Taannuitko sinäkin teiniksi?
Kävitkö vanhempien luona juhlapyhinä? Menikö vierailu mukavasti? Monilla ei mene. Tässä yksi näkökulma:
”Yksi syy siihen, että reissut omien tai puolison vanhempien luo ovat niin ikäviä, on se, että tällaisesta fiksusta ja kypsästä aikuisesta tulee lapsuudenkodissaan taas kiukutteleva teini. Tämä on tuttua niin omasta käytöksestä kuin puolisonkin, ja kaverit kertovat ihan samaa.
Jostain syystä lapsuudenkodin rooleista ja lapsen roolista ei pääse eroon vaikka olisi jo itsekin vanhempi. Asetelma on ihan sama kuin ennen, se aktivoituu heti kun pääsee kynnyksen yli.
Tämä teiniintyminen ilmenee monella tavalla. Esimerkiksi jouluvalmisteluissa ei osaa enää auttaa, vaan tukeutuu äitiin ihan älyttömissä jutuissa. Pitääkö nämä porkkanat kuoria? Miten ne pilkotaan?, sitä kyselee vaikka on pyörittänyt omaa ruokatalouttaan parikymmentä vuotta. Mutta jostain iskee ihmeellinen epävarmuus, että en minä osaa. Ehkä se on tahallista avuttomaksi heittäytymistä, ehkä jotain muuta, mutta riitahan siitä aina seuraa…
Riita nyt seuraa kaikesta muustakin! Sanoo vanhempi mitä tahansa, niin päässä alkaa mennä se sama kela: et sä mua tajuu, aina pitää arvostella, mikään ei kelpaa, jätä mut rauhaan, anna mun olla. Eikä sitä pysty sanomaan että äiti minä en jaksaisi puhua tästä nyt, vaan alkaa rähjätä ja kiroilla.
Lisäksi sitä on ihmeellinen laiskimus. Lapsuudenkodissa ei muka tarvitse siivota omia jälkiä tai tarjoutua auttamaan. Tosin sama toimii myös toisin päin… Jos et huomaa auttaa ennen kuin vanhempi ehtii huomauttaa asiasta, niin on marttyyrihelvetti irti. Aina minä joudun teitä passaamaan! Sehän ärsyttää, ja sama mekastus alkaa takaisin päin. Hävettää ihan.
Mikä ihme siinä on, että aikuiset ihmiset eivät osaa olla ihmisiksi? Käytöksestä seuraa morkkis puolin ja toisin. Ja vaikka kuinka ajattelisi ennen lähtöä, että tällä kertaa olen nätisti enkä ala kiukutella, lupaus unohtuu ihan minuuteissa. Ristiriita tuntuu niin hankalalta, että mieluummin sitä olisi kokonaan menemättä vierailulle! Kasvaakohan sitä koskaan kokonaan aikuiseksi – vanhempien edessä ainakaan?”
Nimim. Teiniksi taas
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ja sitten on näitä vanhempia, jotka kyllä muistavat aina kaikki teini virheesi ja tekemättömät askareesi,vaikka ikää jo itselläsi alkaa olemaan 40 vuotta. 😞 ja tekisi mieli muistuttaa, että ehkä tässä on jo jonkinlaista ”kasvua” tapahtunut..