”Olemme eronneet lasteni isän kanssa pari vuotta sitten. Ero lähti minun aloitteestani: tein sen päätöksen, että ennemmin ero ja kaksi kotia lapsille (sekä hyvinvoivat vanhemmat), kuin vuosien kituutus ydinperheessä, jossa äiti on koko ajan vihainen ja räjähtelee milloin mistäkin asiasta – ja isä suorittaa aivot narikassa, tunnekylmänä esittäen, että kaikki on hyvin.

Muutimme erilleen ja valitsimme perhekuvioksi vuoroviikkovanhemmuuden ja asenteeksi sen, että perheasiat täytyy kyetä hoitamaan sovussa – aina. Ja näin on tehty. Olemme saaneet kummaksuvia kyselyitä ja toteamuksia siitä, kuinka ihmeessä oikein ollaan näin hyvissä väleissä: vanhemmuusasioissa ei ole isoa kinaa ollut. Olemme myös puineet yhdessä uusia parisuhteitamme, eroja heistä, isä on jopa oppinut tunnistamaan ja käsittelemään negatiivisia tunteitaan (ja oma henkinen tasapaino on myös löytynyt). Olemme seisoneet rinta rinnan lapsia koskevissa asioissa, vetäneet yhtä köyttä. Homma siis pelittää!

Mutta.. Esikoisemme on erityislapsi. Viitteitä autisminkirjoon ja ADD:hen on paljon (tutkittu on). Hän on myös todella temperamenttinen tapaus. Elämä on TODELLA raskasta hänen kanssaan ja nuorempi lapsi jää vaille kaipaamaansa huomiota vanhemmiltaan – hänhän on se fiksu, pärjää itse monissa asioissa, vaikka nuorempi onkin! Olemme molemmat vanhemmat todella loppu.

Kuva Henrikke Due. Ylin kuva Dimitri.

Yksi aikuinen, yksi erityislapsi, yksi ’normaali’ lapsi. Kolmivuorotyö, tukiverkostojen puute, paine taloudellisesta pärjäämisestä. Oma fyysinen ja henkinen terveys, terveellinen ruokavalio koko perheelle (esikoisen erityisyys tuo haasteita myös ruoka-asioissa). Sama kombo molemmissa kodeissa, isällä ja äidillä. Ei uusia kumppaneita jakamassa arkea. Lisäksi esikoinen on lähdössä syksyllä esikouluun ja se tuo ja luo uudet arjen paineet ja järjestelyt elämään.

Olenkin miettinyt, että paljosta on selvitty kunnialla – mutta kaatuuko viimein korttitalo, koulun aloitukseen? Ja tähän pohdintaan, kuin salama kirkkaalta taivaalta – tuli houkutteleva ratkaisu pulmaan: Lasteni isä kysyi: eikö voitaisi olla taas perhe, saman katon alla? Niin, se veto olisi nimenomaan ratkaisu pulmaan, arjessa pärjäämiseen. Siihen ei olisi ajurina parisuhde tai intohimoinen rakkaus toista ihmistä kohtaan. Se toisi turvaa ja tukea niin lapsille kuin aikuisille, varsinkin esikoiselle! Ja voitaisi elää sulassa sovussa!

Ai miksei se ajautuisi taas suorituskeskeisyyteen ja räjähtelyyn? Koska sieltä puuttuu se vanhempien välinen rakkaus. Olisi vain sopimus – kulissi – parisuhteesta, mutta aito ja toimiva ydinperhe. Voisiko se todella toimia? Entä miten käy vanhempien rakkauselämän , kenties uusien kumppaneiden? Onko nyt aika laittaa oma elämä syrjään ja mennä lapset edellä vielä seuraavat 5-10 vuotta? Vai onko mahdollista elää sekä omaa, että ydinperhe-elämää? Kaikki tämä pohdinta, jotta meidän ydinperhe – lapset ja aikuiset – voisivat paremmin. Koska perhe tulee AINA ensin. Aina.”

Nimim. Uhka vai mahdollisuus?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “Kulissiperhe – uhka vai mahdollisuus?”

  • Jaanuska78 sanoo:

    Kokeilkaa! Eihän teidän heti tarvitse muuttaa yhteen, voisitte vaan olla pari viikkoa saman katon alla? Tai vaikka ensi kesään? Ei-korona-aikaan ehdottaisin ensin miettimään kaikkia mahdollisia tapoja, joilla arki helpottuisi mutta korona-aikaan te taidatte olla ex-miehesi kanssa toistenne parhaat tuet. Askel kerrallaan eteenpäin muttei siinä nyt ole mitään järkeä, että olette molemmat erikseen burn-outissa kun yhdessä teidän arki voisi olla toimivaa. Enkä näe että tässä olisi nyt kyse 10-15 vuodesta vaan tästä vuodesta tai lähiajoista… Jos pystytte olemaan toisillenne ja itsellenne rehellisiä, voi tämä toimia tosi hyvinkin…ja voi olla että löydätte uudenlaisen kumppanuuden. Kokeilkaa siis ensin ennenkuin teette isoja päätöksiä.