuhuutoja. Otsasuoni alkaa sykkiä ja kulmat menevät kurttuun. Eikö edes varttia täällä saa olla rauhassa!?

Tarvitsen palautusmisaikaa tästä hulabaloosta, ei enää illalla jaksa tätä velmuilua! Miksette te nyt vaan helkkari soikoon voi tuijottaa pimeydessä niitä tarratähtiä ja haaveilla poneista, miksi rasitatte uupunutta äiti-ihmistä pyynnöillänne hamaan tappiin?


Kuva Actionvance.

Ja kun nassikat lopulta suloisina ja ah, niin viattomina siinä tuhisevat nallet kainalossaan, niin eiköhän se omakin petiaika jo kivasti kutsu. Aivot on niin tiltissä, että kaikki kehittävä ja viksu tekeminen jäi taas tältäkin illalta. Jaksaa nippanappa plärätä somen syöverien tuoreimmat, ja sitten just ja just harjata hampaat. Vaatemytyt saa jäädä pitkin kämppää, kissan ruoat kuivumaan kuppiin ja lelut eteisen lattialle. Niihin se mies tulee aamulla töistä könytessään kompastumaan, mutta just nyt ei jaksa enää välittää. Silmät painuvat kiinni pytyllä istuessa…

Seuraavasta päivästä selvitään rutiinilla, ukko nukkuu iltapäivään saakka ja lähtee taas ovesta moikat huikaten. Elämäni murmelina jatkuu, alkaa taas samainen jankutus iltapesuista, puuroista, lelujen siivoamisesta laatikoihin ja ajoissa nukkumaan menemisen tärkeydestä. Kuuroille korville uppoaa palopuheet, ja kierrokset kovenevat, kikatus yltyy hysteeriseksi ja taitaa taas olla yksi näitä iltoja, jolloin pienessä mielessä vilahtaa kamala ajatus jättää kaksoset selviytymään iltarutiineista ihan itsekseen…

Äiti voisi vaikka kiertää taloa savu korvista tursuten, ties vaikka joku ystävällinen sielu tarjoaisi kyytiä Timbuktuun siinä samalla! Ottaisin lipun vastaan ilosta kiljuen. Totta kai tulisi julmettu koti-ikävä, enkä mihinkään edes oikeasti lähtisi, mutta saahan sitä fantasioida sentään!”

Nimim. Huh huh

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia