Kerro tämä itsetuhoiselle tai huonosti voivalle nuorelle

Huono Äiti sai avautumisen:

Itselläni on mielenterveysongelmien kanssa painiva lapsi. Ja tiedän että en ole yksin ainoa vanhempi kenen nuorella tai jopa lapsella tilanne on paha. Etenkin itsetuhoisuus on vanhemmalle hyvin arka aihe, on vain vähän, jos ollenkaan ihmisiä kenelle pystyy edes ääneen puhumaan siitä, että tosi nuori lapsi painii vakavien ongelmien kanssa.

Oman lapseni kohdalla viiltely on ollut se näkyvin asia sen ison jäävuoren sisällä ja kun kävin tänään hänen kanssaan keskustelua minun omista kokemuksistani, niin ajattelin, että ne voisi tuoda sanoiksi myös muille kenellä on samoja ongelmia. Minun sanat ja kokemukset ei välttämättä koskaan ole lähelläkään muiden ongelmia, mutta jos tästä jollekin muullekin tulisi apua, jotain keskustelurunkoa, niin hyvä.

Eli asiaan.
Minulla itselläni oli todella rikkinäinen, turvaton nuoruus. Vanhempi kenen luona asuin, ei oikein jaksanut keskittyä meihin lapsiin. Jäin yksin aina ongelmieni kanssa. Minulla ei ollut ketään aikuista ihmistä, kehen olisin voinut tukeutua ja silloin kaverit oli tärkeitä vain lähinnä seuran vuoksi, ettei tarvitse olla yksin. En osannut purkaa tuntojani muille. Viiltelin itseäni muka helpottaakseni pahaa oloa, todellisuudessahan koin vain lisää pahaa oloa, koska jouduin peittelemään käsiäni. Kokeilin päihteitäkin että kokisin oloni ”normaaliksi”.

Nyt kun lapseni tekee tätä samaa niin yritin ja monenlaisia muita keinoja ahdistuksen lievittämiseen on yritetty keksiä niin kerroin lapselleni tämän.

Silloin kun minä olin nuori ja minulla oli paha olla, kukaan ei auttanut minua. Kukaan ei kertonut minulle, että minulla voisi olla muitakin keinoja lievittää pahaa oloa tai että olisin voinut edes puhua tunteistani jollekin aikuiselle. Ja koska minä itse tiedän ja olen kokenut samaa tuskaa, ei samaa aihetta, mutta sitä, että haluan satuttaa itseäni. Niin ymmärtäisi, että nyt minä haluan auttaa häntä. Nyt minulla on mahdollisuus kertoa, että itsensä satuttaminen ei toimi, päinvastoin. Minulla on nyt mahdollisuus kertoa, että muitakin keinoja on ja minä haluan vain auttaa sinua rakas lapsi. Että sinä et tekisi samoja virheitä kuin minä tein. Edelleen melkein 40 vuotiaana minulta kysytään että miksi sä oot repiny kätesi rikki. Siihen vastaaminen ei helpota koskaan vaikka itsevarmuus lisääntyisi. Rakas lapseni, minä vaan haluan sinulle apua ja keinoja toimia järkevämmin.

Minun ja lapseni tuskan syyt on aivan erit, mutta toivon että tämä keskustelu auttoi meitä ja mahdollisesti monia muita. Minun tarinaani saa jakaa. Tänä päivänä ja jo viimeiset 20 vuotta elämäni on ollut tasapainoista ja hyvää. Vieläkään en ehkä osaa sanoittaa, mikä oli ratkaiseva muuttuja, ehkä muutto pois sen hetkisen vanhemman luota. Mutta jotain tapahtui. Kunpa jokainen nuori osaisi edes jollekin aikuiselle puhua. Oli se sitten serkku, täti, tukihenkilö, mikä tahansa aikuinen, jolle olisi helppo purkaa ja keneltä olisi helppo ottaa apua vastaan.
Ja etenkin toivoisin, että jos tätä lukee aikuinen kenellä itsellään ei ole henkilökohtaisesti kokemusta masennuksesta, ahdistuksesta tms niin voisi sitten oman nuoren kanssa käyttää hyväksi tätä minun kertomaa tarinaa. Meidän kaikkien elämä on erilainen ja joitakin asioita on vieläkin vaikeampi ymmärtää, jos niitä ei ole kokenut itse. Minä sanoisin näin että, hyvä. Kaikkien ei todellakaan tarvitsisi käydä läpi vaikeita asioita. Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin oikeasti jotain tukea.

Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua luottamuksellisesti ja nimettömänä ympäri vuorokauden numerossa 09 252 50111.

Sekasin-Chatiin tästä linkistä. Sekasin on tarkoitettu 12-29 -vuotiaille.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.