Se tunne taas: on laskut, päiväkotikuvaukset, lapsen lääkäri, kotityöt, omat työt, vanhempainillat, lomasuunnitelmat…. Kuka ne hoitaa ellei suorittajaäiti.

Hoidat aamusta asti kaiken muun ensin, sitten itsesi jos aikaa jää. Puet lapset tai etsit ainakin niille ne vaatteet, mies kuuluu myös tähän listaan koska ei taaskaan löydä oikeaa paitaa. Hoidat lemmikkit, aamupalat, koululaisen tarvikkeet, päiväkotilaisten tarvikkeet… Itse lähdet taas tukka ponnarilla ilman meikkiä, kahvi mukaan, koska et taaskaan ehtinyt juomaan sitä rauhassa.

Töissä hoidat liiankin helposti myös toisten työt tai ainakin autat heitä.

Kotona odottaa urakka jota ryhdyt tekemään heti kunhan saat kupillisen kahvia, paitsi että siinä sivussa joudat laittelemaan vähän tiskejä tai lajittelemaan roskaposteja.
Kunhan saat ruuan tehtyä niin joku muu homma jo odottaa, ruoka äkkiä massuun ja homma jatkuu. Lapset kyselevät joka välissä äiti missä se ja se on, äiti voinko tehdä tuota. Ei ikinä kysy isä missä on mun lenkkarit. EI ikinä.

Mies kotiutuu töistänsä syö ja menee lukemaan lehteä. Hänen työnsä oli siinä.

Ilta saapuu hoidat iltapalat jossain pyykkivuorten/imuroinnin välissä.
Lapset pesuille ja nukkumaan, sinä hoidat. Iltasatua vaaditaan ja sinä luet sen.

Sen jälkeen jatkat hommia koneella tuskaillen että taas olet kuukauden liian myöhässä lomaideoiden kanssa ja päädyt uimahallireissuihin. Laskupino vieressä odottaa maksamista joten puolinukuksissa näpyttelet vielä yömyöhään verkkopankin oranssin valon ääressä.
Sitten se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, tiimin palaveri seuraavana aamuna ja projektin deadline samalla, äkkiä projekti auki ja tarkistamaan että kaikki on kunnossa.

Väsyneenä raahustat sänkyyn, vilkaiset kelloa ja toteat että jos saat nukkua ilman yöllistä herätystä saat nukkua 6tuntia putkeen.

Terveisiä Suorittajaäidiltä

PS. Hän lähetti tämän viestin alla näkyvällä punaiselle linkillä. Muutkin saavat avautua!

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

20 vastausta artikkeliin “Suorittajaäiti muistaa kaiken paitsi itsensä”

  • Peiliin katsomista itse kullakin sanoo:

    Mennessäni jo vuosia sitten naimisiin ihanan vaimoni kanssa syitä oli monia mutta tärkeiminä itsenäisyys, kuuntelemisen, puhumisen ja ymmärtämisen taito, kyky antaa tilaa sekä ymmärrys että parisuhteen pelisäännöistä.

    Noin 10v menikin upeasti jonka jälkeen perheeseemme on ilmaantunut 2 upeaa lasta. Vaikuttaa ettei vaimolleni ei sovi elämä, jossa hän hoitaa lapsia kotona ja jää ilman jatkuvia aikuis kontakteja. Tämä ilmenee perheessämme kikromanagementtina sekä suhteellisuuden tajun muutoksena. Esimerkki tältä päivältä. Lapset päättivät repiä askartelu papereita pöydässä ja kivaa oli vielä tiputtaa nuo lattiallekkin. Leikin lopuksi laitoin lapset siivoamaan jälkensä (kuten aina) ja pyysyn heitä hakemaan paperinkeräys pussin johon roskat voisi laittaa. Takaani akoi kuulua selitystä ettei noin voi tehdä, paperi silppu kun on vaikeaa poistaa pussista kun sitä tyhjennetään. Kuuntelin tämän ja pyysin lapsia laittamaan roskat sekajätteeseen (täällä samaan menee myös energia jäte), mutta tästäkin kuului takaa kommenttia ”ei ne sinne kuulu”. Tässä vaiheessa menetin hermoni ja toitesin että hoida sitten sinä kun itse en näemmä osaa ja kävelin pois tuulettumaan hetkeksi. Takaisin tullessa silppu sitten olikin jo levinnyt ympäriinsä kun kommentoija ei ollut asialle tehnyt mitään. Lopputulemana roskat menivät paperinkeräykseen kirjekuorissa (melkein, mutta koska lapsen kirjekuori oli täynnä hän sitten sen tyhjensi paperinkeräykseen ja tuli takain tyhjän kirjekuoren kanssa :-D)

    Tuon tämän esimerkin esille siitäsyystä että on vaikeaa ottaa osaa talouden hoitoon kun tietää että asioita ei osaa tehdä sillätavalla kuin toinen haluaa. On vain helpompi kuunnella valitusta siitä kun ei tee mitään (tämän tietää ansainneensa) kuin siitä että sammuttaa tulipalon väärin.

    Ihana asia tässä on että kummatkin tiedämme tämän ja olemme siitä puhuneet. Vaimoni tekee parhaansa antaakseen minun tehdä asiat nin kuin haluan ja minä yritän olla lannistumatta satunnaisista episodeista huolimatta.

    Huomatkaa myös etten syyllistä rakasta vaimoani asialla. Nykyinen elämän tilanne vain ei sovi hänen luonteeseensa ja koska kumpikin ymmärrämme tämän ja tiedämme että tämäkin tilanne muuttuu ajan kanssa niin tiedämme että jaksamme yhdessä myös tämän ajan kuten tulevatkin vuodat ja niiden mukana tuomat haasteet 🙂

  • Natsimutsi sanoo:

    Olen muiden kanssa ihan samaa mieltä, että suorittaja on itse ansansa rakentanut, ja kannattaisi opetella delegoimaan tehtäviä, mutta miksi vain puolison niskaan ollaan kaatamassa koko työmäärä? Kyllä kouluikäisten lasten luulisi jotain osaavan? Eikä ole aikuisen asia huolehtia koululaisen tarvikkeista ja tavaroista. Meillä tarhaikäinenkin osaa eteisen järjestää ja tiskikoneen tyhjentää. Ja ainakin meillä kotityöt kuuluu koko porukalle, ei vain äitille ja isille.

  • shocked sanoo:

    Olin 9 vuotta yh ja alkujärkytyksestä toivuttuani älysin ruveta komentamaan uutta ukkoa ylös sohvalta. Marianne sen sanoi; kaikki kulkee äidin kautta/kanssa, kivahan se on että vähän auttelee mutta ois kiva jos se ees joskus tapahtuis käskyttämättä 🙁

  • Katariina sanoo:

    Älytön teksti. Ihan itse rakennettu ansa. Meillä molemmat hoitaa kotitöitä ja lasten asioita, ehtimisen ja jaksamisen mukaan enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.Ainoa ero on siinä, että mies ei koe tekemisistään/tekemättäjättämisistään jatkuvaa huonoa oloa ja syyllisyyttä eikä koskaan alkaisi pitämään ”huono isä”-blogia. Hän on omasta mielestään ja täysin oikeutetusti, omien rajoituksiensa, työnsä ja jaksamisensa rajoissa hyvä vanhempi ja myös puoliso, joka keskittyy elämään, eikä pohtimaan sen vaikeutta. Ei ole mikään sosiaalinen jättiläinen, mutta so not sanoi Matti Nykänenkin. Opimme toisiltamme.

    nim. Hui hai

    • huonohko aippa sanoo:

      Ei valttamatta ole aidin valinta hoitaa kaikkea itse. Miehia, naisia ja puolisoita on erillaisia. Itsellani aivan ihana ja fiksu mies, mutta hanella on Aspergerin syndrooma. Han ei itse nae, huomaa ja ymmarra miten paljon se aiheuttaa ongelmia jokapaivaiseen elamiseen ja lastenhoitoon. Ja vaikka niista ongelmista keskustelee, han ei aina ymmarra mika siina on ongelma tai pysty sita ongelmaa korjaamaan pysyvasti.

      Voisinhan tietysti joka paiva yrittaa vaantaa hanen kanssaan samoista asiosta (riidalla tai ilman), mutta jossain vaiheessa raja siinakin tulee vastaan. Kukapas sita viitsisi paataan seinaan hakata paivasta ja vuodesta toiseen. Minunkaan mieheni ei tahallaan aiheuta ongelmia, han vain ei nae muiden tarpeita samalla tavoin kuin normaalit, empaattiset ihmiset.

      Valittavaksi siis jaakin, tekeeko itse vahan ekstraa ja saa perheen arjen pyorimaan, vai onko itsekas ja ottaa eron. Ero olisi naurettava kun rakkautta on runsaasti ja muuten asiat on hyvin.

  • Se Insinööri sanoo:

    Kuulemma minäkään en tee mitään, mutta jostain oikein mystisestä syystä viikon duunimatkan jälkeen kämppä on kuin pommin jäljiltä. Joitakin esimerkkejä: lasten lelut pitkin poikin kämppää, kodinhoitohuoneessa jättikasat pestyä ja pesemätöntä pyykkiä (samassa kasassa sekaisin!!!), leipälaatikossa homeisia leipiä ja/tai puoliksi syötyjä omppoja olkkarin lattialla/nurkissa. Vessat pesemättäkin usein. Niinjuu, ja mystisesti ne pihapelien jälkeiset kuratkin tervehtii duunireissulta palaavaa khh:n ovella, niin ulkona kuin sisällä.

    Mutta sitä ihmettelen vain että kun noita ei ole koskaan silloin kun en ole työmatkoilla, vaikka röhnötänkin soffalla aina.

  • nykyisin onnellinen sanoo:

    Mieheni on aikuistunut, tekee ruokaa jne..
    Olisipa osallstunut perheemme arkeen silloin kun lapset olivat pieniä. Tein päivisin töitä, iltaisin kotitöitä, hoidin lapset, eli kaiken yksin.
    Välillä tuntuu, että mies tulee aikuiseksi 35-ikävuoden jälkeen.

  • En minäkään haluaisi sanoo:

    Ihan oikeasti on myös niitä isiä, jotka eivät koskaan ole kasvaneet aikuisiksi. Heitä, jotka aina asettavat omat tarpeensa muiden edelle. Heitä, jotka eivät näe työmäärää, jonka lapsiperhe luo. Insinöörejä, joille ei rautalangasta vääntäminenkään auta. Keskustelu asiasta päättyy toistuvasti vaimon väheksyntään ja oman työn ja palkan jalustalle nostamiseen. Selkeä avunpyyntö saa vastauksen: ”Ei nyt, Minä teen nyt tätä….”.

    Olkaa siis ystävällisiä, älkää syyllistäkö jokaista naista, joka on ”suorittajaksi” joutunut.

  • Soili Syrjälä sanoo:

    Halusin itse olla kolmen alle kouluikäisen kanssa kotona, vaikka oli vakituinen työpaikka sairaalassa. 80/90-luvun vaihteessa Turku maksoi hyvin kotihoidontukea, joten taloudellisestikaan ei olisi ollut mitään järkeä viedä lapsia hoitoon. Olen hiton ylpeä, että sain tehdä kaikki kotihommat oman pääni mukaan; matot ulos joka viikonloppu, paljon kaikenlaisia kutsuja (synttäri-, tupperware- ym) ja keittiöhommia. Se oli tavallista arkea, ja jos nyt saisin valita, tekisin aivan samoin, ainoastaan pysähtyisin useammin ihailemaan lasteni tekemisiä ja aikaansaannoksia, koska tosiaan, vuodet kuluvat niin nopeasti!

  • Huonompi äiti sanoo:

    Tämähän oli oikein osuva kirjoitus: kuin omasta elämästäni. Se vain on niin, että jos kumppani ei tee mitään muuta kuin tuon niin ei jää muuta vaihtoehtoa. Kyse ei nykynaisen kohdalla ole siitä, että ei olisi antanut kumppanin osallistua tai yrittänyt hyvällä tai pahalla saada miestä jakamaan arkea 50/50. Itse olen yrittänyt 15 vuotta ja mittari on niin pahasti täynnä. Voi tilanne olla toisinkin päin, missä mies on se joka tekee kaiken. En lähtisi syyllistämään naista vielä siitäkin, että elämänkumppani syljeskelee kattoon. Toista ihmistä ei voi muuttaa ellei toinen sitä muutosta itse tahdo. Sillä välin arki kulkee menojaan ja lapset pitää huolehtia. Tällaisessa tilanteessa ihmisestä tulee suorittaja… Valitettavasti. Niin, voihan sitä erota, mutta se ei aina käy käden käänteessä ja positiivinen ihmismieli vain on sellainen, että uskoo toiseen ihmiseen ja muutokseen. Nim. Kohta YH-äiti

  • Julia sanoo:

    Aika säälittävää toimintaa, jos ei saa miestään nousemaan sohvalta. Kyllä kahdestaan pitää kaikki tehdä, en suostuisi enää miehen äidiksi! Osaa kyllä itse pukea itsensä ja lapsensa ja tehdä kotitöitä. Meillä myös maksaa aivan kaikki laskut. Ei pidä suostua marttyyriksi!

  • Kaitsu sanoo:

    Sääliksi käy suorittajaa. Muuten tuo vaikuttaa normaalilta arjen pyöritykseltä- paitsi isän osuus. Onko siitä keskusteltu? Ja jos isästä ei töiden tasaisempaan jakoon ole niin sinun täytyy rimaa alentaa ja vauhtia hiljentää.Perhe on yhteisyritys. Itsellä käynyt sellainen tsäkä että mies ottanut roolinsa perheyksikössä ja tekee mm. yleensä ruuat ja hoitaa pyykit sekä paljon lasten harkkakuljetuksia.

  • Normiperheen äiti sanoo:

    Mä oon aina luullut että tavallisessa perheessä myös isi osallistuu kaikkeen. Johtuukohan siitä, että äiti ei meidän perheessä ole kaikkitietävä vaan isi myös osaa ja tekee. Kuulostaa tosi ikävältä jos mies ei ”kuitenkaan osaa valita paitaa”… Millainen ihme tyranni se nainen on jos aikuiselle miehellekin pitää asiat sanella?

  • Hellu sanoo:

    Niin, tuossahan nuo kaikki syyt tulikin, miksi olen yh-äiti ja aion sellaisena pysyä. Ihanaa, kun kaikki ”vain tapahtuu”, eikä enää ole miestä siinä jaloissa pyörimässä ja pinnaa kiristämässä <3

    • Avril sanoo:

      Samma här. Luin tekstin ja ajttelin: ”tulisin hulluksi jos mun elämä olisi tuollaista….”
      ei valitettavasti heru suorittajille sympatiaa, elämä kun tuppaa olemaan sellaista, minkälaisen siitä tekee.
      Valintoja, valintoja.

  • Marianne sanoo:

    Minulla on pieni epäilys, että olen aivan itse mahdollistanut tuon töiden jälkeisen ”rentoutumisen” eli lehden lukemisen ja tietokoneen räpläilyn. Siltikin tai ehken juurikin siksi se hiertää tässä(kin) perheessä välejä ja rankasti. Ainut homma, mikä tässä taloudessa lankeaa miehelle/isille, on iltasatu. Muutoin kaikki hoituu äidin kautta/kanssa. Onko se vika siinä, että pienet pojat opetetaan kysymään äidiltä kaikki asiat ja sitten se homma vaan jatkuu av(i)oliitossa? Että olemmeko me naiset itse syypäitä tähän tilanteeseen? Tai oikeastaan meidän äitimme ja isämme, jotka ovat sysänneet vastuun kodin asioista juurikin sen naisen hartioille. Eikä kovinkaan moni mies ole valmis luopumaan saavutetuista eduista elikä omasta rauhasta töiden jälkeen. En tiedä, kunhan tässä itsekseni jupisen.

    • Tuiskutuuli sanoo:

      Niin vain kävi, että minusta tuli se kaiken osaava ja tekevä äiti. Ei vain lapsilleni vaan myös miehelleni. En sitten tajunnut asiaa lainkaan ennen kuin lapset kasvoivat ja löysivät tyttö- ja poikakavereita. Niin löysi miehenikin.

  • Heidi sanoo:

    Tavallinen äiti?? Suorittajaäiti?? Mä sanoisin, että typerä äiti!! Jos lasten isä asuu samassa taloudessa, kuuluu hänelle osa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ei niitä saa jättää sohvalle makoilemaan, ne osaa myös imuroida, pestä pyykkiä, maksaa laskuja etc. Omaa tyhmyyttä tuo on, kantaa kaikki vastuu ja työtaakka. Opetelkaa delegoimaan ja olemaan joskus itsekkäitä. Maailma ei kaadu, jos löysäätte naruja käsissänne (ja narua kaulassanne tuolla menolla).

    • Paska sanoo:

      Jos asiat ei hoidu äidin kautta, olet paska. Jos lapset ei osallistu, olet paska. Äiti on työtön, siis paska. Paska vaan hoitaa ne vaatteet, läksyt, tiskit.. mutta kun oon vaan kotona niin oon paska.

  • Yksi miljoonista sanoo:

    Kuulostaa, ei suorittajaäidiltä, vaan ihan tavalliselta äidiltä.