”Kauanko sitä jaksaa, kun oma äiti on todella myrkyllinen?!”

”Tämä ihminen myrkyttää oman lapsensa sisältä aivan täysin. Hän myrkyttää koko ilmapiirin, koska keskeisin asia on aina hän, hänen elämä ja se, miten tämä elämä on tavalla taikka toisella pilattu hänen tahtomattaan. Tätä kun kaivelee, huomaa havahtuvansa ongelmien juurten ulottuvan ihan sinne äitini lapsuuteen. Iso perhe, vanhemmat eivät tunteitaan paljoa jaelleet eikä läheisyys ollut läsnä varmasti ikinä. Selkeästi on vaistottavissa, ettei lapsia siellä koskaan tuettu taikka kannustettu mihinkään ja ihmisen hyvyys ja onnistuminen mitattiin vain koulu- ja työmenestyksen kautta. En esimerkiksi koskaan ole näitä isovanhempiani varmasti edes halannut niin, että siinä olisi ollut aito tunne ja välittäminen mukana. Ja tästä päästäänkin sitten tähän myrkylliseen äitiin.

Tulen myös ihan normaalista duunariperheestä. Vuorotyötä tehneet vanhemmat, sisaruksia muutamia. Kasvoimme hyvin kireässä ilmapiirissä. Tajuan, ettei tässäkään idyllissä jaettu tunteita, välittämistä eikä kannustusta. Ei koulun joulujuhlia, ei kevätjuhlia, näihin ei monestikaan vanhemmat saapuneet. Ei aikaa, ei yhdessä oikein mitään. Me lapset pärjäsimme keskenämme. Kouluvalinnat olivat typeriä, teimme tyhmiä valintoja, ei lapsuuden aikana huomiota, läheisyyttä, eikä kertaakaan edes sitä, että me lapset oltais oltu rakkaita. Tätä ei kuullut ikinä! Myöskään ikinä en ole nähnyt vanhempieni näyttävän tunteitaan toisilleen julkisesti muutoin kun tappelemalla ja nälvimällä toisiaan.

Havahduin tässä eräänä päivänä oman lapseni kohdalla, kun hän totesi, että miksen minä puhu mun tunteista ja miksen osaa pyytää anteeksi enkä myönnä omia virheitäni. Säikähdin tätä. Tajusin itsekin tekeväni tätä samaa kun äitini, etsiväni syitä aina muualta. Huomasin aina kierteleväni jos ongelman syy olin kuitenkin minä itse.

Olen nyt lukuisia kertoja kuullut äitini suusta olevani huono ihminen, ja että mikä musta on tullut, ja että minun pitäisi mennä hoitoon. Minun tarvitsee aina hyvin varoen miettiä mitä äidilleni sanon, koska saadaan sota aikaiseksi. Hän löytää kaivelemalla ihan kaiken menneestä ja tulevastakin, jolla pystyy hetkessä myrkyttämään koko tilanteen ja taas mietit mitä seuraavaksi uskallat sanoa, jotta sieltä ei tulisi lisää solvauksia. Tänäkään päivänä emme kuule, että olisimme onnistuneet jossain, kiinnitetään huomio vain juuri niihin mikä menee huonosti. Ei kannustusta eikä tsemppejä. Ei tunteita eikä edelleenkään sitä, että olisi rakas… Ja tämä toistaa samaa kierrettä kuin isovanhempieni kohdalla peilaten sen isovanhemmuuden ihan sieltä omilta isovanhemmiltani…”

Nimim. Myrkytetty

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.