”Voisiko joku toinen vähemmän huono äiti tai bonus-sellainen kannustaa minua luopumaan turhista ja typeristä toiveistani uusperheen entisten ja nykyisten aikuisten yhteistyöhön liittyen?

Hävettää, surettaa ja vituttaa. Hävettää se, että edes kirjoitan ongelmasta, koska tosiasiassa minulla on käynyt järjettömän hyvä tuuri uusperhearvonnassa. Mieheni on hyvä mies. Aivan käsittämättömän hyvä ja lisäksi yhtä hyvä isä, bonusfaija, ystävä, rakastaja ja vaikka mitä.

Lisäksi hänen lapsensa ovat minulle oikeasti bonuksia – en olisi uskonut kenelläkään toisella itseni lisäksi voivan olla niin kivoja lapsia! Ja miehen vanhemmat – hekin ovat ottaneet minut ja lapseni vilpittömän kauniisti vastaan, enkä voi moittia miehen muitakaan sukulaisia tai ystäviä.

Yhdestä ex-sukulaisesta en oikeastaan voisi kommentoida mitään, sillä ei-huono äitini on aikoinaan opettanut, että ellei ole mitään hyvää sanottavaa, pitää olla kirjoittamatta sellaisesta exästä nettiin… Mutta menkööt nyt:

Surettaa se, että meidän molempien lapset ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi aikuisten takia. Lasten äiti ei halua, että puutun hänen lastensa asioihin tai että mieheni saisi näyttää minulle hänen kirjoittamaansa sähköpostia vaikkapa lasten muuttuneista harrastusaikatauluista. Miehelläni on lupa omin sanoin ja pääpiirteittäin kertoa viestien sisältö, mikäli se olen minä, joka hakee yhtä lasta soittotunneilta tai vie toista oikomishoitoon (esimerkkiä ei ole muutettu silläkään uhalla, että joku tunnistaa tästä osapuolia).

Mutta on minulla oikeuksiakin. Mm. ruoanlaitto, pyykkäys, täirumban pyörittäminen kolmanteen kertaan reilun vuoden sisällä tai vaikka auttaminen läksyissä. Myös hohdokkaampia oikeuksia on annettu, kuten kaverisynttäreiden järjestäminen, parturointi ja yhteiset lautapelihetket.


Kuva Syed Ahmad, ylin kuva Alex Blajan.

Tähänastisen avautumisen jälkeen päästään viimeiseen urputuskohtaan eli vitutus. Eniten ottaa päähän minä itse (jos exää ei lasketa). Miksi yritän kerta toisensa jälkeen hymyillä nätisti jos jossain nähdään, ehdotella yhteistyötä kahden kodin välillä, sovitella käytännönasioita, joustaa kun on tarvetta, tarjota mahdollisuutta olla hyvänpäiväntuttu jne. KUN HÄN EI KERRAN HALUA?!

Olenhan epämiellyttävä, muuttanut liian aikaisin yhteiseen kotiin hänen lastensa isän kanssa, sekä toiminut muutenkin lähes taukoamatta niin kuin hän ei todellakaan ole halunnut minun toimivan.

Paha mieli tulee joka kerta kun yritän, ja kurjalta tuntuu, jos en edes yritä. Ja kun kiukutti tarpeeksi kauan, niin heittäydyin hänen tasolleen ja ilmoitin (huutamalla) miehelleni eilen, että nyt mulle riitti. Ja kyllä, myös lapset kuulivat, että meillä päätetään tästä lähtien lapsiin liittyvät asiat ilman neuvotteluita exän kanssa.

Haluaisin rehellisen arvion tilastani ja tolkkuihintulemis-ennusteen. Onko minulla realistista mahdollisuutta pitkämielisellä ystävällisyydellä saada häntä ikinä suostumaan saati haluamaan asiallista yhteistyötä lasten asioihin liittyen? Vai onko niin, että vain kahdenkeskeiset oikeiden vanhempien väliset keskustelut ovat ainoa tapa asioida hänen kanssaan hamaan loppuun asti?”

Nimim. Naiivi Yritteliäs Xxxxn Äitipuoli eli Nyxä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Kannattaako edes yrittää olla hyvä bonusäiti ja kiva nyxä?”

  • Nyksä ja eksä sanoo:

    Kyllä ne äititki osaa pettää. Ihan harhaluulo, että naisten toiminta on aina pyyteetöntä ja lasten parasta ajattelevaa.

  • exä ja nyxä sanoo:

    Niin tylyä kuin se onkin niin omat lapset menee aina muiden edelle. Ja kuuluukin mennä. Nyxän, exän, nyxän exän ja exän nyxän edelle. Nyxän ja nyxän exän yhteisten lapsien, exän ja exän nyxän yhteisten lapsien edelle. Nyxän exän ja nyxän exän nyxän yhteisten lapsien edelle. Exän nyxän ja exän nyxän exän yhteisten lapsien edelle.

  • Usein näin sanoo:

    Varmaan voi vaikuttaa myös se onko teidän suhde alkanut lasten äitiä pettämällä?

  • ee sanoo:

    Minusta outoa kaikin puolin tämä.

    Ensinnäkin vanhemmat sopivat keskenään asiat, kun on sovittu sitten sopivat kukin tavallaan omissa kodeissa puolisojensa kanssa. Mitäs se toiselle kuulluu mitä missäkin taloudessa kerrotaan tai miten asiat hoidetaan kuhan hoidetaan.

    Minä en puutu tai ole julkisesti mitään mieltä mistään mitä isän kodissa tehdään. Hänen ja uuden rouvakkeen valitusvirsiä en myöskään kuuntele. Niistä voivat sopia keskenään.

    Isä viikoilla isä vastaa kaikesta sen viikon ohjelmasta. Äiti viikoilla minä.
    Jos tarvitsemme apua niin sovimme ja päätämme siitä itse puolisojemme kanssa.

    Koska tunnen exäni ja tiedän tasan tarkkaan millasia satuja minusta on hänen uudelle puolisolleen kerrottu ja koska en hänestä tiedä mitään vältän viimeiseen asti antamasta heille lisää aseita loanheittoon.

    Tervehdin kohteliaasti, vaihdan toisinaan kevyet kuulumiset. mutta lasten asiat hoidan vain isän kanssa.
    Päälisin puolin lasten isä on myös mahtava. Työssäkäyvä, aktiivinen, seuramies, antelias, hoitaa isän roolinsa.
    Mutta hän on myös alkoholisti isänsä haukuttavana ollut lapsuutensa ja oppinut valehtelemaan, hänellä on huono itsetuntoja ja ei kestä että toiset ovat parempi kuin hän, hän yrittää ohjailla ja alistaa, ylipäätään laskea muut tasolleen sen sijaan että itse nostaisi itsensä ylös. Hänen käytöksensä humalassa on suorastaan kamalaa ja hän yrittää ostaa ihmisten rakkauden, myös lastensa. Eikä hän ole valmis käsittelemään mitään ongelmiaan vaan syyttää kaikesta aina muita.Hän ei ole paha ihminen mutta itse en kestä kieroilua.

    Kavereita en siis halua olla, vuosien henkisen rääkin jälkeen olen löytänyt edes hitusen keinoja jolla puolustautua. Jos en saisi kokoajan pelätä mitä mistäkin väännetään niin voisin yrittää ystävystyä uuden kanssa.

    Mielestäni mitä teidän kodissa tehdään ja puhutaan ei pitäisi liikuttaa exää mutta ei myöskään olla sinun asiasi sitä hoitaa.
    Miehesi täytyy nyt ottaa tässä itsensä pölkylle ja sanoa että te sovitte teillä keskennänne asiat ja exä exän luona.
    Ei teidän mitään ystäviä tarvitse olla ainakaan vielä, kuka tietää mitä miehesi ja exän välillä on käynyt. Riittää että olette kohteliaita. Vaikeaa on olla kolmen kimpassa asioita sopimassa, jätä siis sen stressaus miehellesi. Ilmoita mitä haluat ja katso että hän hoitaa sen.

    Tsemppiä, kyllä se siitä tasottuu!

  • Myös bonusmamma sanoo:

    Valitettava totuus nyt vain on, että ex-puolisoilla ei ole mitään sananvaltaa näissä uusioperheissä, ellei nyt ihan lasu-ilmoituksien tasoisille asioille mennä. Tämä tulisi uusiomiehesi tehdä exälleen selväksi. Jos bonusäiti kohtelee lapsia hyvin, osallistuu lasten hyvinvoinnin turvaamiseen ja on mukana lasten arjessa ja kasvatuksessa, osaltaan huolehtii heistä..tulisi ex-vaimon olla tyytyväinen eikä nipottaa pikkuasioista. Tulisi miettiä että mitäs sitten, jos bonusäiti kohtelisikin lapsia aivan hirveästi..sekin vaihtoehto on mahdollinen. Eli turhista asioista turvat tukkoon, olkaa aikuisia ja kasvattakaa lapsista yhdessä kunnollisia aikuisia.

  • Changeling sanoo:

    Valitettava tosiasia on että toista ihmistä ei voi muuttaa, ei edes puolison exää. Ihmettelen näitä vanhempia, jotka haluavat tieten tahtoen vaikeuttaa omien lastensa elämää tekemällä entisen puolison uuden perhekokoonpanon elämästä jotenkin tahallaan hankalampaa kuin se uusperhekuviossa jo itsessään tuppaa olemaan. Koska oikeasti, vaikka tarkoituksena epäilemättä on tehdä entisen puolison uuden kumppanin elämästä kurjaa ja saada hänelle merkityksetön olo, kyllä ne ristiriidat väkisinkin ulottuu jollain tapaa sinne omiinkin lapsiin asti. Surullista. Ja näitä hankalasti käyttäytyviä exiä tuntuu olevan paljon, sekä miehiä että naisia 🙄

    Mutta ihana että haluat omalla käytökselläsi tehdä lapsille toivotun ja hyväksytyn olon käyttäytymällä sivistyneesti heidän äitiään kohtaan, vaikka et selvästi vastakaikua saakaan.
    Henkilökohtainen mielipiteeni on että noissa tilanteissa on menneestä suhteesta hampaankolossa vielä jotain, sillä kiusaa tekevällä osapuolella, eikä hän katkeruudeltaan näe oman käytöksensä pikkumaisuutta. Hyvähän se on välillä purkaa pahaa mieltä kertomalla tunteet suoraan puolisolle. Hän voi kunnioittaa lastensa äitiä olemalla asiallinen ja arvostava mutta ei exä voi määrällä aikuista miestä tai sitä miten olette teidän kotonanne. On sinun ja puolisosi asia päättää miten jaatte vastuun lapsista, heidän kasvatuksestaan sun muusta omassa perheessänne. Vaikka et olekaan puolisosi lasten biologinen äiti, olet teidän perheen äiti. Ja se on paljon se.

    Oma puolisoni ei ole kaikkien meidän perheen lasten isä mutta se on tehty kaikille selväksi alusta asti että hän on isä meidän perheessä, eli me molemmat huolehditaan ja myös määrätään asioista meillä kotona ihan yhtälailla arjessa, kaikkien lasten osalta. Itse olen ollut myös enemmän kuin kiitollinen lasteni äitipuolesta joka välittää lapsistani, heidän hyvinvoinnistaan ja on läsnä heille❤️

  • Tuleva eksä sanoo:

    Ihan tutulta kuulostaa. Kokeilin sitäkin että lakkasin puuttumasta millään lailla mieheni eksän lasten asioihin edes meillä ollessaan. En ole miehen lasten huonettakaan siivonnut vuosiin. Jätin täysin ukon harteille kun pelkkää tappelua tuli.

    Kasvatan omat lapseni omilla arvoillani, olkoon muut pellossa. On vaan ärsyttävän kireä ilmapiiri aina kun ovat meillä.

    Aina on jankutettu yhteisistä säännöistä yms, mutta jos minä olen ainut joka edes yrittää niistä pitää kiinni niin eihän homma suju.

    Yksi osapuoli valehtelee ja muuttaa juttujaan minkä ehtii ja lapsensa kärsii. Vaan minähän se paska olen kun jotain yritän tai koitan miestä potkia persiille pitämään lapsensa puolia.

    Olen harkinnut sitäkin että lähden mökille tai sukuloimaan omien, yhteisten lasten kanssa kun ovat meillä. Mutta ei sekään reilua olisi, eivät sisarukset tapaisi toisiaan.

    Arvoerot miehen eksän kanssa vaan liian suuret. Ei tule tulemaan yhtään mitään.

    Ite en enää jaksa piitata, vaikka sattuukin sieluun kun voin vain seurata sivusta tuhoa jota homma saa aikaan miehen lapsissa. Ei nyt mitään lasu-vakavaa, mutta omat kriteerini siinä miten lapsia ohjataan ja kohdellaan eivät todellakaan täyty.

    Ja minun pitäisi minun mielestä olla meillä se nainen ja äiti joka sanelee miten meillä ollaan ja toimitaan. Mies pelkää liikaa eksän reaktioita eikä tajua vaikka kuinka selitän että tää elää on koko ajan meidän välissä ja se nainen joka meillä sanelee. Ei vaan tajua. Enkä todellakaan ole mustis.

    Ihmeitähän sattuu ja joillain homma toimii. Meillä ei tule koskaan toimimaan. Koitan vaan sietää vielä muutaman vuoden. Jos ei kuvio parane niin ukko saa uuden etäperheen.

    • Ilkeä äitipuoli sanoo:

      Kuulostaa ihan liian tutulta!
      Meillä mieheni exä on saanut vuosien ”työllä” myrkytettyä lapsensakin minua vastaan. Kaikki mitä sanon/teen on poikkeuksetta väärin, varsinkin jos koitan pitää kuria tai patistaa vaikkapa huoneensa siivoamiseen. Lapsi raportoi kaiken, puolet omiaan lisäten, äidilleen, joka sitten soittaa miehelleni ja haukkuu minut. Ja siinä vaiheessa miehestäni, joka on yleensä hyvinkin jämäkkä, kuoriutuu lapatossu, joka vain myöntelee ja hyvittelee. Eikö hänen kuuluisi pitää minun puoliani?!

      Ellei yhteinen lapsemme olisi niin isintyttö, olisin lähtenyt jo.

  • Fifty-sixty sanoo:

    Vaikea sanoa miten käy, kun en tunne toista(kaan) osapuolta ja hänen näkemystään asoiden kulusta.

    Mutta kannattaa varautua pahimpaan. Se on sitten mukava yllätys, jos helpottaa.

  • Ex ja nyksä sanoo:

    Ehkä ei kannata sekaantua toisen naisen lapsiin. En minäkään sekaannu, en muuta myöskään omien lapsieni kanssa mieheni luo ja yrittäisi edes yhdistää perheitä ja todellakin kiellän exäni nyksää sekaantumaan minun lapsien mihinkään juttuihin. Sorry!

    • Nyksä ja bonus sanoo:

      Ja ketkä sun päätöksistä ja minäminäisyydestä kärsii eniten?

      • Exä ja nyksä sanoo:

        Toivottavasti ex mies. Sorry. Minä en luota teihin bonusäiteihin laisinkaan. Tuskinpa puolustat minun lapsiani kun omasi on vastassa?

    • Myös bonusmamma sanoo:

      No kukin tietysti taaplaa tavallaan ja exiä ja nyxiä on monenlaisia. Mutta ei pidä yleistää, että kaikki bonusäidit ovat huonoja. Minä ainakin saan jatkuvasti kiitosta mieheni exältä, että pidän hyvää huolta lapsista. Minulle ei ole väliä, kenen lapset ovat. Tärkeintä on, että kaikilla koko perheessä on hyvä ja turvallinen olo. Toivon, että lapset saavat hyvän alun elämälleen, kun on paljon turvallisia, järkeviä aikuisia ympärillä tukemassa.

      • ei kiitos bonusvanhempia sanoo:

        Itselläni on bonusäiti ja bonusisä. Molemmat super ihania tapauksia, bonusäidillä on lapsi kuka on suht samanikäinen kun minä. Lapsena aikoinaan kyllä huomasi eriarvoisuuden meidän perheessä esim. jouluna isän luona sisarpuoli sai enemän lahjoja kuin minä. Toki olimme äidillä saanneet jo suurimmanosan, mutta kyllä se silti lapsesta tuntui pahalta katsoa vierestä. Bonusäiti piti aina ensimmäisenä oman lapsensa puolia eikä tahtonut meistä isän lapsista vastuuta ottaa samalla tapaa kuin omastaan mutta silti yritti olla määrävaltainen aikuinen. Ilman bonusäidin lasta mulla oli bonusäidin kanssa mitä mahtavinta! Heti, kun tämä lapsi sekotettiin mukaan tunsin olevani kakkonen ja vähemmän arvokas.
        Bonusisäni taas ei paljoa meiän bonuslapsien kasvattamiseen puuttunut, hyvä niin! Aikuisena arvostan tätä vielä enemän, kun hän ei tyrkyttänyt itsestään meille isää tai isäpuolta. Mulla on vain yksi isä ja yksi äiti. Heillä on sitten uudet kumpanit tahoillaan, heidän kanssa nyt aikuisena olen parempaa pataa kuin lapsena. Äidin miehelle toivotan Hyvää Isänpäivää aikuisena, kun on työstänyt meidän suhdetta omaehtoisesti eteenpäin. Koen hänen ansaitsevan sen. Molempia vanhempien puolisoita rakastan, mutta kasvatus oikeutta heillä minuun ei ikinä olisi saanut olla.

        Jos kasvatat bonuslastasi sinun on parasta AINA pistää hänet myös samalle tasolle kuin oman lapsesi. Koska viimeistään riidoissa ja erimielisyyksissä näkyy puolueellisuutesi.

        Jos joskus mieheni kanssa satuttaisiin eroamaan ei meille mitään äiti- tai isäpuolia tulisi ellei lapsi itse koe heidän olevan. Meidän suusta he ovat vain äidin/isän puolisoja. Hyvä niin.

    • Perhe keskiössä sanoo:

      Sorry, mutta yksikään eksä ei kiellä yhtään mitään yhdessäkään perheessä, kun perhe on keskenään, oli sitten ydin-, uus- tai mikä muu kokoonpano kyseessä. Jokainen pari luo oman perheensä arjen ja pelisäännöt ja siinä ei eksän sana paina. Toki ideaalitilanteessa vanhemmat käy asiallisia keskusteluja keskenään ja vaihtavat muitakin tietoja kuin pakolliset. Jos kumpi tahansa tuo tähän keskusteluun omassa uudessa suhteessaan syntyneitä ajatuksia tai toiveita niin siinä ei ole mitään väärää, kun ne on ovat myös vanhemman omia. Tämä tarkoittaa myös sitä että bonusvanhempi käy läpi oman kumppaninsa kanssa oman kotinsa sisällä tapahtuvat linjanvedot, ei eksän.
      Jokaista kotia pitää kunnioittaa, niin nyksien kuin eksien ja vanhemman omata selkärankaa rakentaa kulloisenkin kumppanin kanssa se omannäköinen koti ja perhe-elämä, ilman että sitä dominoi nyksät tai eksät. Vaatii myös ajattelumallin mun – sun – meidän Ei vaikuta, kaikki samassa veneessä ja samalla arvolla, molemmilta perheen vanhemmilta.

      • Jääräpää2 sanoo:

        Siis meillå exä vihaa mua kuin ruttoa kun toinen lapsista päätti muuttaa mun luokse. Yhteistyö lähes mahdotonta. Olen vääntänyt rautalankaa, että vaikka lapet asuvat eri osoitteissa, meillä on yhteishuoltajuus. Eli laitan aina viestin mikäli lapsella jokin sairauteen ym. liittyvä meno. Wilma hoitaa sitten loput. Mutta minulle ei heru tiedon muruakaan hänen luonaan asuvan lapsen asioista. Paitsi kun tarvitaan sairaalaareissuun saattajaa. Olen yrittänyt sanoa että olisi kovasti luontevampaa ilmoittaa saati eri viranomaistahojen kautta onkua miten vaikeasti ongelmaisella murkulla menee jos satun kuulemaan jonkin ylimääsen asian. Mutta se on selvä että heidän kotiasioihinsa en puutu ja lapsella onneksi hyvä äitipuoli. Aviomieheni on exälle ilmaa, vaikka meillä asuva lapsi itkee hänen kainalossaan kun oikein sattuu ja on paha mieli. Isäpuoli sai isänpäivänä sydämin piirretyn kortin. Biologinen isä muodollisen lahjan jonka hankin vaikka kiinnosti kuin kilo paskaa. Mutta mitä et tee lastesi takia. Nykyinen aviomieheni hoitaa valtakirjalla myös lapsen asioita, ja siitäkin tili järjetön raivokohtaus, kun kerroin arvon herralle että meillä apteekkiin valtakirjat koska lapsella ei saa koskaan päästä lääkkeet loppumaan. Tivasi missä hänen allekirjoituksensa on. Sanoin että ei siinä kyllä ollu paikka kuin yhdelle nimmarille. Sori. Me hoidetaan tässä kodissa asiat ja sovitaan keskenämme. Isälle ilmoitetaan mitä huoltajan kuuluu saada tietää ja kysytään jos tarvitaan jokin mielipide tai aikataulu. Mutta tämän huushollin ruletti on meidän perheen. Hänen perheensä on oma. Toki toivoisin yhteistyötä mutta se on unennäköä.