Hyvä lapseton ystäväni, tässä on ollut vähän kaikenlaista. Olen pahoillani että minusta kuuluu niin vähän ja että ehdin nähdä sinua niin vähän.

Tiedän että inhoat tätä lausetta, mutta kun se on totta: ymmärrät sitten, kun sinulla on omia lapsia. Jos et niitä halua, niin et pysty myöskään ymmärtämään täysin. Voit yrittää ymmärtää, ja varmasti paljon tajuatkin ja moneen asiaan voit samaistua. Mutta lapsen saaminen ja vanhempana oleminen eivät eroa mistään muusta asiasta sillä tavalla radikaalisti, että se olisi täysin kuviteltavissa.

Aivan samalla tavalla kuin laskuvarjohyppääminen, vatsatauti, viisaudenhampaan poisto tai juoksukilpailun voittaminen, myös vanhemmuus on asia, jota mahdotonta kokea kokematta sitä oikeasti. Kuvitella voi, mutta se ei ole sama. Eikä kaikkien asian kokeneiden kokemus ole samanlainen.

Joten älä oleta, millaista elämäni on. Älä tee päätelmiä ja tuomitse minua niiden perusteella. Maailmankatsomukseni ja arvojärjestykseni on muuttunut, ja se on väistämätöntä.

Otetaan vaikka aika. Olen todella pahoillani, että vastaan viesteihisi niin myöhään. Mutta ajalle tapahtuu jotain kun saa lapsen. Ennen viikko oli pitkä aika, nyt se tuntuu noin viideltä tunnilta. Olen vastaamassa viestiisi, sitten lapsi kaipaa jotain ja puff – on mennyt kolme viikkoa. En ihan oikeasti tajua että yhteydenotostasi on niin kauan!

Tai sitten huvitukset. En minä jää mistään paitsi, älä suotta säälittele kun soitat. Ei minua kiinnosta lähteä ulos juhlimaan, kotona on kivaa! Eikä minulle maistu alkoholi vaikka en olekaan voinut juoda, ei sitä tarvitse ihmetellä. Ei vain kiinnosta nyt. Tai jos haluankin lähteä ulos tuulettumaan, se ei johdu siitä, että kotona olisi ikävää olla. Ei, siellä on ihanaa, rakkaitteni luona!

Niin, ne minun rakkaani. Ne ovat ykkössijalla, aina. Ja lapset sairastuvat. Lapset saavat hepulikohtauksia. Lapset väsyttävät. Jos jotain tällaista sattuu, perun tapaamisemme silmää räpäyttämättä, koska se on oikein. Lapseni tarvitsee minua enemmän kuin sinä. Olen minä läsnä sinuakin varten, mutta vanhemmuus on päivystystehtävä, ymmärräthän sen?

Sanoinko jo, että lapset väsyttävät? Ole ystävällinen, älä sano minulle kuinka poikki olet. Terve aikuinen, jolla ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin työssäkäynti, ei voi olla niin väsynyt kuin yöt valvova ja lapsia hoitava vanhempi, joka ehkä tämän päälle käy vielä töissä. Asia on eri, jos olet vaikka sairas tai sinulla on jokin kriisi, mutta muuten – älä oleta että pystyisin symppaamaan sinun väsymystäsi. Tämä ei ole kilpailu siitä, kuka on väsynein, mutta en kestä ajatusta siitä, että joku voisi levätä ja nukkua mutta ei tee sitä!

Äläkä oleta sitäkään, että en tiedä mistään mitään tai että en seuraa maailmanmenoa. Minulla on tv ja internet ihan niinkuin sinullakin, enkä ole tyhmentynyt tässä välissä – vaikka saatan puhua vähän pätkien väsymyksen ja äitiysdementiani takia. Älä selitä itsellesi tai muille, että puhun vain vauvasta tai minua kiinnostaa vain vaippatarjoukset, sillä se ei ole totta.

Sen sijaan on totta, että pidän sinusta yhä, ja haluan nähdä sinua yhä. Mutta uusi tilanne vaatii sopeutumista molemmilta. Jos sinä kieltäydyt ymmärtämästä sitä, että tärkeysjärjestykseni on mennyt uusiksi, ja sitä, että en kaipaa sääliä, meidän on hiukan hankala tulla juttuun. Minä puolestani lupaan tehdä parhaani viesteihin vastaamisen kanssa, enkä sano toista kertaa sitä, että ”ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia”. Ja hei, mennään yhdessä viinille! Miten olisi vaikka muutaman vuoden päästä, luulen että ehtisin silloin ja olen ehkä saanut pestyä tukkanikin siihen mennessä?

Terveisin nimim. Vanhemmaksi tullut ystäväsi

P.S. Vauva tuli, mutta hiukset meni. Se ei paljoa naurata.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “Kirje lapsettomalle ystävälleni”

  • Kahden äiti sanoo:

    Vaikea oli lukea loppuun puolivälin jälkeen. Luulin että pystyn samaistumaan kahden pienen lapsen äitinä, jonka vanhemmuutta eivät kaikki ystävät osanneet ymmärtää. En kuitenkaan pystynyt sillä tekstisi alkoi kuulostaa omahyväiseltä ja epämiellyttävältä. Muista myös sinä se, ettet sinä ole mikään yli-ihminen, tarumainen äitiolento jota maaimankaikkeuden pitäisi ymmärtää, ystäväsi ja lapsettomat ystäväsi ensimmäisenä. Toki lapsellesi olet näitä asioita, muille olet vain äiti, vanhempi. Myös sinun tulee ymmärtää lapsetonta ystävääsi, hänen menojaan, hänen elämäänsä. Jos sinun elämäsi on nyt tärkeämpää kuin hänen, on parempi teidän mennä eri polkuja. Ystäväsi elämä ei ole yhtään vähäpätöisempää baari-iltoineen ja muineen, vaikka nyt sinä tunnutkin niin ajattelevan.

  • VäsynytOnnellinenLapseton sanoo:

    Olipa omahyväistä tekstiä. Minulla ei ole lapsia. Olen kuitenkin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että ystäväni joilla on lapsia ymmärtää väsymykseni, huonot päivät ja ilon. Ymmärtää sen, että minä ymmärrän heidän.
    Minun ystävän ei tarvitse kokea samoja asioita elämässä kuin minun, en uskottele hänelle hänen tietämättömyyttään silti.
    Minulla ei omia lapsia ole, mutta jos olisi, en opettaisi heitä vertailemaan itseään ystäviinsä.

  • huqq sanoo:

    Ihteppä oot tiesi valinnut. Voi voi, jos väsyttää.

    Itsekeskeistä ja naurettavaa luettavaa.

  • Lapsitoiveesta huolimatta lapseton sanoo:

    Tämä on ehkä nyt kirjoitettu tietylle henkilölle, toivottavasti aika ironisesti ja tunteiden vallassa. Tahtomatta olet samalla saanut aika pahan potkun aikaiseksi suoraan tahattomasti lapsettomien naamaan. Jos ystäväsi on saanut sinut jollain tavalla huonolle tuulelle olisi ehkä parempi kirjoittaa suoraan hänelle, ja vähän tarkemmin valituilla sanoilla, kuin ottaa asia näin mauttomalla tavalla esille. Jos kirjoittaisit ystävällesi että ”kun sanot … minusta tuntuu että …” saisit varmaan konstruktiivisemmin asiasi läpi. Ihan vaan ehdotuksena. Toivon todellakin että kyseinen ystäväsi ei ole tahattomasti lapseton, koska silloin tämä kirjoitus on varmasti tuntunut todella ilkeeltä lukea (jos hän on sitä lukenut). Ymmärrystä molemmin puolin tarvitaan, ja olet varmaan tuntenut että ystäväsi ei ymmärrä sinua…? Tässä kuitenkin näkyy mielestäni myös aika paha ymmärtämättömyys. Jospa yrittäisitte molemmat hyvällä tavalla ilmaista toisille omat tunteenne, ja oikeasti kuunnella toinen toisianne? Mitä toisaalta tarvitsisi edes siihen viestiin vastaaminen… Jos haluat ystäväsi elämääsi kannattaisi edes sen verran siihen panostaa että ilmoitat hänelle – konstruktiivisesti – jos sinusta tuntuu että hän ei ymmärrä sinua. Ja samalla kuuntelet hänen näkökulmansa asiasta. Jooko?

    Ja hei, seuraavalla kerralla kun on tarve tällaiseen tunteiden purkaamiseen (tai mikä tämä nyt onkaan) kannattaisi vaikkapa odottaa vähän ennen kuin postaa…? Tai sit ilmaista asia niin että on ihan selvää että haluat vaan provosoida, olet suuttunut jne. Tästä on nyt aika hankala saada selville mitä oikein tarkoitat, ja millä päämäärällä tällä tavalla kirjoitat – oletko ihan vakava vai onko tämä tarkoitettu vitsinä (erittäin huono sellainen jos on) – jonka takia ihmiset suuttuu, eikä tästä varmaan oikeastaan mitään hyvää tuu. Jos haluat että ihmiset ymmärtävät sinun näkökulmaasi on paljon parempi jos vaan rehellisesti kerrot että kun ihmiset sanovat ja tekevät näin minusta tuntuu että… Tottakai ymmärrystä on hyvä olla molemmin puolin, olkoon sit kyse mistä asiasta tahansa, mutta kaikilla on oma vastuu siitä millä tavalla asia ilmaistaa.

  • Järkyttynyt sanoo:

    Minua todella loukkaa tuo äidin kirjoitus sen takia koska kaikki eivät voi saada lasta vaikka kuinka haluaisi.En haluaisi itselleni tuollaista ystävää.
    Vaikka itse olen lapseton ei minun elämä ole yhtään sen vähäisempää kuin hänen tai arvottomampaa.Minullakin on kotona rakastavia ihmisiä ympärillä ja en luuraa ravintoloissa .