Parisuhde voi olla hyvä myös ilman rakkautta, kertoo nimimerkki Tyytyväinen:

”En rakasta miestäni. En ole koskaan rakastanut. Siinä se on sanottuna. Avioeroni jälkeen tämä suhde on minulle lottovoitto. Tietenkään en ole koskaan sanonut sitä miehelleni. Se on helppo välttää, koska emme muutenkaan jaa rakkaudentunnustuksia toisillemme.

Mieheni on hyvä lapsilleni. Hän ei ole heidän biologinen isänsä, mutta mieheni kohtelee heitä hyvin. Hän on kiltti ja ystävällinen. Lapset pitävät hänestä kovasti. Meillä menee taloudellisesti hyvin. Käymme säännöllisesti matkoilla ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Viihdymme kummatkin kotona ja puuhastelemme molemmat yhteisen kodin hyväksi.

Vaikka en rakasta, enkä tunne minkäänlaista intohimoa miestäni kohtaan, niin kuitenkin arvostan ja kunnioitan häntä. Hän on hyvä mies. Seksiä meillä on harvoin. Tilanne tuntuu sopivan molemmille. En usko hänen pettävän minua, koska hän on aina kotona. Miksi jaan tämän? Ehkä kertoakseni, että suhteita on monenlaisia. Eivät kaikki kaipaa seksiä/intohimoa ollakseen tyytyväisiä parisuhteissa. Parisuhteen koossa pitävinä asioina voi olla täysin muut tekijät. Ainakin meillä.”

Nimim. Tyytyväinen

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Artikkelikuva Cullan Smith.

Psst! Huono Äiti -ruoat kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

31 vastausta artikkeliin “”En rakasta miestäni. En ole koskaan rakastanut.””

  • Johanna sanoo:

    Mahtaako mies olla kovin tyytyväinen kun saa tietää tästä pitkään jatkuneesta petoksesta ja hyväksikäytöstä? Sitten olisi ok jos mies olisi tiennyt tämän alusta asti ja hyväksynyt sen, mutta tuollainen pettäminen ei ole oikein.

    • Equality sanoo:

      Niinpä, voin vain kuvitella millainen p-myrsky täälläkin nousisi jos asetelma olisi toisin päin eli mies toimisi naista kohtaan tällä tavalla.

  • Kel onni on, sen kätkeköön... sanoo:

    Joku voivotteli ettei miehelle olla rehellisiä…kuinka moni mies elää vastaavassa tilanteessa rakastamatta tai haluamatta (eri asia kuin rakkaus muuten) puolisoaan ? Joku pitää kodin kunnossa ja hoitaa lapset, on sukulaisille näyttää normaali perhe. Aika moni heidän vaimoistaan itkee palstoilla kuinka ei saa miestä tekemään mitään, ei kehumaan ei mitään. Jatkavat suhteessa silti. Siis molemmat osapuolet. Aloittajan tapauksessa kumpikaan osapuoli ei valita vaan vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, varmasti tilanteen muuttuessa alkaa niitä nurinoita tai riitoja tulla ja jos niin käy, on aika keskustella jatkamisesta. Niin kauan kun ei käy niin go for it.

    Mielenkiintoinen ja automaattinen olettamus, että pitkä parisuhde vie rakkauden.. ja seksin. Mielestäni ja omasta kokemuksestani ei kyllä aina vie. Rakkautta on tupa täynnä, vaikka muotoaan onkin moneen kertaan ehkä muuttanutkin. Seksin kanssa ihan sama: alkuvuosien kiihkosta eri vaiheiden kautta nykyiseen muotoonsa, ihan parhaaseen kahden aikuisen ihmisen kokeilevaan nauttimiseen. Kun jo uskaltaa olla sinut itsensä ja toiveidensa kanssa. Rakkautta ja seksiä ei kuitenkaan pidä mielestäni sotkea keskenään ja molempia on monenlaista eivätkä (näemmä) pysy edes muuttumattomina. Päivittäin kehutaan, kerrotaan tunteistamme, pussaillaan ja halaillaan -pikkuisen harvemmin seksit siihen päälle. Tunnen olevani rakastettu ja tunnen rakastavani. Ja kovaa. vielä 30vuoden kohdallakin…
    Mutta jokaisen kohdalla kyse on siitä mitä elämältä haluaa. Ja parisuhteelta ja onnelta: onko se turvaa, taloudellista turvaa, kaveruutta, rakkautta,intohimoa vai mitä kaikkea mikä sen onnen juuri itselle tuo.

  • Trallalllaaaa sanoo:

    Voit luulla nyt että olet tyytyväinen ja pakottaa itseäsi haluamaan tuollaisen suhteen. Omasta kokemuksestani voin valitettavasti melkein taata ettei tuo toimi pitkän päälle. Minä elin lähes 14 vuotta avioliitossa miehen kanssa, jota en rakastanut tai himoinnut. Hän tosin rakasti minua ja itsepetokseni oli kamalaa senkin vuoksi. Suosittelisin ennemmin yksinoloa, ei tuo ole reilua kummallekaan pitkän päälle. Kyllä se sukat jaloista räjättyävä mies vielä tulee vastaan ja voit saada kaiken: rakkauden, hienon parisuhteen ja ihanaa seksiä, jota todella itsekin haluat. Näin minulle ja ex-puolisolleni kävi, kaikki kunnossa nykyisin.

    • Ajattelija sanoo:

      Oletko varma että ”kaikki on kunnossa” entisellä puolisollasi? Oletko miettinyt miltä tex-puolisostasi tuntuu kun 14 vuotta osoittautuu tietoisesti sinun valehteluksi? Oletko miettinyt mitä se on aiheuttanut hänelle? Onko oikein varastaa toiselta noin monta vuotta?

      • Trallallalalaa sanoo:

        Hän ei tiennyt eikä tiedä, etten rakastanut häntä. Eli se ei ole häntä satuttanut.

        • Ajattelija sanoo:

          Eli sinulla ei ollut edes erotilanteessa ollut kanttia olla rehellinen ex-puolisollesi. Uskomatonta itsekkyyttä mitä on vaikea ymmärtää.

          • Nimetön sanoo:

            Öööööö miksi se olisi itsekkyyttä jos ei halua toista enää turhaan tarpeettomasti loukata?

  • Ei rakasta hän minua.. sanoo:

    Tämä kirjoitus kirpaisi. Piti ihan päivä miettiä kannattaako vastata, mutta meillä on tilanne ehkä toisinpäin.
    Olemme vanhempi pariskunta, mutta minulla vielä kaksi alaikäistä lasta tässä pyörimässä mukana, miehellä ei ole omia lapsia lainkaan. Mies ei siis osaa ilmaista tunteitaan siis mitenkään. Hänellä on tässä parisuhteessa vai kaksi vaihtoehtoa on/off. Jos tulee riita niin se on kerrasta poikki, ei mitään reunaehtoja ja jonkin kerran ollaan jo oltu siinä pisteessä, että kävelen ulos, enkä takaisin tule. Minkäänlaisia tunteen osoituksia ei tarvitse odottaa, niitä ei tule. Läheisyyttä kyllä ja seksiä on toki, mutta se, että kerrankin viiden vuoden aikana sanoisi, että rakastaa, ei tule kyseeseen. Hän ei kuulemma osaa, ja ilmeisesti ei halua edes opetella, vaan se menee liiaksi hänen mukavuusalueensa ulkopuolelle.
    Nyt kiukuttelen, emme elä yhdessä, koska sitäkään ei voi suunnitella, kun hänen työ on toisella puolen Suomea ja minulla perhe täällä toisella puolen. Järjestelin oman työni niin, että olen käytännössä koko kuukauden ilman vapaapäiviä ja vielä työpaikalla paikalla oloa. Odottelen nyt tässä hänen liikettään tämän parisuhteen hyväksi, kun edelleen epäilen, että olen vain se pakollinen parisuhde statuksen ylläpitäjä.
    Oma harhakuvitelmani kuitenkin on, että olisi se hyvä, että parisuhteessa kuitenkin olisi sitä himoa, kiintymystä ja rakkauttakin, että se ruokkisi molempien elämää ja tunteita. Aika kylmää tällainenkin olotila on..

  • Iikku sanoo:

    Rakkautta on myös kiintymys ja toveruus..Kumppanuus ei aina ole intohimoista rakkautta. Toisaalta ystävyys pohjainen on jopa tasaisempi ilman mustasukkaisuus draamaa . Elo on rauhallista yhteiseloa.

  • Kirppu sanoo:

    Erikoista, miten moni täällä on kauhistunut kirjoittajan tilannetta. Hänhän on tyytyväinen tilanteeseensa, ja ilmeisesti mieskin, kun kirjoituksesta päätellen seksin määrä ja parisuhteen tila ei ole miehessäkään herättänyt nurinoita. Ikäänkuin vakiintuneessa parisuhteessa ei olisi mitään muuta kuin se rakkaus. Se on kumppanuutta, toveruutta, Oy Perhe Ab:n pyörittämistä yhdessä. En usko, että asian (rakkauden puutteen) puheeksi ottaminen miehen kanssa toisi mitään hyvää, miksi niin pitäisi tehdä? Parisuhde kuulostaa toimivalta, joten molempien ollessa tyytyväisiä, ei rakkauden puuttuminen ole mikään synti. Maailman sivu on ollut järjestettyjä avioliittoja, joissa rakkaudella ei ole ollut mitään sanaa liiton syntymiseen tai sen koossa pysymiseen. Nekin ilmeisesti toimivat hyvin, kunhan puolisot tulevat keskenään toimeen ja hyväksyvät pelin säännöt.

    • Johanna sanoo:

      Miehellehän tässä ei ole kerrottu pelin sääntöjä, hän luulee pelaavansa ihan eri peliä kuin tyytyväinen oikeasti pelaa. Tuohan on selvää pettämistä. Petetty on ihan tyytyväisen oloinen kun ei tiedä että häntä petetään koko ajan.

      • Ihmeissään sanoo:

        Mistä tiedät, että mies pelaa eri säännöillä, mikä tässä on mielestäsi pettämistä? Ei rakkaus ole aina vain intohimoa ja rakastumisen huumaa. Usein se on kumppanuutta ja ystävyyttä. Niin vaikuttaisi olevan tässäkin yhtälössä. Intohimon on jopa tutkittu laantuvan ajan myötä, kun hormonit tasaantuu. Jos sitä pitäisi olla aina, pitäisi kumppania vaihtaa säännöllisesti. Rakastuminen ja etenkin intohimo kun on aivokemiallinen ”häiriö”.

        • Equality sanoo:

          Mitenköhän tämä mies suhtautuisi jos aloittaja sanoisi sanat ”En rakasta enkä ole koskaan rakastanut sinua.”?

  • HyväLiitto sanoo:

    Hienoa, hyvä postaus.
    Liittomme alkoi alle kaksikymppisinä, ihastumisesta ihastumiseen. Saimme toinen toisistamme kanssakulkijan. Syntyi neljä yhteistä lasta ja nyt meillä on jo lapsenlapsia. Rakkautta ei ole koskaan ollut, vain syvää kiintymystä ja sitoutumista yhteiseen arkeen. Seksi on aina ollut parisuhteessamme latteaa, mitäänsanomatonta joten luovuimme siitä kokonaan yhteisestä sopimuksesta jo neljännen lapsen syntymän jälkeen. Meillä on hyvä ja molempia tyydyttävä yhteiselämä ja olemme molemmat kotona viihtyviä. Olemme ystävät, olemme aina olleet mutta suuri rakkaus emme ole toinen toisillemme. Tämä on ollut hyvä liitto ja toivon että saamme jatkaa näin elämämme loppuun saakka.

  • Sanna sanoo:

    Miten voi edes sanoa, että et rakasta tai rakastat. Kaikilla meillä on eri käsitys tästä, miten sitä voi määritellä. Äidiksi tultuani sain tällaisen yhden äärimmäisen tunteen, sitä voin sanoa rakkaudeksi. Puoliso tuo turvaa henkisesti ja taloudellisesti, siihen voin luottaa täysin, se tulee auttamaan jos pyydän ja toisinpäin. Kertokaa mulle mitä se rakkaus on jos osaatte jotenkin määritellä.

  • Sannansanat sanoo:

    Miten voi edes sanoa, että et rakasta tai rakastat. Kaikilla meillä on eri käsitys tästä, miten sitä voi määritellä. Äidiksi tultuani sain tällaisen yhden äärimmäisen tunteen, sitä voin sanoa rakkaudeksi. Puoliso tuo turvaa henkisesti ja taloudellisesti, siihen voin luottaa täysin, se tulee auttamaan jos pyydän ja toisinpäin. Kertokaa mulle mitä se rakkaus on jos osaatte jotenkin määritellä.

  • Kerro miehellesi sanoo:

    Mikäs siinä jos molemmat on tyytyväisiä. Suosittelisin kuitenkin reiluuden nimissä kertomaan miehelle mitä ajattelet. Voihan olla, että hän rakastaa sinua ja elättelee toivoa, että rakkaus roihahtaisi ja näkyisi vielä joskus romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Tai hän saattaa rakastaa, vaikkei kaipaisikaan mitään muutosta suhteeseen ja haluaisi, että sinäkin rakastat.

  • Kata sanoo:

    Elin 16v parisuhteessa joka ei ollut intohimoinen enkä oikein koskaan rakastunut mieheeni, kokenut sitä huumaa. Omasta mielestäni kuitenkin rakastin häntä ja välitin. Muista syistä kuitenkin lopulta erkanimme ja lopulta erosimme. Erotyötä tehdessäni vasta olen oikeasti nämä asiat ymmärtänyt – kysymys siitä miksi suhde alkoi, mikä hänessä sai minut rakastumaan? Ei oikeastaan mikään. Hän vastasi sillä hetkellä tarpeisiini, halusi olla kanssani ja minä koin kuuluvani johonkin joten pysähdyin ja jäin siihen. Muutaman vuoden jälkeen nämä asiat kipuilivat mutta edelleen jäin. Arki oli tasaista ja hyvää mutta koin hukanneeni itseni sen aikana, seksiäkin oli joskus enemmän joskus vähemmän. Lopulta olin riittävän rohkea tavoittelemaan omia unelmiani ja lähdin enkä ole katunut.

  • Toisella kierroksella sanoo:

    Todellakin rakastan miestäni. Sen verran paljon tässä uusperheessä on ollut vastustusta, että vain rakkauden takia tätä on jaksanut.

  • Mia sanoo:

    No jaa, olen ollut yhdessä puolisoni kanssa teinivuosista, nyt 30 vuotta. Näillä mailella ei enää voi puhua roihuavasta rakkaudesta, enemmänkin tosiaan kumppanuudesta. Näillä mennään.

  • Hyvässä parisuhteessa sanoo:

    Jokainen ansaitsee olla rakastettu ja kosketettu parisuhteessa. Jos ei alunalkaenkaan ole rakastanut, miksi on lähtenyt tähän parisuhteeseen? Vaikuttaa toisen hyväksikäytöltä mielestäni. Onko kirjoittaja jotenkin kyvytön rakastamaan ylipäätään? Lapsille tällainen rakkaudeton ja puhumaton liitto antaa huonon mallin, vaikka mies olisi miten mukava heille. Ehkä heidänkin on tulevaisuudessa vaikea rakentaa hyvää parisuhdetta. Nainen ja äiti tässä toimii itsekkäästi ja olisi ehkä terapian tarpeessa, että löytäisi tunne-elämänsä, ja ehkä oppisi rakastamaan. Lisäksi viihdemaailma antaa rakastamisesta ihan väärän kuvan, ehkä tämäkin on johtanut kirjoittajaa harhaan. Asialle kannattaisi kyllä kannattaisi tehdä jotain, sillä elämä rakastaen ja rakastettuna on kyllä paljon antoisampaa.

    • Tinttarella sanoo:

      Kyllähän kosketusta voi olla ilman suurta roihuakaan. Suhteita on monenlaisia joten miksi tuomita vain sen vuoksi että suhde on erilainen kuin oma?

  • Rakkaus ei ole kaikki sanoo:

    Ymmärrän hyvin. Itsekin elän rakkaudettomassa ja seksittömässä liitossa, ollut tämä tilanne viimeiset noin 10 vuotta. Arki silti toimii, leipää tulee tasapuolisesti pöytään molempien ansiotyöstä ja lapset on kasvatettu kunnon kansalaisiksi. Vaikka ei ole rakkautta, on kuitenkin kiintymys ja kumppanuus ja yhteistä polkua yli 20 vuotta takana. Minua ei kiinnosta jos puolisollani on avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja olen valmis eroamaankin, jos hän toisen rakkauden jostain löytää. Hyvä vaan, jos löytää läheisyyttä ja syliä avioliittomme ulkopuolelta. En minäkään viaton ole. Toki meilläkin on riitoja, kuten normaalissa suhteessa, yleensä ne kulminoituvat pienistä asioista, ja riidellään nopeasti alta pois. Rakkaus vain loppui huomaamatta, ja sairasteluni myötä omat halunikin katosivat. Näin voi käydä, mutta silti saattaa jäädä jotain hyvää ja kaunista, jota kannattaa vaalia.

  • Ei jatkoon sanoo:

    Kyllähän siinä tavallaan pohja menee parisuhteesta, jos ei ole sitä perustavaa syytä olla siinä parisuhteessa. Jos on sovittu, että asutaan yhdessä kämppiksinä jne. niin se on ihan eri asia. Yleensä toisella on aina enemmän tunteita kuin toisella, ja se on silloin väärin etenkin tätä enemmän tuntevaa kohtaan. Ihmiset voivat kerätä yllättäviä katkeria tunteita tilanteesta ja sitten jälkikäteen paljastavat sen. Jos ei välitä henkilöstä jonka kanssa on parisuhteessa, eikä halua tätä fyysisesti ollenkaan (päinvastoin) niin sitten on kyllä kysymys joko taloudellisesta tai henkisestä hyväksikäytöstä.

  • .. sanoo:

    Niin, eihän lypsävää lehmää kannata tappaa kertomalla totuuden?
    Siinä menisi lapsenlikka ja rahantuoja.
    Mutta nyt menee ehkä molempien itsekunnioitus. Ja monta hyvää vuotta hukkaan.

  • Pelkkää arvailua sanoo:

    Hieman kyllä erikoiselle kuulostaa. Kuinka voit sanoa mitä miehesi ajattelee tai tuntee, jos ette ole edes asioista keskustelleet? Arvuuttelet hänelle kaiken olevan ok, vaikka hyvinkin voi olla niin että mies luulee sinun rakastavan häntä.
    Ehdottomasti väärin on että pimität asian häneltä. Taas tulee ilmi tämä puhumattomuus parisuhteessa, kuinka kukaan pystyy siihen? Itse olen huomannut että mitä enemmän ja avoimesti puhuu kaikesta, sitä paremmin menee.
    Eikä kovin toimivalle kuulosta se että pitää salailla tuollaista asiaa.
    Ehdottomasti keskustelun paikka, mikäs siinä jos kaverivanhemmuus tyylinen järjestely on molemmille ok.

    • Love IS Love sanoo:

      Just näin, ajattelin ihan samaa. Järkyttävää, että eletään noin itsekkäästi. Eikö miehellä ole oikeutta suhteeseen, jossa puoliso oikeasti rakastaa. Oletetaan, että toiselle asia on ok, kun sullekkin on. Mitäs jos mies löytääkin naisen, joka rakastaa häntä enemmän, kun mitään muuta. Sen jälkeen mies on sika ja pettäjä. Mulle tuli ihan älyttömän paha olla tästä postauksesta.

      • N sanoo:

        Sä et nyt kyllä ymmärtänyt postaajaa. Hänhän sanoi ettei se haittaisi jos mies löytäisi uuden rakkauden. Minulle ei jäänyt samaa mielikuvaa kuin sinulle. Kirjoittaja oli rehellinen, ei vaikuttanut henkistä väkivaltaa viljelevältä itsekkäältä. Joskus suhteet hiipuu, sen varmasti kaikki ymmärtää. Ja mistäs tiedät vaikka kumppani ajattelisi samoin kuin postaaja? Miksi aina pitää olla niin dramaattista…

  • Yhäiti sanoo:

    Meillä oli rakkaudeton suhde. Itse en koskaan rakastunut mieheen, en tiedä rakastuiko hän oikeasti minuunkaan. Olimme pitkään yhdessä ja saimme kolme ihanaa lasta. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ollut ja kotitöistä jatkuvasti tapeltiin. Miehellä oli paljon kavereita ja tuttuja ja kävikin ulkona paljon useammin kuin minä. Seksitön suhde oli pitkälti minun halustani, en halunnut häntä. En usko hänen halunneen minua, hän vain olisi halunnut tyydyttää omat tarpeensa koska seksi ei koskaan minulle ollut hyvää. Päädyimme lopulta eroamaan, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä suhde muuttui vihasuhteeksi lopulta. Hienoa jos tuo toimii noin, en itse olisi lähtenyt myöskään suhteesta, mikäli olisin ollut onnellinen rakkaudesta huolimatta.

    • Ehkä toimii, ehkä ei sanoo:

      Minun ex-liitossani juuri näin myös. Tosin ex-miehelläni ei ollut muuta elämää, ja alkoi rajoittamaan myös minun menojani kieltämällä kaiken muun kuin kodin- ja lastenhoidon (eikä minulla juuri muuta ollutkaan). Avioliiton loppumetreillä jopa työssäkäyntini oli hänelle liikaa. Olisin voinut jopa mahdollisesti vielä jäädä rakkaudettomaan liittoon, jos olisin ollut edes jotenkuten onnellinen. Lopulta liitto meni kuitenkin siihen pisteeseen, että ymmärsin että mikäli haluan säilyttää mielenterveyteni ja antaa lapsille tasa-arvoisen parisuhteen mallin, niin ero on ainoa vaihtoehto.

      Nyt vuosia myöhemmin olen onnellisesti uusperheellisenä avioliitossa, jossa rakkautta on enemmän kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Toki tuo rakkaudeton liittokin hetken toimi, siihen asti kunnes molemminpuolinen arvostus katosi vihan jalkoihin. Itse en enää ikikuuna päivänä voisi pysyä rakkaudettomassa suhteessa, kun jotain niin paljon parempaaa olen päässyt kokemaan.