Jos parisuhteessa ei ole muuta kuin seksi?
”Nyt tulee avautuminen seksistä. Tällä kertaa kuitenkin ehkä hieman toisinpäin kuin yleensä, koska tuntuu, että olen tämän ajatukseni ja huoleni kanssa ihan yksin.
Lähes kaikkialla netissä ja parisuhdeopuksissa toitotetaan, että seksi on parisuhteen liima. Että sitä ja hellyyttä olisi hyvä olla, jotta parisuhde on oikea parisuhde. Tämän lisäksi yleinen ajatus ainakin omassa tuttavapiirissäni ja ihan perheneuvojallakin on, että mikäli parisuhteessa on vaikeuksia, kriisi tai jopa isoja henkisen väkivallan merkkejä täyttäviä ongelmia, seksin on täytynyt loppua. Nainen ”ei anna”, jos ei ole hyvä olla.
Entä jos tilanne onkin se, että seksi ja myös muunlainen läheisyys on parisuhteessa liki ainoa asia, mikä on kummastakin osapuolesta hyvää. Asia, mikä on toiminut aina, mutta muuttunut vielä lasten kasvettua ja minun saatua vähän omaa tilaa, kroppaa kuntoon ja ehkäisyasiat sille tolalle, että haluja on jälleen ehkä keskivertoa enemmän, entistä monipuolisemmaksi ja tyydyttävämmäksi. Kysymys kuuluukin, mitä sitten pitäisi tehdä, jos miehen kanssa on ihanaa harrastaa seksiä, mutta en halua enkä osaa jakaa hänelle mitään arjen kuulumisia, saati jotain omaa henkilökohtaista tai mielenkiinnon kohteisiin liittyvää asiaa, koska näissä ei ajatusmaailma kohtaa ja olen vuosia tullut torjutuksi ja mitätöidyksi.
Mies kyllä jakaa omaa arkeaan, mutten koe enää mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Kaikki arjen hoitamiseen liittyvä, kuten lastenkasvatus, – hoito, koulu- ja päiväkotiasiat ja kodinhoito tuntuu hyvin hankalalta hoitaa yhdessä, osin siksi, että miehen reissutyön ja harrastamisen vuoksi olen tottunut ne enimmäkseen itse hoitamaan, mutta myös siksi, että mies ei puheistaan huolimatta oikeasti ota omaa vastuutaan, vaan hän odottaa, että minä sanon hänelle, mitä ja milloin pitää tehdä. Tuntuu, että on helpompi pyytää isovanhempia lastenvahdiksi kuin alkaa säätämään miehen kanssa asioita. En pysty luottamaan häneen kumppanina. On helpompaa, kun toimii yksin. Olemme myös luonteiltamme hyvin erilaisia, ja sekin vie törmäyskurssille alituiseen.
Usein kuulee sanottavan, että pelätään, että ainoa yhteinen asia on lapset ja mitä on jäljellä, kun lapset kasvavat. Mutta mitä jos pelkää, että lapsetkaan eivät yhdistä vaan erottavat, ja oikeasti ainoa yhteinen, yhteensitova ja yksimielinen asia onkin seksi. Jos on sitä liimaa kyllä, oikein iso erikeepperiputeli, mutta ei ole mitä yhteen liimata? Se kaikki arjen asioiden erimielisyys ja henkisen yhteyden, arvostuksen ja samankaltaisuuden puute ahdistaa tuhottomasti, niihin on haettu ulkopuolista apua, terapioitu kuukausia, mutta niissä ei päästä puusta pitkälle enkä tiedä, löydänkö enää itsestäni halua niitä muuttaakaan. Mutta muuta halua kyllä on… Täytyykö vain todeta, että olen luonnonoikku ja on varsin epänormaalia haluta seksisuhde oman aviomiehen kanssa, muttei mitään muuta suhdetta?”
Nimimerkki Erikeepperi
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Pitkän avioliiton ja siitä eron jälkeen, pelkään uuden suhteeni perustuvan vain seksiin, joka on kylläkin todella hyvää, sekä läheisyydenkaipuuseeni. Ehkä myös poden jonkinlaista yksinäisyyden pelkoa. Varsinaisia yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita ei ole. Yhteenkuuluvuuden tunnetta ei vaan ole. Pelkään tämän olevan lopulta ajanhukkaa puolin ja toisin.
Meillä sama tilanne paitsi että mies tekee etätyötä kotona. Se on todella raastavaa olla fyysisesti koko ajan samassa tilassa kun mitään yhteyttä siihen toiseen ei ole. En uskalla avautua asioistani kun mies ei näennäisesti kuuntele, eikä kiinnosta, mutta kuitenkin levittää näitä tietoja sitten muille. Mekin ollaan nyt terapiassa, mutta istuntojen välissä vallitsee raastava hiljaisuus. Ei oikein riitä tunnin keskustelu miehen kanssa 2xkuukaudessa, ei sillä tavalla ylläpidetä parisuhdetta jos ei muuten puhuta mitään.
Tuttu tilanne. Mies matkatöissä, enemmän poissa kuin kotona. Kun kotona, ei henkisesti läsnä ja vähätteli minua. Seksi pelasi loistavasti kunnes… Tajusin, että runkkasimme toisiimme. Hän minun sisälleni, minä käytin häntä dildona. Tämän oivalluksen jälkeen tuli niin tyhjä olo seksin jälkeen, että se loppui kuin seinään. Avioero oli sitten enää kulman takana. Se oli hyvä ja oikea päätös. Lastenkin kannalta. Ei ollut kelpo parisuhdemalli lapsille. Nyt he näkevät onnellisen äidin, jolla on häntä arvostava miesystävä, ihana ihmissuhde. Isälläkin on uusi ihminen, jota hän valitettavasti kohtelee yhtä huonosti kuin minua aikoinaan.
Niin. Miehet jotka luulevat että pelkällä seksillä ja intohimolla parisuhde pysyy elossa ovat usein narsistisia piirteitä omaavia tyyppejä joilla pohjalla voimakas välttelevä kiintymyssuhdetyyli.
He eivät kykene puhumaan vaikeista tunteistaan puolisolleen ja siksi pettävät tai salasuhteilevat useissa parisuhteissaan. Usein tällaiset miehet hyppäävät suhteesta toiseen lennosta koska heillä on heikko itsetunto ja hauras minäkuva vaikka ulospäin somessa ja muualla mahtailevatkin kuinka ”tunteikkaita” miehiä he ovat.
Ihan kuulostaa meiltä. Mies reissussa, minä vuorotyössä, anopin ja äitini kanssa arki rullaa. Sitten kun mies kotona, seksi ja siihen liittyvät jutut sekoittaa pakan. Olen yrittänyt puhua, vasta nyt, yli 10 vuoden jälkeen, asiasta mieheni kanssa, ja hän yllättäen onkin parantanut asennettaan! Itse tosin niin kyyninen jo, etten luota sen pysyvyyteen. Ja lisäksi, mitäpä siitä on apua, että yritämme arkeamme ja ajatuksiamme jakaa, kun ollaan niin eri aallonpituuksilla… Lapset kuitenkin pieniä ja talous huolettaa, mikäli ero tulisi, joten toistaiseksi nautin hyvästä panosta ja haen henkisen läheisyyden ystäviltä.
Kuulostaa vähän samalta kuin meillä, mutta jaan kyllä harmituksiani miehelleni. Hänellä tuntuu vain olevan jaksaminen ja kiinnostuksenkohteet omissa harrastuksissa. Yhteistä tekemistä on harvoin, enkä halua että seksi on ainoa asia mikä minussa kiinnostaa. Hoidan ja huolehdin arkena hyvin paljon itse asioita mitkä liittyvät kotiin, lapsiin ja lemmikkiin. Mies huolehtii työstään (työssä minäkin), istuu koneella, harrastaa, menee nukkumaan hyvin aikaisin ja on aina väsynyt. Välillä mietin: kun lapset asuvat omillaan kohta, olen aivan yksin. Meillä ei miehen kanssa ole yhteisiä harrastuksia, eikä hän ole edes hereillä seurassani kovinkaan pitkään arkena. Teemmekö sitten vain omia asioitamme kunnes kuolema (tai parempi mies) meidät erottaa?
Hei! Meillä on samanlainen tilanne. Seksi on mielettömän hyvää ja itselle kaikki fyysinen kosketus on valtavan tärkeää elämässä. Suhteessamme ei ole mitään muuta hyvää. Henkistä, taloudellista ja fyysistä väkivaltaa. Mies ei hoida tonttiaan missään. On jatkuvasti poissa 1-20 yötä ja päivää, jäänyt kiinni pettämisestä useiden muiden miesten kanssa, ex avovaimon kanssa juonitaan minua ja lapsia vastaan ja jaettiin mm. Koko raskauden ajan minun terveystietoni ja raskauden kulku selkäni takana.
Suhde on todella traumatisoiva. Ei sitä suhteeksi voi edes sanoa. Käyn terapiassa ja etsin voimia päättää tämä. Isoin vaikeus on huoli mitä hän vauvalle tekee eron jälkeen. On osoittanut uhkaa vauvaakin kohtaan.
Nyt äkkiä turvakotiin vauvan kanssa ja lähestysmiskieltohakemus vetämään! https://nollalinja.fi/turvakoti/turvakotien-yhteystiedot/
Lähde heti turvakotiin ja sitä kautta turvalliseen elämään. Kuulostaa siltä että perhesurma on lähellä. Pelasta itsesi ja vauvasi ❤️
Parisuhdetta ei ole ilman rakkautta. Kaikilla ihmisillä rakkaus ja seksi eivät ole liimattu yhteen. Pelkällä seksillä ei parisuhdetta yhteen liimata. Parisuhde tarvitsee näitä kaikkia osia ollakseen hyvä, RAKKAUS, SEKSI ja YHTEENKUULUVUUDEN TUNNE. Ihmiset sekoittaa seksin ja intohimon rakkauteen vaikka, kaikilla nämä eivät ole vaadi olla yhdessä.
Juuri näin. Ihmiset jotka kuvittelevat ja julistavat että vain kosketukset ja keinotekoinen intohimo on oikeaa rakkautta ovat usein jääneet henkisesti teini-ikäisen tasolle. Aikuinen kypsä rakkaus sisältää kaikkia noita asioita mistä kirjoitit. Jotkut miehet eivät ehkä omista lapsuuden traumoistaan johtuen kykene muuhun.
Sanoisin ennemmin että toimiva keskusteluyhteys ja toisen huomioonottaminen on se liima arjen keskellä. Mulla ei hermo riittänyt odottaa muutosta muutamaa vuotta pidemmälle kun pakkasin lapset ja haen seksin muualta
Tuttu tilanne.
Yli 15v. olen kestänyt jatkuvaa mitätöintiä, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta, kun olen ajatellut, että pakkohan tämän suhteen on olla hyvä, kun seksikin on niin sairaan hyvää.
Vuosi sitten heräsin oman jaksamisen romahdettua ja aloin pohtimaan energiaa vieviä asioita elämässäni. No, melkein kaikki liittyi arkeemme, johon herra ei viitsi ajatustakaan laittaa. Kaksi lasta, (miehen ehdottomasti haluama)koira, kotityöt, kaikki, on jotenkin liukunut minun vastuulle. Edes rahojaan ei tahdo käyttää kuin itseensä ja omiin harrastuksiinsa. Ei suostunut useista ehdotuksista huolimatta terapiaan, kun kaikkihan on hyvin ja se maksaa. Omiin menoihinsa kuitenkin voi laittaa helposti 500e/vklp.
Kävin sitten yksin terapiassa ja se todellakin oli viimeinen herätys, kun kuuntelin omaa puhettani kaikesta mitä mies on antanut minun (ja lasten) kestää. Jos joku ystäväni olisi kertonut samoin rahalla alistamisesta ja jatkuvista omista menoista, sekä vieraista naisista, olisin heti käskenyt lähteä sellaisesta suhteesta.
Niinpä sitten tänä kesänä (erään miehen aiheuttaman tempauksen jälkeen) käskin itseäni lähteä ja pakkasin lapset, koiran ja vaatteet autooni ja muutin pois, enkä enää mene kenenkään piiaksi, vaikka kuinka hyvää seksiä olisikin.
Et ole ainoa 😀 Olen miettinyt ihan samaa, että onko normaalia, että mikään muu ei suju paitsi seksi. Ja sekin sitten ärsyttää, että kun kaikki muu on huonosti ja menet antamaan, tai omasta mielestäni annan ja saan, niin sitten tulee sellanen fiilis, että oisko pitäny, mutta kun se seksi on kuitenkin niin hyvää ja sitä itse haluaa 😃 Sitten seksin jälkeen taas jatketaan siihen mihin jäätiin.
Meillä taas mies ei kauheasti avaudu omista arjen asioistaan ja kun avautuu niin yritän olla kiinnostunut, vaikka ei ehkä oikeasti kiinnostaisikaan. Minun asiani eivät näytä häntä kovinkaan kiinnostavan eikä perheen yhteisetkään asiat. Lasten kans kyllä on paljon, mutta kaikki asioiden hoito jää yleensä minulle.
Exän kanssa oli sama ja se pitkään pitikin meidät yhdessä ongelmista huolimatta.
Riippuen miehestä mutta joskus miehet on vähän yksi kertaisia jolloin mies luulee että kaikki on hyvin koska seksi on toimii ja on paljon tarjolla.
Jos tuon laittaa kortille koska muuten paha olla saattaa mieskin havahtua korjaamaan muita asioita suhteessa… Ehkä.. ehkä ei ….riippuu niin miehestä.
Et ole yksin. Minun liitossani toimi seksi, muu ei. Perheneuvolasta apua hakiessamme olivat kovin yllättyneitä, kun sanoimme, että seksi toimii hyvin. Lopulta, tämä vaihe vei vuosia, muun yhteyden katkeaminen vaikutti seksiinkin. Liitomme päättyi eroon 16 yhteisen vuoden jälkeen. Kaikki, myös jopa teini-ikäiset lapsemme, olivat sitä mieltä, että ratkaisu oli hyvä.
Et ole yksin. Erikoisen tilanteesta tekee se että miehen mielestä kaikki on loistasti kun seksiä saa jopa pyytämättä. Vuosi sitten ilmoitin miehelleni että et pärjää kanssani pelkällä seksillä kovinkaan montaa vuotta enää, kesällä muistutin asiasta jälleen.
Meillä hyvinkin samanlaista!
Ei ole kirjoittaja todellakaan yksin! Olen kanssa miettinyt, mitä tulee tapahtumaan, kun seksi ennemmin tai myöhemmin vähenee tai puolison reissu työ loppuu ja onko mitään järkeä jäädä odottelemaan sitä? Mielenkiinnolla odottelen muita kommentteja!
Et ole ainoa. Meidän avioliitossa ei koskaan ole toiminut mikään muu kuin seksi. Seksi on vieläpä ollut hyvää kummankin mielestä ja se on riittänyt pitämään avioliiton pystyssä. Tämä on asia, josta ei juuri puhuta.