Tämän viestin lähetti huonoäitiläinen Pakko avautua -linkin kautta:

”Pari lasta pienellä ikäerolla, mies joka on paljon töissä ja tukiverkosto kaukana. Ei kovin usein tule edes mieleen että haluaisi jotain itsensä hyväksi tehdä, jotain mistä itse nauttii tai että olis ihan vaan omaa aikaa hetki. Sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Joskus kun kuitenkin väistämättä tulee se tarve omalle ajalle, pitää vain toivoa että just silloin mies olisi kotona. Mies joka ei liiemmin mieti että äidin pitäis saada käydä vaikka ystävän kans kahvilla ihan yksin, saatikka kampaajalla tai mitään muutakaan ”turhaa”.

Mitä se oma aika sitten minulle on? Pyykkien viikkausta, pyykkien ripustamista tai jotain muuta joka ”pitää” tehdä muualla kuin lasten luona olohuoneessa. Joskus se mies kävelee sen huutavan vauvan kans seuraksi ripustamaan pyykkejä. Just kun itse on lajittelemassa pyykkejä narulle värien ja kokojen mukaan, yrittämässä nauttia edes pyykkien laitosta. Se siitä omasta ajasta, pakko kiirehtiä että voi ottaa vauvan syliin rauhoiteltavaksi ja mies saa tehdä jotain tärkeää, esimerkiksi katsoa youtube-videoita.

Jos sitä omaa aikaa tosiaan haluaa niin pitää olla joku tosi pätevä syy, esim että lapset tarvitsevat puhtaita vaatteita ja on pakko pyykätä. Eli jos siitä omasta ajasta pitää nauttia niin pitää vaan hitto soikoon oppia rakastamaan kotitöitä.

Yhtenä päivänä pienempi oli nukkumassa vaunuissa ja taaperoa superisä lähti autolla nukuttamaan, sohvalla hetken lepäilyn sijasta minun on pakko imuroida ja pestä lattiat, taaperohan tänään kaatoi maidot lattialle ja pissasi matolle. Eli jos haluaa kävellä kotona ilman, että sukat tarttuu lattiaan pakko on jonkun siivota ja harvemmin se joku on joku muu kuin äiti. Pakko on nauttia siitä että saa hikihatussa imuroida ja pestä lattiat itkuhälytin kaulassa roikkuen. Jos on todella nopea niin saattaa keretä sohvalla makaamaan 45 sekunniksi ennen kuin superisä soittaa ja käskee ruoan laittoon. Kiitos luoja siitä 45 sekunnista, sillä pitää varmaan jaksaa seuraavat 2 viikkoa.

Vauvan ollessa suora kaiutin äidin olotilasta ja tunteista, sitä alkaa pikku hiljaa ymmärtämään sanontaa että kun äiti on onnellinen koko perhe on onnellinen. Tiedän, ei tämä kestä ikuisuutta vaikka just nyt yks päiväkin tuntuu ikuisuudelta.

Tämäkin teksti syntyy vauvan ollessa sylissä samalla kun taaperoa nukutetaan ja isä on kaverin luona kahvilla.

Toivottavasti ensi yönä lapset nukkuu edes osan yöstä samaan aikaan, että äiti saa levätä ja valmistautua seuraavaan päivään, nauttimaan kotitöistä ja kaikesta muusta.”

Nimim. Yks huonoista äideistä

Millaisia ajatuksia tästä herää?

Muistutuksena:

Tukea vanhemmille tarjoavat seuraavat tahot

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Maria-akatemia

Tukea lapsille ja nuorille

Lasten ja nuorten netti

Apua masentuneille

Mieli maasta

Valtakunnalliset auttavat puhelimet

  • Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 010 195 202 arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15-07.
  • Kirkon valtakunnallinen palveleva puhelin 010 190 071 su–to klo 18–01, pe ja la 18–03 ja ruotsinkielinen kirkon palveleva puhelin 010 190 072. Ruotsinkielinen päivystys on joka ilta klo 20–24.
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin 116 111 ma–pe klo 14–20 ja la–su klo 17–20.
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin 0800 92277, ma klo 10–13 ja 17–20, ti 10–13 ja 17–20, ke 10–13 ja to 14–20.
  • Päihdeneuvonta.fi Päihdeneuvontaa numerosta 0800 900 45. Ilmaiseksi, anonyymisti, vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “”Miehen mielestä pyykinpesu on minulle riittävä oma aika””

  • Asenneviallinen? sanoo:

    Voisin samastua osittain, sillä meidän perheessä juuri isä on oerfektionisti, joka hoitaa myös kotityöt, mutta yhtään ei ymmärrä, miksi olen niin väsynyt. Teen virheitä, kun olen jatkuvasti läsnä lasten kanssa ja kestän sisaruskateutta, kun yhä imetään kohta kahtavuotiasta ja nukun viimeiset 2 vuotta korkeintaan pari tuntia putkeen. Oma aika kai olisi järjestettävissä mutta silloin iltaisin olen jo valmiiksi rättiväsynyt mihinkään menoon. Viikonloppuisin yritän tehdä sen mahdollisimman kivuttomasti kuopuksen päikkäriaikaan, koskaan ei kahta tuntia pitemmän. Mutta se oma toive olisi, että isä veisi lapset jonnekin ulos edes kerran viikossa puoleksi päiväksi.
    Toinen syy, miksi huonosti toteutan toiveita omasta ajasta, on myös lapset itse. Olen aika uhrautuvainen ja näen myös, että äidin poissaolo vaikuttaa myös lapsiin, sillä se on enimmäkseen ruutuaika tai komentoketju. Kukaan tässä ei nyt ottanut kantaa siihen, miltä lapsista tuntuu olla vain iskän kanssa.

  • -a- sanoo:

    Tässä syy miksi minulla ei ole kuin 1 lapsi! Ja anteeksi nyt vaan mutta jos tekee lapset pienellä ikäerolla niin pitää tietää että lopputulos on tuo! Toki joo tuo mies on ihan perseestä ja toimii väärin, mutta ehkä hän ei osaa parempaa! Onko häneltä edes pyydetty enempää? Usein naiset ei edes osaa vaatia miehiltään apua ja sit naristaan somessa! Mitäpä jos tämäkin äiti joku päivä vaan lähtee sen kaverin kans kahville, samantien kun mies saapuu töistä kotiin eikä edes kysele etukäteen. Eipä siinä jää miehelle paljon vaihtoehtoja kun jäädä kotiin!
    Ja toisekseen toi lasten nukuttaminen!!🤦🏼‍♀️ Jos itse opetat lapsesi siihen että notkut siinä vieressä niin se on ihan oma moka! Ei lapsia tarvitse nukuttaa, kyllä ne osaa sen itsekin, se on vaan pois sitten siitä sinun ”omasta ajasta”! Mieheni ennen nukutti poikaansa 30-90 min illassa kunnes sanoin hänelle että ”tule nyt saatana pois sieltä huoneesta notkumasta” ja siitä asti poika on nukkunut paljon levollisemmin. Ennen heräili aina varmistamaan että isä on lähellä. Nyt poika viedään sänkyyn, iltasatu,halit ja hyvätyöt ja that’s it! Poika nukahtaa kyllä itsekin. Itse olen oman lapseni vienyt syntymästä asti itse omaan sänkyyn nukkumaan, eikä se tarkoita että rakastaisin häntä yhtään vähemmän! Mutta tiesin jo silloin että ehdin sillä ajalla tehdä niin paljon kaikkea muuta.
    Mutta tämä kirjoittaja voisi nyt vaan jättää sen miehen niiden lasten kanssa ja lähteä niin saisi sitä vapaa-aikaa. Kun sen tekee yllätyksenä miehellekin ni se ei ehdi keksiä tekosyitä miksi ei voi jäädä. Jos miehellä on menoja niin raahatkoon lapset mukana, niin me äiditkin tehdään!
    Naiset pitäkää puolianne!!!

  • Kanssaäiti sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Mun mies on ollut ihan samanlainen, lapsi kohta 1,5-vuotias. Oon sanonut sille asiasta monta kertaa, keskustellut, selittänyt, itkenyt. Sille ei mene kaaliin, miksi tahtoisin sen osallistuvan enemmän ja mieluiten oma-aloitteisesti.

    Olen nyt sitten ottanut sen linjan, että otan omaa aikaa melkeinpä ilmoitusluontoisesti. Sanon, että huomenna haluan mennä sinne tai tehdä tätä, oo sinä lapsen kanssa. Tai käsken miehen ottaa mukulan mukaan ja käydä vaikka Hoplopissa. Muuten en saisi koskaan olla yksin.

    Voimia sinulle, toivon että miehesi herää.

  • Kia sanoo:

    Lähde ovesta ulos just silloin kun sä haluat! Kyllä se isä saa lastensa kanssa pärjätä! Mä oon ollu 8v himassa 4 pienen lapsen kanssa syntyivät 5v sisään. Kerran mies kehtas kommentoida et mitä täällä on tapahtunut et oo viitsinyt siivota. Sanoin et pysyy se rötti kädessä sullakin et parempi sun alkaa siivota jos häiritsee. Sen jälkeen en ole moista kommenttia 8v kuullut! Lähde just silloin kun sä haluat, niin ne miehetkin tekee

  • Irmeli Wikman sanoo:

    Hyvä ”huono äiti” että nostat esiin kotithtävät lapsiperheissä, koska tämä voi olla yksi tärkeä syy siihen että Suomessa syntyy vähän lapsia!

  • Mummo sanoo:

    Ei uskoisi että tämä hätähuuto on vuoden 2019 nuorelta äidiltä, kuulostaa 1950 luvun perheeltä. Kyllä äiti tarvitsee aikaa palautumiseen varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä. Oletko koettanut vain kertoa tälle isäreppanalle että nyt äiti menee kävelylenkille ihan yksin, isä voi hoitaa lapset sillä aikaa. Laita puhelin kiinni ja mene vaikka metsään. Tai kakkukahville. Ensimmäisellä kerralla voit olla poissa vaikka tunnin ja seuraavalla vähän enemmän, kunnes joku kerta menetkin kavereiden kanssa iltaa viettämään. Ja laitat sen kännykän kiinni niin että isä joutuu ajattelemaan ihan itse miten selviytyä lasten kanssa. Isätkin ovat kykeneviä oppimaan asioita.

  • TT sanoo:

    Muistuttaa omaa arkea EX-miehen kanssa… Piti pyytää apua muualta, jotta pää pysy kasassa.

  • Sirkku sanoo:

    No kyllä, onhan tämä arki kahden pienen lapsen kanssa pelkkää kotitöiden tekoa. Itse olen huomannut, että kotona vaan on vaikea saada sitä omaa aikaa. Ei sillä ettei mies vahtisi lapsia, vaan kun ne lapset kuitenkin aistii että olen kotona ja kohta on jo kaksi kyselemässä/huutamassa mitä teen. Siispä suosittelen lähtemistä ulos kodista, mies saa kätevästi samalla vastuuta oikeasti kun on yksin aikuisena talossa, eikä joku (äiti) juokse heti hoitamaan haaverit ja inahdukset. Kyllä ne oppii pärjäämään kotona myös ilman, että olet koko ajan läsnä! Myös pyykkikone. Ja hyvällä tuurilla mies jopa pyyhkis maidon lattialta kun siihen itse astuis.

  • Aj sanoo:

    Herranjumala nyt sille miehelle järki käteen! Tämä nainen on antanut liikaa periksi ja suostunut piiaksi. Nyt äiti vaan varaamaan viikonloppureissua kaverin luo/kanssa johonkin ja ilmoittaa siitä miehelle edellisenä päivänä että sinä muuten jäät lasten kanssa. Alkaa ehkä mieskin oppimaan mitä on olla lasten kanssa. Ja muutenkin onhan se mies nyt laitettava kotitöihin! Nyt nainen ryhtiä tuohon omaan hommaan, äläkä alistu kuramatoksi!!

  • Kokoaikahuoltaja sanoo:

    I feel you! Omana aikana katselin vaatteiden pyörimistä pesukoneessa. Omaa aikaa oli myös kaupassa käynti naapurin rouvan kanssa. 25-vuoden jälkeen ei mikään ole muuttunut, paitsi että edes niitä vähiä kotitöitä ei mies enää tee. Ketuttaa, mutta ei ole tullut erottuakaan.

  • 3pientäopettiselviämäänyhdessä sanoo:

    Se oravanpyörä mihin joutuu kun on kahden pienen kanssa kotona ja elämä muuttuu suorittamiseksi sekä tunnelinäköiseksi, koska väsyttää vaan niin paljon,on varmasti monelle pienen lapsen äidille tuttua. Tuntuu kuin olisi monta palloa ilmassa eikä yhtään saa kiinni. Ota yksi yö aikaa itselle, ota yön jälkeen heti aamusta työksi tehdä uudelleen järjestely arkeen,siis lista asioista millä selviäisit paremmin eteenpäin,jotta jaksaisit paremmin. Laita lista miehen käteen ja sano ettet jaksa enää yksin vaan yhdessä. Ei lapsi hajoa jos vaikka osa-aikahoidossa,ei tiskit karkaa päivällä jos mies ne töiden jälkeen koneeseen laittaa,banaani pysyy lattialla vaikka iltaan jos äiti nukkuu/lukee/ompelee/tuijottaa seinää kuulokkeet korvilla/jne… päivällä vauvan nukkuessa. Se on yksi hetki elämässä kun kaikki on kaaosta mutta perhetyöntekijä jne osaa auttaa jos vaan jaksaa hakee apua. Ei oma aika tarvitse edes aina kotoa poistumista kun se vauvavuotena on hieman haasteellista, vaan hetki omissa ajatuksissa vaikka musanapit korvissa pyykkejä laittaen.

  • Eevie sanoo:

    Kakkaista mutta ja johtaa umpikujaan. Itselläni ekasuhde juurikin tuota mutta vielä kiittämättömyys päälle ja omien suoritusten liiottelua. Olin jatkuvasti tekemässä marttyyrikuolemia ilman että ne johtivat muuhun kuin totaaliseen väsymiseeni mutta muutakaan ei enää ollut millä osoittaisin tyytymättömyyteni tilanteeseen. Lopulta kaikki kun oli jo sanottu ja tehty asian eteen.
    Viiden vuoden jälkeen laitoin parisuhteen poikki, minulle riitti ja vasta jälkikäteen ymmärsin kuinka epäterve tilanteesta oli tullut. Oli helpotus päästä elämään ilman mäkättävää riippakiveä palveltavana. Kuulosta kamalalta mutta en ole koskaanollut iloisempi jätettyäni jonkun parisuhteen taakseni.

    Nykyisessä suhteessani teen yhä kotihommia enemmän mutta meillä molemmilla on kiinnostus tukea toisiemme jaksamista emmekä pidä toisen työpanosta itsestään selvänä. Uskomatonta millaisen eron jo pelkkä pieni kiitollisuus vaivannäköäsi kohtaan tekee.

    En usko että teillä on muuta mahdollisuutta kuin hakea parisuhde terapiaan. Moista ongelmaa on lähes mahdotonta korjata itse. Tulet katkeroitumaan ja alatte vihaamaan toisianne jos ette tee pian jotain. Laita mies vaikka maksamaan siivooja jos ei muuta keksi.

  • Viiden äiti sanoo:

    Hei oikeesti!
    Miksi alistut moiseen? Osta sisäkengät ja anna miehen sukkien tarttua lattiaan. Hankkikaa kuivausrumpu ja ostakaa jatkossa vähän isompikokoisia vaatteita, niin kaiken voi kuivata rummussa, eikä pieni kutistuminen haittaa. Lähde ilman lapsia johonkin, ilmoita siitä miehelle ja suutu vaikka jos muu ei auta.
    Ketään ei hyödytä että väsytät itsesi sairaalakuntoon. Jos mies ei siivoa, älä sinäkään. Pyykkihuolto alkaa kiinnostaa viimeistään sitten kun puhtaat vaatteet loppuu. Ja ruoka voi olla eineksiä tai jotain helppoa. Älä yritä olla täydellinen. Ketään ei kiinnosta 10v päästä oliko siistiä ja mitä syötiin.
    Tsemppiä! Onneksi lapset kasvaa ja sitten helpottaa.

  • Hellan ja lapsen välissä sanoo:

    Pystyn samaistumaan kirjoittajaan, vaikkakin meillä on vain yksi (iältään) lapsi. Mies on sitä sorttia, että on aina onnistunut välttämään kotityöt – myös lapsuudenkodissaan – ja minä olen nalkutusta välttääkseni ottanut hoitaakseni kaikki kotityöt. Mies oli joskus seurusteluvuosinamme masentunut ja siksikin minä otin päävastuun kaiken hoitamisesta. Nykyisin miehen mielestä hänen osakseen riittää töissä käynti koska hän tekee pitkää päivää ja stressaavassa työssä. Hän tuo rahan (koska minun puolta pienempää palkkaani ei oikein voi muka laskea) joten siksi minun vastuullani hänen logiikallaan on kotityöt. Omaa aikaa saan aika vähän ja jos sitä haluan kotitöiden ulkopuolella niin kuuluu miehen suusta kysymys: ”eikö sinne muka voi ottaa lasta mukaan”? Hän kyllä leikkii lapsemme kanssa mutta sen ajan minä teen kotitöitä, tai mikä ihaninta, käyn yksin kaupassa! Kaipaisin tasapuolisuutta tai edes kunnolla tunnetta siitä että mies arvostaa minun antamaani panosta perhe-elämäämme. Mies tietää että tämä on ongelma ja siitä keskustellaan kyllä ja tätä pyritään ratkaisemaan mutta kehitys on aika hidasta….

  • (Anti)superäiti. sanoo:

    Kävin terapiassa vauvavuonna. Lapsen isän mielestä se oli minun omaa aikaa. Tuli ero lapsen ollessa 5kk ja seuraavaan kolmeen vuoteen ei omaa aikaa ollut. Minun väsyttyäni lastensuojelu puuttui kuvioihin kun meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus päiväkodista lapsen ollessa kolmevuotias. Heräsi viimein tämäkin superisä ja alkoi säännölliset isäviikonloput mutta minun täytyi todella uupua ennen kuin vastuuta lapsesta jaettiin ja sain omaa aikaa.

  • Äiti vaan sanoo:

    Apua masentuneille. Jep – masennustahan se on, jos vituttaa että mies käyttäytyy kuin idiootti. Tai sitten öö.. ei??

    • Miim sanoo:

      Mietin aivan samaa! Jos mies ei osaa olla vanhempi ja jakaa vastuuta niin sais mun puolesta jatkaa olemistaan ihan keskenään.

      Suosittelen avautujalle vaikka viikonloppumatkaa jonnekin kivaan paikkaan. Anna sen laiskan äijän kokeilla miten helppoa on pärjätä. Jos vaikka oppis jotain. Jos ei, niin ala valikoida kotityöt jotka teet. Tiskaa omat ja lasten pyykit ja tiskit. Vaihda sänkyyn vain omat lakanasi. Anna sukien tarttua lattiaan. Jos ei mies tajua, niin on sen verran pönttö että saat paremmankin…