”Joko rikon oman moraalini ja periaatteen, tai sitten miehen elämän”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”En kaipaa tähän vastaukseksi näsäviisaita vastauksia ehkäisyn käytöstä tai muusta, vaan neuvoja ja vertaistukea. Jos sellaisia ei ole antaa, voi mielipiteen pitää omana tietonaan.
Tilanne siis on nyt se, että minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja olen ollut nykyisen mieheni kanssa kaksi vuotta. Olen jo viimeisimmän lapseni jälkeen halunnut sterilisaatioon, koska koen lapsiluvun olevan täysi. Lisäksi olen ilmeisesti todella herkästi raskautuvaa tyyppiä, jonka vuoksi olen ollut erityisen huolellinen ehkäisyn kanssa ja käyttänyt aina tuplaehkäisyä. Aborttia en koskaan haluaisi teettää, ellei se olisi oman tai lapsen terveyden kannalta välttämätöntä.
Uusi mieheni taas on lapseton ja jo reilusti yli 35. Hän on useasti puhunut että haluaa lapsia ehdottomasti ”sitten joskus” ja päädyimme ehkäisypillereihin. Mieheni ei suostu käyttämään tämän lisäksi kondomia, mihin kiinnitin huolta suhteen alussa ja tein selväksi, että jos vahinko jostain syystä käy, miehen pitää olla tietoinen kannastani aborttiin.
Nyt sitten tilanne on huolellisuudesta huolimatta se, että tein positiivisen raskaustestin kun kuukautiset eivät alkaneet ja kerroin toki miehelleni heti. Hän ei puhunut yhtään mitään minulle ensin moneen päivään. Kun viimein sain häneen jotain kontaktia, hän oli että minähän sitten menen heti lääkäriin keskeytykseen. Voisimme sitten parin kolmen vuoden päästä tehdä lapsen. Minä olen taas sitä mieltä että aborttia en muutaman vuoden takia en tee, enkä saisikaan sitä edes sosiaalisin perustein.
Olemme molemmat niin kutsutussa lapsentekoiässä, on työpaikat, koulutus, omistusasunto, tilaa, aikaa ja kaikkea mitä lapsi tarvitsee. Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä? Viikkoja on nyt vasta 6, joten ihan alussa ollaan. Jos en suostu aborttiin, on toki mahdollista että mies lähtee joka tapauksessa suhteesta ja jään yksin. Todennäköisesti saan rahan perässä tahallaan raskautuneen maineen. Jos taas teen abortin miehen mieliksi, miten voisin selvitä henkisesti sellaisesta operaatiosta mitenkään, kun pelkkä ajatus on minulle aivan täysin mahdoton sisäistää? Toki tiedän että lääkäri ei voi lausuntoa toimenpiteeseen kirjoittaa minun sanani yli, mutta minusta tuntuu että joko rikon oman moraalini ja periaatteen, tai sitten miehen elämän.”
Neuvoja ja vertaistukea Anonyymille voit tarjota kommenteissa alla. Muistathan kuitenkin esitetyn pyynnön ja pidät näsäviisailut ja epäasialliset mielipiteet itselläsi.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 71 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Halauksia! Vaikea tilanne, ymmärrän. Älä kuitenkaan mieti turhaan ainakaan sitä mainetta. Kyllä se maine ennemmin seuraisi miestä, joka lähtisi raskausaikana, sanoi joku siitä mitä tahansa. Osa miehistä ei tajua tiettyyn elämä aikaan, ettei lapsia voi tilata ”sopivaan aikaan” vaan jokainen raskauden alku on juuri yhden vauvan alku. Toivon lämmöllä, että tämä miehellesikin kirkastuisi jotain kautta.
Arvostan mietintääsi ja huolellisuuttasi myös. Päätit mitä tahansa, olet varmasti ihminen, jolla on voimaa elää ratkaisujensa kanssa, tuli eteen sitten mitä tahansa. ❤️
Kuulostaa ihan samalta kuin oman lapsen isä jonka mielestä minun kolmikymppisen naisen olisi pitänytaikoinaan tehdä abortti, jotta olisimme 5-vuoden päästä tehneet lapsia. Kertoi myös ettei edellinen(useita vuosia minua nuorempi, hänet jo paristi huonon kohtelun ja itsekkyyden vuoksi jättänyt)tyttöystävä halunnut koskaan lapsia, joten ihmeelliseltä tuntui vaade abortista..etenkin kun ehkäisyä ei käytetty kertaakaan ja vitsaili vauvasta ja naimisiin menosta. Sitten kun ymmärsin että mies oli täysi minäminäminä…alkoi valjeta. Tyyppi käytti riidoissa henkistä väkivaltaa ja kerrankin sanoi, että kuka nyt lapsia haluaisi. Eli kaikki oli yhtä siansaksaa ja parturia, miten nyt tuuliviiri milloinkin tunsi olonsa epämukavaksi. Kun viimeisilläni uhkasin lähteä tää uhkasi että luuletko, että saan pitää vauvaani. Tästä on nyt jo lähemmäs 10-vuotta mutta ota tästä opiksi. No good.
Kiinnitin huomiota kahteen lauseeseen tekstissäsi: ”Jos en suostu aborttiin, on toki mahdollista että mies lähtee joka tapauksessa suhteesta ja jään yksin. Todennäköisesti saan rahan perässä tahallaan raskautuneen maineen.” Todennäköinen maineen saaminen ei mielestäni ole riittävä syy aborttiin. Eihän sillä ole mitään merkitystä loppujen lopuksi. Miehen lähtö on aina mahdollinen, teitpä abortin tai et. On varsin yleistä, että mies lähtee. Ehkä sinulla on muita, painavampia syitä. Niissä en osaa neuvoa. Joudut tekemään itse vaikean päätöksesi.
Miten voi mies ajatella tuolla tavalla, koska joka kerta seksiä harrastaessa on mahdollista tulla raskaaksi. Eikö silloin pitäisi ymmärtää kantaa vastuunsa asiasta.
Miettisin (yhdessä) mikä muuttuisi vaikka taipuisitkin adoptioon. Sinä hoidat jo ”oman osan” ehkäisystä. Alkaako mies nyt käyttämään lisäehkäisyä, sillä abortti ei sellainen ole (koskaan ollutkaan, vastuutonta nyt vaatia aborttia)? Tekeekö hän vasektiomian vai teetkö sinä sterilisaation? Se että mies siittää vauvanalkuja satunnaisesti ja kuvittelee sitten vaikka kolmen abortin jälkeen, että nyt sopii lapsen tulla? Vai että peli vihelletään nyt poikki, niin että jos tämä lapsi ei saa syntyä, optiota hänen isyydelleen tässä parisuhteessa ei enää tule olemaan?
Ihmetyttää nämä naistenkin hyväksyvät kommentit, että isäksi ei saa pakottaa. Tässä jos missä tilanteessa on tiedostettu että raskaus on jopa todennäköinen ilman lisäehkäisyä. Tällöin nainen on toki olettanut, että hyväksymällä ilman kondomia seksin harrastamisen lapsi voi tulla. Siksi äiti ei ole tekemässä aborttia, hän on hyväksynyt mahdollisuuden lapsesta, vaikka ei sellaista ole varsinaisesti toivonut. Mutta miten voidaan ajatella että miehelle tämä olisi muka yllätys, että hänet pakotetaan tähän? Hänkin on erityisen tietoisesti tehnyt päätöksen, että ilman kondomia lapsi voi tulla milloin vain, tiennyt että abortti ei ole mahdollisuus ja silti nyt vahingon tullessa kiistää osallisuutensa. Aikuinen mies kaiken lisäksi.
Mutta neuvoksi vielä, että adoptio on varteenotettava vaihtoehto, kotimaisia adoptioita on varmasti liuta erinomaisia pariskuntia odottamassa. Niin ei äidin tarvitse toimia omaa moraalia vastaan ja mies voi unohtaa isyyden kahleet, ja lapsi saa onnellisen kodin.
Kyllä on törkeää puhua adoptiosta! Ei se ole mikään vaihtoehto hyvä tavaton. Ei nainen halua olla raskaana ja synnyttää vaan saada tai ei saada ITSELLEEN lapsi.
Nainen ei ole lehmä joka tekee toisille lapsen. Herranen aika sentään että kävisi terveyden ja hengen vaarantavan asian läpi tehdäkseen jollekin muulle lapsen. Alkanut raskaus on vain biologinen prosessi ei mitään muuta, ei sillä ole sellaisenaan arvoa.
Sitä vastoin syntynyt lapsi ei ole esine jonka voi tehdä ja antaa jollekin sen haluavalle.
Ja sinä joka puhut adoptoitavien lasten ’vähyydestä” et sitten ole huomannut että voit itse alkaa niitä tekemään vaikka yhden joka vuosi? Ei sinua mikään tai kukaan estä. Ai miksi tekisit, sehän on aivan hullua ja kamalaa? Niinpä.
Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa. Parisuhteemme oli vielä nuori, emme asuneet yhdessä. Ikää molemmilla noin 35 v ja työurat yms kunnossa eli vakaa tilanne. Pidin lapsen, erosimme. Odotin yksin, olin ja olen yksinhuoltaja. Isä kiinnostui lapsesta tämän syntymän jälkeen. Oli monta epäselvää vuotta mutta Lapsi tapasi kokoajan isäänsä säännöllisesti, siitä en tinkinyt vaikka meidän vanhempien välit olivatkin tulehtuneet muista syistä. Nyt sekä isä että Lapsi ovat onnellisia toisistaan, isä oikeastaan palvoo nyt 8 vuotiasta ja heillä on hyvä suhde. Isä on avoimesti katunut sitä että painosti aborttiin.
En olisi voinut elää jos olisin tehnyt painostuksen alla abortin. En kuitenkaan koskaan ole vaatinut isältä mitään. Hän toki on alusta lähtien itse oma-aloitteisesti ollut sopimassa mm elatusasioita. Kukaan ei voi painostaa sinua aborttiin.
Olen itsekin miehelleni tehnyt selväksi, etten luultavasti kykene aborttiin, jos ehkäisystä huolimatta tulen raskaaksi. Meillä on jo tahoillamme lapsia eikä tarkoitus ole enää tehdä lisää.
Mielestäni sellaisen keskustelun jälkeen tehdään päätös, miten edetään. Te olette yhdessä päättäneet jatkaa mainitsemallasi ehkäisytasolla, joka ei nyt riittänyt, mutta riski oli tiedossa.
En näe siis syytä, että sinun pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Asia on niin kuin olet päättänyt jo ennen tilannetta ja mies tekee omat ratkaisunsa sen perusteella. Jokin pelkohan hänellä taustalla on. Koittaisin kaivaa sen esille. Lopulta tämä voi olla hänellekin onnenkantamoinen – olisikohan koskaan uskaltanut päätöstä tehdä oikeasti?
Sinä oot huolehtinu osas ehkäisystä – mies ei. Ainakaan tekstin perusteella jos ei suostu kumia käyttää. Siispä miehen elämä menköön jos noista kahdesta pitäis valita – ite on tietoisen valinnan tehny. Eron miehestä kestää ja siitä pääsee yli. Abortti on lopunikää mukana kannettava henkinen taakka.
No eikä ole kun sen tekee omasta tahdostaan ilman kenenkään painostamatta tai yrittämättä estää.
Jos aborttia ei itse halua vaan toinen painostaa ja päätyy keskeytykseen sen vuoksi on eri asia. Näitä kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa.
Voi olla vaikka sen tekee ilman painostusta, varsinkin jos viikkoja on jo takana sen verran, että synnyttää vessanpönttöön sellaisen ihmiseksi tunnistettavan sikiön. Se että osa naisista käyttää sitä ehkäisynä toistuvasti (näitä on tilastojen valossa kuitenkin) ilman tunnontuskia, ei tarkoita etteikö toinen nainen voi katua sitä lopun elämäänsä. Varsinkin jos jää tahtomattaan lapsettomaksi. Aborttioikeus on hieno asia, kunhan sitä vastuuta käytetään harkiten. Parasta on löytää myös osapuolille sopiva vaihtoehto, ja yhteisymmärrys.
Minä voin omasta kokemuksesta kertoa että tein abortin kun toinen niin halusi mutta itse olisin halunnut pitää lapsen. Mies lupasi olla tukemassa kun abortin teen, eipä ollutkaan. Kaiken sen jälkeen tulin vielä petetyksi ja jätetyksi. Nyt olen asian kanssa joutunut elämään 15 vuotta, onneksi nykyään on mies rinnalla ja 4 lasta. Siitäkin selvisin mutta en ilman haavoja.
Siksi kysynkin sinulta, pystytkö elämään sen asian kanssa että toimit vastoin periaatteitasi?
Itse elin hirveässä itsesyytöksessä pitkän aikaa. Ilman tukiverkkoa. Kenenkään naisen ei pitäisi joutua käymään tälläisiä asioita läpi yksin. Tee niinkuin sinun sydämesi sanoo, et sinä kuitenkaan minun mielestäni pilaa miehen elämää sillä että annat hänen lapselle mahdollisuuden elää.
Lukea kommentteja kuten: ”Ongelma on tuo mies. Hän on epäkunnioittava. Ei suostunut käyttämään kondomia ja nyt painostaa aborttiin. Heitä roskiin koko ukko.”
Ihan sama oliko kortsua vai ei – ei ole mitenkään päin OIKEIN pakottaa toista ihmistä hankkimaan itselleen jälkikasvua jos tämä ilmaisee tahtonsa noin selvästi aivan sama mikä sinun kanta on aborttiin. Se on sen äijänkin lapsi ja pitää olla oikeus kieltäytyä jos ei itsestään koe vielä olevan esim. vanhemmaksi. Kuset sen lapsenkin muroihin jos tuot sen tilanteeseen jossa toinen ei ole yhtään valmis.
Seksiä voi harrastaa ja harrastetaan ihan yleisesti ottaen NAUTINTOA hakeakseen jolloin se kortsu ihan konkreettisesti haittaa ja pitää sitä nyt pystyä parisuhteessa ollessa luottamaan, että voi panna myös paljaalla ilman, että pitää pelätä toisen tekevän tuollaisen päätöksen joka sitoo seuraavat 18v vähintään. Et voi olla noin järjettömän itsekäs!
Ei se valinta ole kyllä helppo naisellekaan. Itse olen ollut se itsekäs ihminen ja pitänyt lapsen ja silloinen mies olisi halunnut abortin.
Olen myös ollut tilanteessa tukihenkilö naiselle, joka halusi keskeytyksen ja mies olisi halunnut vauvan. Odotin silloin myös samaa vauvaa, joka olisi miehen mukaan pitänyt abortoida.
En tule ikinä unohtamaan miten luuttusin verta ja istukan palasia lattialta oksennusta pidätellen ja pidin ystävää kädestä kiinni kun hän totesi, että taisi tehdä elämänsä virheen. Ja niin tekikin. Hän ei enää nyt toiveista huolimatta tule raskaaksi.
”pitää sitä nyt pystyä parisuhteessa ollessa luottamaan, että voi panna myös paljaalla ilman, että pitää pelätä toisen tekevän tuollaisen päätöksen joka sitoo seuraavat 18v vähintään.”
Ei. Ei pidä. Jos nainen on pitänyt osaltaan huolta ehkäisystä ja lisättäköön että tuossa iässä korkeintaan pitäisi olla PÄIVÄN SELVÄÄ, ettei mikään ehkäisy ole 100%.
Jos lapset on ehdoton ei, sitä kikkeliä Ei laiteta paraatipaikalle ja vielä ilman kondomia saati sitten lykätä kilpailijoita matkaan kohti maalia. Se on ihan päivänselvä asia miten siinä käy ja sitten on turha itkeä kun paskat on jo housussa.
Molempia koskeva päätös, mutta se joka on raskaana päättää myös siitä keskeytetäänkö vai jatketaanko raskautta. Tämän ei pitäisi olla kenellekään yllätys enää. Eikä sekään että vahinkoja voi sattua milloin tahansa. Eikö ihmiset puhu mitään ennen sänkyyn menemistä? Mies voi omalta osaltaan varmistaa myös toiminnallaan että tällaiselta vältytään jos ei missään tapauksessa isäksi halua. Kun on tarpeeksi aikuinen harrastamaan näitä asioita niin pitää kyetä kantamaan myös vastuu seurauksista. Juuri tämän takia en itse ole haarojani levitellyt kenelle tahansa kaksilahkeiselle ja aina ennen käynyt läpi mitä ehkäisyä käytetään ja miten toimitaan jos se ei riitä. Ei ole tullut lapsia, vahingossakaan tai tarkoituksella.
Mies ei itse kantanut mitään vastuuta ehkäisystä joten on vain otettaa jakestettävä nyt se tueva lapsi. Nainen ei pakottanyt häntä siittämään lasta ja miehellä ei olemitään oikeutta vaatia aborttia.
Mielestäsi on kuitenkin oikein pakottaa nainen tekemään abortin vaikka mies on tahllaan jättäyt suojaamatta itseään. Nainen jos haluaa sen lapsen synnyttää on täysi oikeus niin tehdä.
Ongelma on tuo mies. Hän on epäkunnioittava. Ei suostunut käyttämään kondomia ja nyt painostaa aborttiin. Heitä roskiin koko ukko.
Meillä oli valmis perhe ja elämä suunniteltuna kunnes lapsi numero neljä ilmoitti tulostaan.
Kovasti asiaa itkettiin ja mietittiin, miten talous, parisuhde ynnä muut tämän kestää. Meillä oli jo kolme alle kuusi vuotiasta.
Olin kuitenkin sitä mieltä että jos lähden abortin tekoon kadun ja mahdollisesti syytän siitä miestäni, jolloin perheemme hajoaa.
Nyt nelosemme on jo yhdeksänvuotias ihana, aurinkoinen lapsi.
En usko että lasta voi katua, mutta aborttia voi
Voimia päätöksen tekoon.
Tämä vaikuttaa olevan sinulle iso asia. Älä tee tätä päätöstä miehen mieliksi. Hän on tiennyt, että näin voi käydä, ja tämä on sinun kantasi. Pidä kiinni siitä, minkä koet oikeaksi. Teet lopulta itsellesi isomman vahingon, jos et kunnioita itseäsi ja omaa moraalisi.
Jos et tee aborttia, voi olla, että miehesi lähtee. Mutta jos teet abortin, miten silti käy suhteenne? Pystytkö sinä antamaan anteeksi itsellesi ja hänelle? Pahimmassa tapauksessa asia jää kaivelemaan sinua niin, että se tulee väliinne, ja menetät paitsi mahdollisuuden vauvaan, myös sitten kuitenkin miehen.