”Kuvittelin aina olevani sellainen äiti joka on 3 vuotta kotona ja miestä odottaa ruoka valmiina työpäivän jälkeen. En ole. Sairastuin vauvan ollessa puolivuotias synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka oikeastaan lähti taittumaan kun pääsin opiskelemaan lapsen ollessa 1,5 vuotta.

Kaikista huvittavinta on, että äitiys oikeastaan laukaisi minussa sellaisen ”kroonisen itsekkyyden”, että omia juttuja pitäisi olla koko ajan saatavilla. Minulla oli paljon menoja, harrastuksia yms. Nyt olen viimeisen vuoden aikana jättänyt paljon pois menoja ja harrastuksia, koska väsyin jatkuvaan kiireeseen. Viime vuosi oli raastava parisuhteemme kannalta, riitelimme koko ajan. Olin todella uupunut kaikkeen, silti opintoni olivat siinä vaiheessa, että ei auta kuin porskuttaa eteenpäin, sairaslomia ei opiskelijoilla ole tai valmistuminen lykkääntyy.

Tämä herätti minuun valtavan oman tilan tarpeen. Haluaisin olla yksin, tätä pyysinkin mieheltäni, olisiko mahdollista saada sellaista “yksin kotona olemis” -aikaa. Tätä mieheni ei ole pystynyt järjestämään, koska häntä ei vain koko syksynä oikeastaan kiinnostanut, kuinka väsynyt olen ollut. Hän jotenkin ajattelee, että tämähän menee hyvin kun ollaan kaikki tässä kotosalla, että ei häntä häiritse, kun tyttäremme on ainoana lapsena vaatimassa koko ajan jotain.

Kävin päivät harjoittelussa ja illat olin joko lapseni tai mieheni käytettävissä, molemmat ovat melko vaativia persoonia. Joululomalla romahdin, tuntuu että happi loppuu totaalisesti, itkin väsymystäni, halusin erota. Mieheni tajusi että olen tosissani ja lupasi että nyt asiat muuttuu, noh, ei muuttunut, enkä usko että muuttuu. Voiko se oman tilan tarve oikeasti muuttua niin suureksi, että on valmis vaikka eroamaan? Mikä tähän auttaisi?”

Nimim. Haluun olla yksin, haluun olla hiljaa

Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Kuva Alex Holyoake.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

18 vastausta artikkeliin “Kaipaan omaa aikaa niin paljon, että harkitsen eroa”

  • Tiituliitu sanoo:

    Jos muita syitä erolle ei ole kuin oman ajan puute niin en eroaisi. Ota tämä elämänhaaste vastaan mahdollisuutenasi kasvaa. Nyt on hyvä tilaisuus opetella omia rajoja, omien tarpeiden tunnistamista ja niiden esiintuomista.

    Jos mies ei puhettasi ymmärrä ja _anna_ sinulle omaa aikaa niin ota se. Vaikka parasta olisi se yksin olo kotona, mutta jos se ei toteudu niin varaa hotelli tms. tai mene kaverille yöksi. Joskus lyhyetkin, mutta säännölliset poissaolot auttaa.

    Olen itse samassa tilanteessa. Mies iltatöissä ja minä lapsen kanssa töiden jälkeen kotona. Viikonloput menee perheen kanssa touhutessa. Isovanhemmista ei juurikaan apua. Kummeista ei juurikaan apua.
    Lapsi ollut hyvin minussa kiinni, eli mikään ”mene toiseen huoneeseen” ei toiminut moneen vuoteen. Missä äiti, siellä lapsi.

    Parasta apua mitä sain oli oma asenteenmuutos. Kun luovuin ajatuksesta ”oma-aika”, en niin kärsinyt sen puutteesta. Kun ei odota mitään saavansa niin siihen vähäänkin alkoi olla tyytyväinen. Se pieni jumppahetki ennen iltatouhuja kun lapsi leikki vieressä. Se illan tunti kun lapsi nukahtikin ennen minua. Se yksi yö kaverin luona jne….Siitä ne hetket alkoivat lisääntymään lapsen kasvaessa.

  • Äiti on vähän väsy sanoo:

    Ei ole tuo tilanne välttämättä pelkästään pienten lasten kanssa. Meillä uusioperhe ja kummallakin yksi teini-ikäinen tässä pyörimässä. Koko ajan asiat hukassa, lempivaatteita pitäisi pestä seuraavaksi päiväksi, kotitöistä pitää koko ajan muistutella, pysyä perässä milloin on kelläkin kokeita ym ja kuskailla kavereille tai muihin menoihin. Ym ym. Mieheni lapsi vielä toistaiseksi käy äitillään joka toinen viikonloppu, mutta omani ei niinkään enää isällään. Välillä saan hermoromahduksia, kun yritän pyörittää tätä ”sirkusta”. Ajoittain väsyttää ja masentaa. Harvemmin kukaan tuntuu ymmärtävän, että täällä voisi joku muukin käyttää aivojaan ja ihan itse hoitaa omia ja miksei muittenkin asioita. Ns. omaa aikaa kyllä on, kun teinit ja mies ovat liimautuneet kännyköiden ja pelikoneiden pariin kiinni lähes kroonisesti. Mutta ei se tarkoita, että olisi omaa rauhaa. Koko ajan olet ”varalla”, kun tullaan kyselemään ja haluamaan kaikenlaista. Varsinkin pitkien ja rankkojen työpäivien päälle ei tahdo jaksaa enää mitään vaatimuksia ja kysymyksiä kaikkien miljoonien kotihommien lomassa. Olisi ihanaa olla hetken sellaisessa tilanteessa, ettei kukaan tarvitse tai halua minulta yhtään mitään.

  • Lähivanhempi sanoo:

    Niin tuttua. Monta vuotta pyysin miestä lähtemään lasten kanssa vaikka mummolaan täysihoitoon viikonlopuksi, jotta saisin hetken istua kotona yksin hiljaa. Tätä ei minulle kuitenkaan suotu kertaakaan kymmenen vuoden aikana.

    Ero tuli, syitä siihen toki oli muitakin. Nyt aikaa itselle ja rakkaille harrastuksille, jotka olivat tauolla vuosi kaupalla, on ollut reilusti. Myös lapsille on ollut enemmän aikaa ja energiaa vaikka lapset ovatkin minulla suurimman osan kuukaudesta. Henkiset voimavarat kasvoivat sieltä liki nollasta sataan. Lapset vie energiaa, mutta ylivoimaisesti kuormittavinta oli toimimaton parisuhde, jossa toista ei kunnioiteta eikä arvosteta yksilönä.

    On totta, että äidit on äitejä, aina valmiina toisia varten, mutta äiditkin ovat ihmisiä, jotka kaipaavat välillä omaa aikaa ja tilaa, jossa ladata akut ja rauhoittua ja missä sitä parhaiten äiti-ihminen viihtyisi kuin kotonaan..

  • SSS sanoo:

    Samat tunteet täällä. Olen niin vösynyt ja stressaantunut, että haluan olla yksin.
    Pelastukseni on ollut s tilille tulevat bonus rahat, jotka käytän Airbnb yksiöön, milloin missäkin. Olen ollut yhden yön poissa joka toinen kuukausi ja mies menee kerran kuussa lasten kanssa mummolaan. Ettei minun tarvitse lähteä mihinkään vaan saan olla kotona. Vähän helpottanut onneksi. Pikku hiljaa.

  • Äiti39 sanoo:

    Kyllä voi ja olen itse ollut tilanteessa myös, joten ymmärrän täysin fiiliksesi. Miehen oli vaikea ymmärtää asiaa, mutta jollainlailla tällä hetkellä tajuaa sen ja antaa mun olla yksin. Ja sanonkin sen ääneen nykyään, että nyt ahistaa kaikki. Lapset jo isoja joten omaa aikaa helpompi järjestää. Vielä haaveilen kokonaisesta vuorokaudesta ihan yksin, viikonloppu olisi jo luksusta!
    Tsemppiä sinulle, tee niinkuin sydän sanoo ja hyvältä tuntuu. Meillä on vain yksi elämä elettävänä <3

  • Nuori äiti sanoo:

    Mä kuvittelin kanssa olevani superäiti, no en todellakaan ollu. Lapsen isä kuvitteli myös että aina ku oon kotona, oon hänen ja lapsen käytettävissä. Masennus ei ollut syy maata sängyssä, koulun lopetin ku en enää jaksanu vaan tehä ja tehä koko aika, se tosin ei auttanu koska sitku olin kotona koko päivän ni kerkesin palvelemaan miestä ja lasta vaan enemmän.. Meillä ei auttanu keskustelut tai mitkään muutkaan. Ero oli vaihtoehto jota pitkitettiin ja pitkettiin, jälkikäteen ajateltuna se olis vaan pitäny tehä vaikka tuntuki pahalta rikkoa lapsen ydinperhe. Oon voinu niin paljon paremmin eron jälkeen ettei tosikaan, uusi parisuhde on myös saanu huomaamaan kuinka paljon muitakin asioita edellisessä suhteessa oli pielessä.

  • Ymmärrän sanoo:

    Kirjoitan ensimmäisen kerran kommenttia, koska ymmärrän aloittajaa hyvin. Minäkin kuvittelin olevani superkotiäiti, joka mielellään hyysää miestä, kotia ja lapsia. Muutama kuukausi sitten eronneena, yli 10 vuoden suhteesta ja kahden yhteisen lapsen isästä, koen ensimmäisen kerran vapautta tehdä ja mennä minulle tärkeitä asioita kohti. Jos ja kun tilanne on sellainen, että töissä käymisen lisäksi ruokakauppaankin soitetaan perään puhumattakaan olemattomista omista menoista, ei kyse ole itsekkyydestä vaan normaalin elämän puutteesta, jota jokainen ihminen kaipaa ja tarvitsee. Vuosien katkonaiset lasten yöunet ja masennusdiagnoosi eivät herättäneet ex-miestäni auttamaan pyynnöistä huolimatta. Minunkin pyyntöni oli usein, että ex-mies toivottaisi hyvää reissua, nauttimista, ja vakuuttaisi että hän ja lapset pärjäisivät. Sitä ei tapahtunut. Ero on kuitenkin raskasta, ja ydinperheen menettäminen itselleni kova paikka. Sydämestäni kannustan yrittämään ja puhumaan kaikki keinot läpi ennen lopullista ratkaisua.

  • Jennna sanoo:

    Minäkin haluaisin vain makoilla päivän tai kaksi omassa sängyssä. Entä jos hakisit sairaslomaa? Olet tarhapäivien ajan itseksesi. Jos masennuksen vuoksi, et ole kykenevä laittamaan ruokaa tai siivoamaan voi miehellä olla työpäivän jälkeen niin paljon hommaa, ettei jaksa lähteä lapsen kanssa puistoon. Varaa isälle ja lapselle hotelliloma lahjaksi ja jää itse kotiin 🙂

  • Miee sanoo:

    Varaa hotelli itelles viikonlopuks. Niin mä oon tehny, ku oman tilan ja yksinolon tarve on käyny suureksi. Helpompi vaan mun lähtee, kuin miehen lapsen/lasten kans.

  • Kahden nuoren äiti sanoo:

    Ei kannata vielä luovuttaa. Kun lapset kasvavat, niin arki alkaa muuttua helpommaksi. Tuossa elämänvaiheessa on aivan normaalia olla välillä tosi väsynyt. Ero tuo harvoin mitään hyvää tullessaan. Oman mieheni kohdalla olen huomannut, että hän pärjää paljon paremmin lasten kanssa, kun ovat vähän isompia. Jossakin vaiheessa mieheni alkoi jopa toivomaan, että lähtisin välillä jonnekin yksin. Nykyisin käyn kerran kuussa toisella paikkakunnalla opiskelemassa 🙂. Lapset ovat jo 15- ja 10-vuotiaat.

  • Hupsansaa sanoo:

    Muistan ikuisesti äitini kasvot kun isä lähti neljän lapsen kanssa huvipuistoon. Mua se hämmästytti. Me päästiin huvipuistoon, äiti jäi kotiin yksin ja hymyili. Kun tultiin kotiin oli siistiä. Yleensä äiti oli aina mukana kun perhe teki jotain. Ite oon ollut puolen vuoden sisällä noin puoli tuntia yksin kotona. 10 vuoteen mahtuu monta puoli tuntista. 3v sitten olin vahingossa useamman tunnin oisko 8tuntia kun miehellä meni auto rikki ja lapset kyytissä. Otin ilon irti. Ja haaveilen tämmösestä salaa vaikka eihän se kivaa ollut et auto hajos.

  • Tämmöstä sanoo:

    Myös minä kärsin siitä, etten saa olla koskaan k o t o n a yksin. Suurin haaveni (jos nyt ihan oikeita terveys, läheisillä ja itsellä kaikki hyvin etc. haaveita ei lasketa) on saada olla viikonloppu yksin kotona. En halua lähteä hotelliin tai muualle olemaan yksin, haluan olla kotona yksin. Välillä haaveilen omasta pikku yksiöstä, jossa saisin olla yksin, tehdä omia juttuja yksin ilman, että kukaan vaatii minulta mitään. Kyllä se oman tilan tarve voi kasvaa niin suureksi, että on valmis eroamaan, mutta ennen sitä kannattanee kartoittaa kaikki muut vaihtoehdot ratkaista oman tilan ongelma. Tsemppiä!

  • L sanoo:

    Älä vielä luovuta, pienen lapsen kanssa arki on rankkaa. Tunnistan tuon halun olla yksin. Yritä käydä jossain harrastuksessa tai tavata ystäviäsi (ilman lasta). Pikkulapsiarki ei kestä loppuelämää, lapsesi kasvaa. Tai pyydä miestäsi viemään lapsenne vaikka hoploppiin tai puistoon. Äidit tarvitsevat myös omaa aikaa. Se pitää itsekkäästi ottaa, en silti koe että ero on ainut tapa saada sitä. Hyödynnä lapsiparkit ja jossei muuta, kutsu ystäviä lapsineen teille tai käykää lapsiperheiden luona kylässä. Muiden aikuisten kanssa jutustelu auttaa, ei kannata nysvätä vain oman perheen kesken, siinähän tympiintyy samoihin naamoihin ja arkeen. Yllättävän paljon energiaa ja uusia ajatuksia voi saada myös muilta aikuisilta. Tsemppiä, iloa ja valoa päivääsi!

  • Ota ohjat sanoo:

    Kun mies on kotona, lähde lenkilke tai vetäydy tekemään omia juttujasi. Ohjaa lapsi kysymään isältä tarvittaessa.
    Ero todennäkösesti uuvuttaa sinua lisää.
    Älä vaan tee toista lasta tähän tilanteeseen.

  • Näin meillä sanoo:

    Itse päädyin eroon ja suuri syy oli juuri se etten koskaan saanut olla yksin kotona. Olin hoitovapaalla ja lasten kanssa aina. Mies oli sitä mieltä että kun hän istuu olohuoneen sohvalla puhelinta tuijottaen, kun lapset siinä leikkivät, minulla on silloin aikaa yksinoloon. Ei hän huomannut kun kaksivuotias putosi sohvalta vierestä, havahtui vasta huutoon.
    Eikä hän koskaan lähtenyt lasten kanssa käymään missään, että olisin saanut olla tunnin tai pari edes kotona yksin. Joskus kävi yhden lapsen kanssa jossain kun kolme oli liikaa.
    Minun oli laitettava nuorinkin lapsi päiväkotiin osa-aikaisesti että pysyin järjissäni ja sain sen vähän aikaa olla yksin. Palasin pian töihin ja piristyin siitä sen verran että jaksoin miettiä eroamista. Nyt olen yksin lasten kanssa mutta minulla on hyvin aikaa olla yksin kotona kun lapset ovat isällään ja saan siitä voimaa arkeen.
    Tosiasia on että kun äiti voi paremmin, voivat lapset myös paremmin.

  • Manna sanoo:

    Ero voi tuoda sinulle omaa aikaa, jos siihen päädyt. Toisaalta, jos miehesi on hyvin itsekäs, voit huomata olevasi lapsen yksinhuoltaja ilman minkäänlaista mahdollisuutta irrottautua kotoa.

    • Etä-äidiksi? sanoo:

      Erossa voi myös käydä niin, että isä haluaa lapsen itselleen, jolloin sinusta voi hyvin tulla etävanhempi. Silloin näkisit lasta ehkä esim. joka toinen vkl. Se sopii toisille kyllä hyvin, eikä ole varsinaista syytä, miksi ei äiti voisi olla etävanhempi. Yhteiskunta ei ole siihen vielä tottunut, mutta jos yksinolon tarpeesi on näin suuri, voisi olla sinulle henk.koht. paras ratkaisu! Toki mies voi myös kieltäytyä hoitamasta lasta ollenkaan, jolloin joko sinä hoidat yksin tai annat osan vastuusta sossuille tms. Joka tapauksessa teillä on yhteistä vanhemmuustaivalta vielä paljon jäljellä koska pieni lapsi, joten välit kannattaa yrittää pitää hyvinä.

  • Niinpä sanoo:

    Itse erosin miehestäni ja yksi syistä oli miehen itsekkyys. Ei nähnyt minulla olevan tarvetta omalle ajalle.
    ”mä olen lapsen kanssa tässä olohuoneessa, niin sä voit olla sen tunnin tai pari siellä huoneessa” joo, just sitä meinasinkin yksinololla…
    Ei tämä se ainoa syy ollut, muutenkin mies jätti ison osan kotitöistä minulle, piti huolen että hänellä on joka päivä aikaa pelata kavereiden kanssa. Ei ymmärtänyt mitä perhe tarkoittaa. ”mehän ollaan perhe, asutaan yhdessä ja meillä on yhteinen lapsi”

    Lapselle parempi elää eronneiden vanhempien kanssa kuin sellaisessa ydinperheessä, jossa kaikilla ei ole hyvä olla.

    Rikkinäinen perhe ei tarkoita eroperhettä vaan perhettä, jossa perheen sisällä kaikki ei ole hyvin (väkivalta, toisen alistaminen, itsekkyys, yms)