Kadun, että kieltäydyin aina läheisyydestä
Huono Äiti sai avautumisen aiheena läheisyyden merkitys pitkässä parisuhteessa:
”Haluan kirjoittaa aiheesta, joka on edelleen valtava tabu, vaikka elämme muka avoimessa maailmassa. Tämä on asia, josta vaietaan ystäväporukoissa ja jota lakaistaan maton alle niin kauan, kunnes on liian myöhäistä. Haluan jakaa oman tarinani varoituksena muille naisille, jotka ehkä elävät parhaillaan juuri sitä samaa vaihetta, jossa minä olin vuosia sitten.
Olin naimisissa mieheni ja lasteni isän kanssa kunnioitettavat 30 vuotta. Ulospäin kaikki näytti hyvältä: oli koti, lapset, arki ja yhteinen historia. Mutta suljettujen ovien takana meillä oli suuri ongelma, jonka arkkitehti minä olin. Liki aina, kun mieheni osoitti halua tai yritti lähestyä minua, minä kieltäydyin seksistä.
Milloin syynä oli väsymys, milloin päänsärky, milloin lasten aiheuttama stressi tai se, että pyykkivuori odotti ottajaansa. Keksin aina jonkin syyn, mutta todellisuudessa pidin sitä yksinkertaisesti oikeutenani. Ajattelin itsekkäästi, että kun minä hoidan lapset, kodin ja arjen pyörittämisen, sen täytyy riittää. Että minä olen osani hoitanut, eikä minun tarvitse venyä enempää.
Omia fyysisiä tarpeitani minulla oli jonkin verran, mutta ajattelin, että aikuinen nainenhan selviää niistä itsenäisestikin. Ei siihen miestä tarvita.
Velizar Ivanov
No, lopulta kävi niin kuin tässä tilanteessa usein käy. Me erosimme.
Eron jälkeen minulle selvisi, että miehelläni oli ollut uusi kumppani jo avioliittomme aikana. Se sattui tietenkin, mutta se pakotti myös katsomaan peiliin. Mies löysi uuden elämän, ja nyt tilanne on se, että meidän jo selvästi aikuisilla lapsillamme on todella hankalaa tämän uuden elämäntilanteen kanssa.
He joutuvat luovimaan meidän vanhempien välillä, kävelemään kananmunankuorilla ja miettimään, kuka tulee mihinkin juhliin ja kuka istuu kenenkin vieressä. Arki ja perhedynamiikka rikkoontuivat tavalla, joka heijastuu lapsiin vielä vuosienkin päästä.
Nyt, kun istun yksin ja katson taaksepäin, tunnen valtavaa katumusta. Kadun sitä, etten nähnyt sitä pientä vaivaa. Etten lähtenyt mukaan seksiin ihan normaalisti, avoimin mielin ja rakkautta osoittaen.
Miehessäni ei ollut lähtökohtaisesti mitään vikaa – hän oli hyvä mies ja hyvä isä. Meidän olisi ollut hyvä vanheta yhdessä, jakaa yhteiset eläkepäivät ja katsoa lasten aikuistumista samalta sohvalta. Mutta minä omalla torjunnallani ajoin hänet pois.
Siksi haluankin sanoa teille naisille, jotka parhaillaan elätte ruuhkavuosia tai pitkää avioliittoa: miettikää oikeasti. Onko se seksi lopulta niin vaivalloista, ettei sitä oman puolison kanssa kannattaisi harrastaa? Onko se vartti tai puolituntinen sängyssä todella niin suuri uhraus verrattuna siihen, että pitää parisuhteen elossa ja perheen koossa?
Intiimiys on liima, joka pitää kaksi ihmistä yhdessä silloin, kun arki koettelee. Kun sen liiman ottaa pois, koko rakennelma alkaa hiljaa murentua.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä. Vaalikaa sitä läheisyyttä silloin, kun se vielä on mahdollista, niin teidän ei tarvitse myöhemmin katua yksin.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kuulostaapa todella tunkkaiselta, että nainen hoitaa lapset ja kodin, pyörittää arjen, ja sitten pitäis vielä suostua vastentahtoisesti seksiin.
Taidan olla todella outo nainen kun ajattelen että seksi jos mikä saa jaksamaan nämä pikkulapsivuodet! On ihan parasta helliä omaa puolisoa kun on saanut lapset nukkumaan, illat ovat meidän kahden aikaa. Toki aina ei jaksa mutta joskus tulee suostuttua toisen vuoksi ja yleensä lopussa itsekin on kiitollinen kun tuli ryhdyttyä hommiin 🙂 .
Puolison kanssa ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta, seksi on vähentynyt huomattavasti mutta syystä että toinen osapuoli ei muuta parisuhteessa tunnu kaipaavan. Monesti olen puhunut että kaipaan todella paljon yhdessä oloa, ulkona käymistä, jo pelkästään yhteinen kauppareissu olis kiva. Toista ei vaan kiinnosta. Istutaan yleensä töitten jälkeen ja vapaapäivinä omissa oloissamme ja nukkumaan mennessä pitäis sit yhtäkkiä lämmetä kuin heti valmis kiuas! Itseä kyllä seksi kiinnostaa ja poden huonoa omaatuntoa kieltäytymisestä. Mutta kun olo on että muuhun ei minua tarvita niin kai senkin voi hoitaa tässä taloudessa jokainen ihan yksin.
Itse tein toisenlaisen valinnan kuin ap kirjoittaja. Ajattelin aina, että jos ei ole ”oikeaa syytä” kieltäytyä seksistä, lähden mukaan leikkiin riippumatta siitä, haluttaako vai ei. Tietenkään seksiä en ole harrastanut, jos olo on oikeasti ollut huono tai olen oikeasti ollut kuoleman väsynyt.
Keskimäärin meillä harrastetaan/on harrastettu seksiä 3krt/vko. Ja useinmiten homma on kannattanut. Monesti omakin halu syttyy, kun pääsee alulle.
Toistaiseksi suhteemme on kestänyt yli 30v. Eli siinä valossa kannustaisin teitä muitakin harrastamaan seksiä puolisonne kanssa. Seksi on parisuhteen liima, ei valtapeli.
Kuulostaa tutulta. Itse pyöritin uusioperhettä jossa 3 erityislasta ja kävin samalla vuorotöissä. Ajoin itse mieheni toisen naisen syliin. Kun ero oli käsillä, päätimme kuitenkin vielä yrittää jos hän luopuu suhteestaan. Vieläkin minua välillä muistuttaa hänen uskottomuus mutta päätimme selviytyä siitä yhdessä.
Nää on vaikeita asioita. Ymmärrän tavallaan puolin ja toisin. Itse eronneena, juurikin srn takia, kun meillä ei ollut mitään, ei yhtään mitään läheisyyttä.
Ymmärrän myös sen, että aina on oikeus kieltäytyä, ihan vaan jo senki takia, ettei vaan jaksa.
Mutta sitten, jos jatkuu vuosia ja vuosia, niin jossain kohtaa tulee se stoppi, tienhaara, mistä ei ole paluuta.
Oliko syy seksistä kieltäytymiseen vain se, että on oikeus kieltäytyä vai se että ei tehnyt mieli? Jos kieltäytyy vain koska siihen on oikeus, on tyhmä. Jos ei tee mieli, kannattaa miettiä miksi oma puoliso ei kiinnosta. Joskus väsyttää tms eikä seksi huvita, mutta kun lähtee miehen lämmittelyyn mukaan, innostuu ja seksi on hyvää. Toisaalta uskallan myös rehellisesti sanoa että en tiedä jaksanko ja jos en innostu niin lopetetaan. Seksiä ei tarvitse harrastaa vastentahtoisesti, mutta parisuhteessa kannattaa yrittää innostua.