”Kaija Koo kyselee biisissään,että kuka keksi rakkauden. Mä kysyn luontevan jatkokysymyksen rakkauden multihuipentumasta johtuvasta asiasta eli lapsista. Kuka keksi uhman?!

Lapsilla on näitä vaiheita koko ajan. Ja kausia, ei unohdeta niitä. Aina kun yhdestä selviää, seuraava on jo päällä. Joskus yhtäaikaa. Kuulemma helpottaa sitten kun lapsi on 32…

Pojalla on raivostuttava itsepäisyys uhma päällä. Kaikkeen vastataan varmuuden vuoksi aluksi ei, ja vängätään vastaan. Ei. Halutaan vaikka ja mitä ja raivostutaan kun ei saa sitä. Aivan uusia asioita joka ikinen ilta on esimerkiksi hammaspesu. Se pesu mitä on tehty joka ilta jo monta vuotta. Pitää vaan vastustaa ja laittaa hanttiin.

Aamulla lähdettiin hoitoon huudon kanssa,koska vaatteet oli ihan huonot ja väärät. Herra itse oli ne hetkeä aiemmin valinnut ja pukenut. Mun vika? Mikä tän idea on? Kasvaako lapset psykopaateiksi ilman näitä helkkarin uhmia ja kausia?? Jääkö niiltä joku tuiki tärkeä asia kehityksessä kokonaan pois, ellei ne tee vanhempiaan hulluiksi elämänsä ekat 32 vuotta?

Ja pitää olla kuulkaa onnellinen, kun lapsi uskaltaa uhmata äidille. Se on merkki, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. No en ole!! Kuka oikeasti on siinä hetkessä kiitollinen, kun ipana huutaa kitarisat vilkkuen jostain vaatteista ja on kamala kiire töihin? Ota se vastaan riemulla joo.


Ylin kuva Ben White.

Kun perheessä on sitten vielä 10-vuotias draamalaama, niin voi tätä iloa! Alan epäillä, että Tyttö on jonkun koomikon ja demonin lehtolapsi. Ei toi voi olla sama ihminen kuin aiemmin, eikä sen käytös normaalia. Ja se on pelottavaa, yksi vääränlainen katse tai hymyily väärässä kohtaa ja elämä on pilalla. Kaikki on ohi. Ei kukaan välitä. Ja itketään tunti peiton alla piilossa. Lasta pitää ymmärtää ja tukea vaikeina hetkinä. Öö, mun pitäis tehdä muutakin kuin istua draamalaaman vieressä tonkimassa, että mikä mieltä painaa. Siihen voi mennä tunti tai enemmänkin aikaa.

Hyvällä tuurilla Poika keksii sillä aikaa kokeilla, että osaisko se lentää talon katolta, kun sohvalta ei onnistunut. Enkä mä osaa vielä ymmärtää, että mun nauraminen koiralle loukkaa Tyttöä jotenkin tosi pahasti ja mä mahdollisesti romutin sen koko elämän. Tämä on vielä sen verran uutta, etten mä vielä ymmärrä.

Sitten nämä kaksi keskenään saa riidan aikaiseksi vaikkapa siitä, että kumpi saa tulla äidin syliin. Molemmathan ei mahdu samaan aikaan. Sä olit eilen, nyt on mun vuoro. Ja kysytäänkö äidiltä, että haluaako se ylipäätään ketään syliin? No ei kysytä, ei. Useimmiten syliin jää koira,koska lapset suuttuu toisilleen ja menevät mököttämään huoneisiinsa. Jaksaa jaksaa, kymmenen vuotta vasta tätä takana ja ainakin toiset kymmenen edessä!”

Nimim. Unensieppaajat

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Kuka keksi uhman?!”

  • Minna sanoo:

    No todella yltiöpositiivista ajatella, että itkupotkuraivarit olisivat ohi 32-vuotiaana, ei todellakaan. Yli nelikymppiset lapseni muistavat aina muistuttaa, miten paska äiti olen ollut ja ovet paukkuvat. Että tervetuloa äitien maailmaan!

  • annukkak sanoo:

    Omat muistoni päikky- ja alakouluvuosien kiukutteluista ovat onneksi haihtuneet keski-ikädementian hämäriin. Mitä muistan on se, kun tytär halusi värjätä tukkansa siniseksi. ”Siitä vaan, oma on pääsi”, ja kun kävi ilmi, että oman valtavan paksun ruskean tukan värinpoistoon ja uusiksivärjäämiseen menisi noin 8 tuntia, se idea kuoli ihan itsestään. Sitten tytär halusi huulilävistyksen. ”Okei, mä tulen sun kanssa liikkeeseen että saat sen, kun olet alaikäinen, mutta otetaan rippikuvat ensin ilman”. Kun rippikuvat oli otettu ja aiempi koviskaveri ei enää ollutkaan niin cool, lävistyssuunnitelma hiipui sekin vaivihkaa. Jossain vaiheessa tyttö puuskahtikin, että ”äiti miten sua vastaan oikein voi kapinoida kun sä suostut kaikkeen!” Onneksi ei ole ilmaantunut laittomuuksiin meneviä kapinointeja, ja nyt aikuisen tyttären kanssa ollaan hyvissä väleissä.