”Se kerta kun ei uskalla vanhempien kotona mennä nukkumaan. Joo, lapsuuden pelot pimeästä ja kummituksista nousevat esiin, mutta vielä enemmän sitä pelkää niiden vanhempien puolesta. Toinen on sairaalassa ja toista kotona tukemassa. Ei voi tietää, onko kumpaakaan aamulla olemassa ja jos on, onko heillä mitään tietoa eilisestä.

Se tunne, kun tajuat roolien kääntyneen. Vaikka olet tiennyt sen jo kauan sitten, että näin käy. Arvuutellut kumpi menee ensin, äiti vai isä. Ja nyt sitä ei uskaltaisi pistää valoja pois, jottei tarvisi odotella sitä huomista.

Tekisi mieli herättää oma lapsi itselle lohdukkeeksi. En haluaisi tätä, en ole valmis tähän. En halua puhua tästä, mutta pakkohan se on, koska tämä lisä omien ruuhkavuosien päälle tuntuu joskus kohtuuttomalta. Mutta kun menee itseensä, tietää, että näinhän se kuuluukin olla; pidetään huoli niistä maailman tärkeimmistä ihmisistä. En silti uskalla laittaa valoja pois.”

Nimim. Mailis

Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

10 vastausta artikkeliin “Kun tulee minun vuoroni huolehtia vanhemmistani…”

  • Äiti x 5 sanoo:

    Äiti hoidettu hautaan syövän kourista nuorena. Isään en halua olla missään tekemisissä. Hän on osannut elämänsä aikana näyttää kaikki temput, kuinka ollaan mahdollisimman huono isä niin henkisesti kuin ruumiillisesti meille kaikille muille perheenjäsenille.

    Toivottavasti hän kuolee mahdollisimman yksinäisenä miehenä. Olen onnellinen, ettei hän onneksi tunne lapsiani.

  • Rose sanoo:

    Hoidin isäni hautaan ilman hoitokotia, lupasin että niin kauan kun omat jalat kantavat vessaan mahdollistan kotona asumisen. Tämä toteutui. Tein sen mielelläni ja jälkeenpäin on ollut hyvä mieli. Näissä tuppaa käymään niin, että homma kaatuu yhden niskaan, riippuen esim työtilanteesta. Ketään ei pidä syyllistää, jos ei pysty auttamaan vanhemman viimeisten vuosien hoidosta.

  • Onneksi en asu naapurissa sanoo:

    Niinpä niin. Entä jos vanhempiasi ei koskaan kiinnostanut sinun elämäsi.? Eivät olleet apuna elämäsi vaikeina tai edes hyvinä hetkinä, lastenlasten tapaaminen oli vaikeaa, kun niiltä kuulemma sai aina flunssan tai joutui joustamaan omissa menoissa. Ja nyt en kuvaa edes hoitotarvetta vaan ihan yhdessäoloa. Nyt, kun oma kunto heikkenee, oletetaan että lapset jaksavat kuunnella loputonta monologia vaivoista (myös kuviteltuja) ja ohimennen hoitaa vielä vanhemman kodin siivouksen tietysti kiukkuilun kera, kun se tehdään kumminkin väärin.
    Tästä on turha kenenkään provosoitua ja kirjoitella, että pitää ymmärtää ja auttaa kuitenkin. Kaikilla meillä ei vain ole ollut vanhempia, jotka ovat välittäneet lapsistaan ja joilla itsekkyys on ollut määräävin luonteenpiirre. Sitä saa mitä tilaa…

    • Aurinko sanoo:

      Täysin samaa mieltä! Sama pätee isovanhempiin. Jos minä en ole kiinnostanut isovanhempaa yhtään niin ei kannata ihmetellä miksei lapsenlapsi vieraile vanhainkodissa ym.

  • Henrietta sanoo:

    Itse olen jo omat vanhempani saattanut ystäväni sanoin ’pilvipalveluiden äärelle’. Mutta vieläkin, kohta viiden vuoden jälkeen:
    – en voi laittaa kännykkää yöksi äänettömälle
    – jos puhelin soi nukkuessani herään vastaamaan nopeammin kuin hereillä ollessani,
    Mutta toisaalta, ovatpa aistit valmiina, kun lapset tulevat teini-ikään 🙂

  • En ollut saunan taakse viemässä sanoo:

    Minulle äitini sanoi, jotta jos hänelle iskee muistisairaus eikä hän ymmärrä tästä maailmasta enää mitään taikka muista meitä, niin häntä ei saisi missään nimessä viedä hoivakotiin vaan sen sijaan saunan taakse 😓

  • Marru sanoo:

    Mietin samaa kun vanhemmat vanhenee ja itse olen saman ikäinen, kuin he minun nuoruudessa ja omat lapset teinejä, kuten minä tuolloin.
    Himpun verran hirvittää, toisaalta haluan kyllä huolehtia parhaani mukaan.

  • Äiti74 sanoo:

    Itse en koe, että lapset ovat minulle mitään velkaa, tai että heidän pitäisi ottaa minut taakakseen, kun se aika koittaa. Hoitokodit on sitä varten. Monilla on siinä oma perhe, lapset ja työ. Kohtuutonta syyllistää omia lapsiaan. Meillä kaikilla on itse vastuu itsestään, että aletaan tekemään niitä järjestelyjä ajoissa, ennenkuin toimintakyky on mennyttä.

    • Aurinko sanoo:

      Tämä!!! Toki itse toivon että pystyn pitämään omiin lapsiini sellaiset välit että he vierailevat omasta halustaan aikanaan sitten luonani mutta en odota että he alkavat minua hoitamaan.

  • Heli sanoo:

    Ihanaa että pidät huolta vanhemmistasi ❤️