Vanhemmat yleensä huomaavat, kun lapsi puuhaa jotain potentiaalisesti vaarallista tai muuten vaan älytöntä.

Tiedäthän, näet lapsen huitovan innokkaasti käsillään, ja maitolasi on jäänyt aivan pöydän reunalle. Tai lapsi ajaa pyörällä, ja katse on aivan jossain muualla kuin tiessä.

Silloin ensimmäinen reaktio yleensä on kieltää. Vaaratilanteen uhatessa se onkin ainoa vaihtoehto. Silloin ei ruveta keskustelemaan ja neuvottelemaan, vaan toimitaan niin, että vaaraa ei synny.

Mutta muutoin lasten olisi hyvä antaa mennä ja tehdä ja kokeilla asioita. Miten yhdistää tämä vapaus siihen, että lapsen saisi pidettyä turvassa ja poissa hölmöilyistä ilman, että kaikkea joutuu kieltämään jo ennen kuin mitään edes tapahtuu?

Kokeile sitä, että vaihdat ”ei”:n tilalle kysymyksen. Kysy lapselta, että mitä hän aikoo?

Yleensä mahdollisesti huonosti päättyvissä tilanteissa ensimmäinen reaktio on se kieltäminen ja varoittaminen tai monenlainen motkotus. Kuten todettua, joskus se onkin paikallaan. Mutta silloin kun vahingon ennaltaehkäiseminen ei ole välttämätöntä, kysy lapselta, että mitä hän aikoo tehdä. Mikä hänen suunnitelmansa on?

Näin hänellä on mahdollisuus pohtia käytöstään ja muuttaa sitä tarvittaessa. Tällä tavalla ei myöskään tule turhaan kiellettyä lasta, eikä valitettua sellaisista asioista, jotka eivät edes olleet lapsen suunnitelmissa.

pingispallo ja maila

Jos lapsi ei esimerkiksi tee läksyjään, mäkätättäminen saattaa kyllä saada hänet töihin, mutta kumpikin on huonolla mielellä sen jälkeen. Sen sijaan jos kysyt lapselta, että mikä hänen suunnitelmansa läksyjen suhteen on, hän saattaa itse havahtua toimimaan oikein. Tarvittaessa suunnitelmaa voi toki viilata yhdessä lapsen kanssa parempaan suuntaan, sillä esimerkiksi ”herään aikaisemmin ja teen ne aamulla” ei välttämättä ole toimiva idea.

On hyvä, että lapsi oppii ottamaan vastuuta tekemisistään ja aikomuksistaan. Juuri siihen aikeiden kysely ohjaa. Se saattaa myös herättää lapsen huomaamaan, että hänellä ei ole suunnitelmaa tai jopa sen, että suunniltema ei ole kovin hyvä.

Laseja sitä joutuu edelleen siirtelemään sisemmäksi pöydällä, ja pyöräilevän lapsen perään aika usein kannattaa huutaa muistutus siitä, että ajaessa pitää keskittyä ajamiseen. Mutta muutoin suunnitelmien kysyminen voi säästää melkoiselta määrältä nalkutusta. Ja voipa sitä jopa yllättyä siitä, miten hyviä aikomuksia ja suunnitelmia lapsilla oikeastaan onkaan. Ihan kaikki tekeminen kun ei kuitenkaan ole päätöntä kouhottamista!
Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Kokeile tätä kieltämisen sijaan…”

  • Vv sanoo:

    Tykkään paljon tuosta ohjeesta. Itse olen aika itsepäinen ja juuri tuollaiset käskyt mennä heti tekemään läksyt saivat heti piikit nousemaan siilipuolustukseen. Sen sijaan olisin hyötynyt juuri siitä, että suunnittelen ajankohdan niiden tekemiselle -kun helposti kävi niin, että kuvittelin tekeväni ne minuutissa ennen nukkumaanmenoa..