Kuka teillä siivoaa?
Siivoaminen on siistiä puuhaa sanottiin vanhoissa koulukirjoissa, mutta voihan sen myös kätsysti ulkoistaa. Onko hassua, jos vieras ihminen siivoaa kotisi?
Välillä on päiviä, jolloin ei ehdi suihkuun, kauppaan ja hyvä kun vessaan. Puhumattakaan lattian moppauksesta tai tiskipöydän raivaamisesta. Kotipesä olisi suotavaa kuitenkin pitää suuremmitta sutuitta. Onko kodin siivoaminen kunnia-asia vai pakollinen paha arjessa. Sitä puntaroi nimimerkki Ihan itte:
”Tuli jutusteltua poikani luokkakaverin äidin kanssa ja puhuttiin siinä kodinhoidosta. Meikäläiseltä meinasi pudota silmämunat kadulle, kun kuulin että heillä käy siivoaja kaksi kertaa viikossa! Joka viikko! Eivät millään muuten selviäisi arjestaan?! Kaksi koululaista ja kaikki! Meikä siinä kakoi hetken ja pyöritteli päässään moista toimintaa, joka on ihan vierestä itselleni. Olenko kalkkis akka vai miksi en tajua siivoajien tarpeellisuutta tavallisessa perheessä!
Olen itse yksinhuoltaja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kyllä mulla se raha siihen löytyisi, jos tarve vaatisi. On kolme kersaa ja muutama kissakin kotia pölyttämässä. Ei meillä nyt lattia aina kiiltävä ole mutta perussiistiä ja tavarat paikoillaan. Lapset tekevät osansa kotitöistä ja täyttävät pesukoneet omilla vuoroillaan. Ei kotimme mikään täyden palvelun hotelli ole, missä makoillaan, käydään syömässä ja loppuaika syljetään kattoon. Minkä mallin kakarat saavat, jos kotona käy siivoamassa vain ulkopuoliset ihmiset. Vanhemmille oman kodin siivoaminen on vieras asia, joka täytyy ulkoistaa. Lapset oppivat sen, että siivoaminen on vastenmielestä, ikävää ja epämiellyttävää. Maksetaan mieluummin kilteille kiinalaisille oman kämpän kuuraamisesta. Sanottakoon, että ymmärrän vielä sen jos asutaan megakokoisessa linnassa tai jos on juhlat tulossa tai jos perheessä on erityistarpeita. Sitten mielestäni on ok, mutta ihan tavallinen kerrostalokämppä ja pieni perhe, ei siellä sellaista sontavuorta voi syntyä viikossa, että ihan kahdesti pitää siivojat kutsua paikalle. Tehköön kukin tyylillään, mutta ihmettelen minä silti silmät pyöreinä.”
Jotenkin tähän saumaan tulee muistuttaa, että suorittajaäiti muistaa kaiken paitsi itsensä.
Jos taas kaapinvetimet on jo kiillotettu ja kevätverhot vaihdettu, niin tarkista että myös nämä on hoidossa!!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä siivoaa teini 13v. Olen tytöstä ylpeä, itsestäni en ehkä niin paljoa, mutta työ- ja opiskelukiireet vievät todella suuren osan ajasta. Asumme tytön kanssa kahdestaan, ja minä toki edelleen hoidan kaupat, ruoat, pyykin, ja koitan vain oleilla lapsen kanssa jotain kivaa puuhaillen.
Sen lisäksi meillä menee aikaa harrastuksiin. Tyttö ratsastaa ja minä kiipeän (itseasiassa ratsastan myös aina silloin tällöin, mutta ehkä pari kertaa kuussa). Tallilla meillä kuluu viikossa noin 15 tuntia. Jos minä saisin kiivetä niin paljon, kuin haluaisin, niin siihen menisi talvisin noin 16 tuntia viikossa, keäsisin siihen saa menemään aikaa ihan miten paljon vain, kun pääsee ulos kallioille. Nyt kiireisimpinä aikoina en tietenkään ole voinut itse kiivetä, kuin kerran pari kuukaudessa. Tytön harrastuksista ei kuitenkaan olla tingitty, koska hevoset on tytölle tosi iso juttu. Näiden lisäksi minulla on vaativa työ, jossa kovin usein päivät pääsee venymään. Ja päivän venyminen ei tarkoita ylimääräistä varttia, vaan saatan tulla töistä kotiin vasta 20.30.
Tässä vain muutama esimerkki, millasisia elämäntilanteita ihmisillä voi olla. Ennen tuomitsemista kannattanee siis työntää nenänsä mahdollisimman syvälle toisten asioihin ja selvittää harrastukset, vapaaehtoistoiminta, työn ohessa opiskelu, tai vaikka mielenterveysongelmat. (Toisin sanoen ÄLÄ työnnä nenää ihmisten asioihin, ÄLÄKÄ tuomitse, koska toisten tilanteesta ei välttämättä tiedä mitään oleellista.)
En kyllä ymmärrä tätä nykyään mallillaan olevaa siivoojan käyttöä. Olen opettanut lapselleni että kerran viikossa siivotaan ja mitä siivommin viikko eletään sen vähemmän aikaa siivoamiseen menee. Komentelen lapsia huoneistaan takaisin keittiöön laittamaan kaakaopurkin kannen kiinni ja purkin kaappiin. Jännää että sitä saa tehdä kaikille kolmelle. Eivät näköjään opi toisiltaan.
Eikä sen kämpän tarvi koko aika olla ku jostain tyylilehdestä. Polkupyöräremonttia voi ihan hyvin tehdä olohuoneessa, ei kaikki ole niin justiinsa. Kunhan vain siivoaa jälkensä. Parasta mitä olen kuullut on että ihmiset siivoavat kämppää ennenkuin siivooja tulee. Ettei olis niin sekaista. Kuka tässä on sekaisin?
Aina 50-luvulle asti oli tavallista että perheessä asui myös kotiapulainen. Kaupunkiasunto saattoi olla pieni, 2-3 huonetta, mutta kotiapulainen oli kuitenkin. Jos hänelle ei omaa soppia riittänyt huoneluvusta, niin hän nukkui vaikkapa keittiön puusohvalla. Kotiapulaisista luovuttiin alkaen 60-70 luvuilta, kun työvoiman palkkaamisen sivukulut nousivat liian suuriksi. Käsitys että perheen vanhempien ja etenkin kotona olevan vanhemman pitäisi itse kaikki tehdä, on myöhempien aikojen perua. Ja varmaan kukaan ei pidä noiden entisten vuosikymmenten kasvattamia lapsia (koti)työtä vieroksuvina. Kotityöt ja siivoamisen oppii kyllä vaikka niitä ei päivittäin teekään.
Aikaa on rajallisesti, ja jos sen vaan voisi käyttää vaikkapa lasten kanssa, niin siivoamisen ulkoistaisin mielellään edes osittain.
Meillä on käynyt siivooja joka toinen viikko jo yli vuosikymmenen. Käyn tosi vähän shoppailemassa ja muutenkin elätään säästeliäästi, joten meille ihanaa arjen luksusta on, ettei tarvitse vapaa-aikaa käyttää siivoamiseen (väliviikolla imuroin vain olkkarin, keittiön ja kylppärin). Yksinhuoltajana kaikki olisi muuten mulla. Ainoa huolestuttava asia on malli, jonka lapset tästä saavat, mutta olen yrittänyt selittää, että siivoojamme ovat todella hyviä siinä ja äiti taas osaa paremmin muita asioita.
Meillä se siivooja olen minä 99%,mies ei sitä tee,koska ei kuulemma saa kiitosta(jaa…en sitä saa minäkään,ja silti siivoan).Kotonani en muista äitini siivonneen koskaan,enkä isänikään..minä muistan siivonneeni sielläkin heti vaan kun kynnelle kykenin(eka luokalta asti siivoukset oli mun kontolla)
Ei meilläkään siippani siivoa, eikä tarjoudu apuunkaan vaikka näkee minun hikipäässä kantavan mattokasaa ulos tomuutettavaksi tai roudailen muita siivousvälineitä hänen NENÄNSÄ edestä (jopa!) sinne tänne. En voi käsittää, miten raavas mies on tarjoamatta apua, vaan kykenee istumaan sohvan lempparipaikallaan viikosta ja vuodesta toiseen samanaikaisesti kun toinen puuhastelee?! Toki, en minä sentään häntä niin vähällä päästä; vähintään joka toinen siivouskerta (eikä niitä alvariinsa ole) patistan häntä kuin lasta (äänensävynikin kuulostaa siltä) vähintäänkin paiskomaan matot ulkona ja petikamppeet sekä siirtelemään huonekaluja mikäli tarvis on. Minä en ymmärrä tätä ”peräkammarinpoika” mentaliteettia, joka niin monissa miehissä tuntuu vallitsevan??!! Minunkaan avokkini ei ole äitinsä hoivissa elellyt, vaan ihan normielämää puoliso-suhteessa jo ennen minua.
Istun ruokapöydän ääressä, joka on täynnä tavaraa. Esikon luonasvälineet, vauvan ruuat, puhtaita pyykkejä, jne. Asunnon lattioita peittää hiekkakerros pölypalloilla höystettynä ja pyykit odottaa laittajaansa, niin koneeseen kuin kaappiin. Kaikki on vinksin vonksin, vaikka pari päivää sitten siivosin. Kolmevuotias ja 6kk vauva sotkevat samaan tahtiin kun siivoan ja just nyt se turhauttaa. Jos taloudellisesti olisi mulle mahdollista, hankkisin siivojan, just nyt. Ettei mun taas tarttis sanoo esikoiselle, että äiti taas siivoaa, että en ehdi leikkimään. Kyllä tätä siivoamisen mallintamista riittäisi, vaikka joku muu täällä siivoaisi kaksikin kertaa viikossa. Se mahdollistaisi lapselle äidin, joka ehtii leikkiä, miettimättä siivouksia.Niih.
Että otampa nyt tämän rätin käteen.
oon samaa mieltä kuin ”Ihan itte”. Kyllä malli huushollinpidosta täytyy tulla kotiväeltä, ei tuon kokoiseen perheeseen tarvi ulkopuolista siivoojaa. Miten lapset oppivat muuten huolehtimaan omasta boksistaan!?
Mä en todellakaan kulje viikoittain, saati päivittäin rätin kanssa pölyjä pyhkien. Pyyhin ja komennan lapset pyyhkimään silloin kun alkaa ottamaan päähän liiallinen pöly pinnoilla. Keskimäärin joka toinen kuukausi. Pölynimuria toki käytetään keskimäärin 3krt viikossa, toisissa huoneissa useammin kuin toisissa.
Omassa lapsuudenkodissani molemmat vanhemmat siivosivat, äiti kyllä määrällisesti enemmän, mutta eipä imurin ja mopin käyttö tai pyykkihuoltoon osallistuminen isältäkään käsiä surkastuttaneet. Usein isä vei meidän kersat ulos häiritsemästä siivousta (matot ja mukulat pihalle samaan aikaan).
Mun mielestä siivous on tavallaan välttämätön paha, mutta kun ei ajattele asiaa liikaa, vaan pistää hyvän musan soimaan, niin puolessa tunnissa saa paljon aikaan.
Puolison kotona taas vanhempia ei ole siivoaminen kiinnostanut eikä lapsille ole opetettu asiasta yhtään mitään.
Tästä johtuen taloudessamme vallitsee pieniä näkemyseroja siisteydestä ja siivoamisesta. Esimerkiksi jokapäiväistä tavaroiden laittamista paikoilleen/kierrätykseen, lakanoiden säännöllistä vaihtamista ja vessojen pesua siippa ei pidä siivoamisena.
Jos on tulossa vieraita, hän vaatii, että joka lattianurkka pitää imuroida ja pestä, mutta vessassa voisi aivan hyvin olla kolme kuukautta käytetty käsipyyhe, käpristynyt palasaippua ja pytty sen näköinen, kun Rajamäen rykmentti olisi noroillut siellä viikon. Kokeilin kerran huvikseni, kuinka monta viikkoa hänellä kestää tajuta, että vuodevaatteet pitäisi vaihtaa. Omat hermot menivät siinä kuukauden kohdalla.
Meillä kyllä käy ammattisiivooja parin-kolmen viikon välein. Kotirauha olisi muuten mennyttä.