Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Haluaako joku astua saappaisiini? Olen päälle kolmenkymmenen, hiljattain eronnut kuusihenkisestä uusperheestä, jossa meillä kummallakin aikuisella oli edellisistä liitoista kaksi lasta. Yhteensä neljä lasta, täydellinen suora – 10, 9, 8 ja 7 – tyttöjä sekä poikia. Meidän kolmevuotinen suhteemme oli kuin kolikon kaksi kääntöpuolta. Toinen puoli oli hyvä puoli. Siinä minulla oli täydellinen, rakastava mies joka jaksoi hoitaa arkea kanssani ja sai arjen maistumaan ihanan tylsältä. Hän halasi ja pussasi, nauroi ja kokkasi. Hän katsoi minuun upeilla silmillään, sanoi rakastavansa. Kaikki oli hyvinä hetkinä hyvin. Kuten lapsiperheissä kuuluukin. Oli harrastusrumbaa, yhteen sovitettuja aikatauluja sekä yhteisiä sauna-iltoja.

Sitten oli huono puoli jota varjosti miehen masennut ja uhkapeliongelma. Niinä kausina oli roimia alamäkiä, hetkiä jolloin arki kaikkinensa, taloutta myöten, kaatui minun harteilleni. Mutta selvisin niistä kausista siitäkin huolimatta, ettei toinen osapuoli suostunut terapiaan, missään muotoa. Selvisin koska huonojen kausien jälkeen oli luvassa hyvä kausi.

Nainen katselee rantaa auringonlaskussa

Kuva Brannon Naito. Ylin kuva Ryan Franco.

Suhde oli aikamoista tunteiden on-off:ia mutta se oli kaikesta huolimatta täynnä rakkautta, jota varjosti kuitenkin menettämisen pelko. Tänä syksynä se menettäminen kävi toteen ja mies pakkasi tavaransa, muutti pois meidän yhteisestä kodista. Meidän arjesta. Ei ollut enää me, vaikka viime hetkeen saakka niin toivoin. Oli mun ja sun lusikat. Riitaisasta erosta huolimatta rakastan häntä yhä todella paljon.

Riitaisaa eroa varjostaa kuitenkin hetki sitten tehty positiivinen raskaustesti. Pieni pommi kaiken keskelle. Miehelle on aina riittänyt kaksi lasta, ja jo saadessaan tietää plussasta, hän painotti aborttia hyvin suoraan. Nyt tilanne on se, että olen juuri käynyt varhaisultrassa, raskaana ja yksinäinen. Olen aina halunnut kolme lasta, mutta en koskaan kuvitellut kolmatta lasta tämmöiseen tilanteeseen. Toinen osapuoli on katkaissut välit, ilmoittanut, ettei halua olla meidän elämässä mukana mikäli lapsen pidän.

En todellakaan tällä hetkellä haluaisi olla omissa saappaissani. Kelpaisiko ne jollekin toiselle? Näissä on aika paskamaista tällä hetkellä seistä. Tunne ja järki. Ne kamppailee toistensa kanssa. Jos olisi kristallipallo, kurkkaisin tulevaisuuteen ja tekisin päätöksen sen perusteella. Mutta kun ei ole. On vain lyhyet, vähiin käyvät viikot jotka hoputtavat joka toinen hetki muuttuvaa päätöstä. En muista koska viimeksi olisin ollut näin hukassa kuin nyt olen.”

Nimim. Hukassa

Huonon Äidin arjen helpottajat, käsin tehdyt valmisruoat, nyt kaupoissa kautta maan!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

24 vastausta artikkeliin “Takana riitaisa ero, edessä uusi vauva?”

  • Nimetön sanoo:

    timo rakasta nainen toivoo timo

  • Esmeralda sanoo:

    Tee niinkuin sydän sanoo. Älä ainakaan toisen painostuksen vuoksi aborttia tee, kadut sitä lopun ikää. Kaikesta selviää, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Lapsi on sinun lopunikää, vaikea tiöanne kestää vain aikansa ❤

  • Ella sanoo:

    Pidä lapsi ja lemppaa mies.

  • Silja sanoo:

    Pidä lapsistasi hyvää huolta. Sinä olet äiti ja lapset ovat Jumalan lahja.

  • Yksinäinen sanoo:

    Olin itse samankaltaisessa tilanteessa; mies masentunut ja sairaalloisen mustasukkainen, hyvät ja huonot kaudet vuorottelivat ja ero pyöri mielessä ja puheissa. Ja sitten olin raskaana. Mies ei hetkeäkään suostunut ajatella muuta kuin aborttia vaihtoehtona. Minulle se tuntui täysin mahdottomalta. Seurasi lääkärikäyntejä, perheterapeutteja, psykiatrisen kriisikäyntejä – ja lopulta tein abortin. Ja kadun sitä suuresti. Jokaisen tilanne on yksilöllinen, mutta itse tekisin nyt toisin jos voisin. Voimia tilanteeseen ja päätöksentekoon.

  • Mieti nyt muitakin ku itseäs sanoo:

    Tietenkin abortti, et voi pakottaa kenellekään lisää vastuuta ja huijaamalla on lapsi kuitenkin alkunsa saanut sillä mies tuonut asian esille että enempää ei halua, kyllä tuo menee rikokseksi jo naisen puolelta että on jättänyt ehkäisyn huolehtimisen!! Ja jokaisella lapsella on oikeus perheeseen ja onneen eikä itsekkääseen äitiin!!

    • Ehkäisy on molemmille mahdollista. sanoo:

      Huh huh.
      Tiesitkö, että 2020-luvulla miehellä on ihan mahdollisuus itse hoitaa ehkäisy jos lapsia ei halua.

      Suututtaa tällainen naisten syyllistäminen asiasta. Jos et halua isäksi, hoida ehkäisy (varsinkin, jos et halua enää ikinä), jos et halua mitään riskiä asian suhteen, älä harrasta seksiä.

      Piste.

      • Pia sanoo:

        Juuri näin. Piuhat saa poikki päiväkirurgisena toimenpiteenä, jos kerran on täysin varma ettei lisää lapsia halua. Ei ole ainoastaan naisen vastuulla hoitaa ehkäisyä.

  • Micaela sanoo:

    Tiedän se tunne. Mul ja miehelläni(nyt ex mies) oli yhteisen 2 lasta ku avioliitto romahti ja hän muuttii pois yhteisest kodist. Ja avioero oli tosi riitainen ja riideltiin koko ajan eikä tultu toimeen. Huuhtikuussa silloin sain tietä että olen raskaana. Ja ku kerroin hänelle hän vaatis abortti eikä halunnu ollaa missään tekemisissä lapsen kans eikä mun kans. Niin olin ensin yksin 2 lapsen kans ja sit yksin kolmen lapsen kans. Ja synnytin 3 lapsi yksin ja ajoin itte synnytykseen. Helppoo tää ei oo ollu. Voimia sinne

  • Voimia ja uskoa tulevaan sinulle sanoo:

    Itse jäin vastaavanlaisen törpön kynnysmatoksi ja täällä olen edelleen… Vuosien liiton jälkeen olin yllättäen raskaana. Hän painosti minua aborttiin ja höykytti henkisesti puolelta toiselle. Uhkaili erolla ja välillä olikin hetken sitä mieltä, että pidetään vauva.

    Oman taustani vuoksi äitiys pelotti minua, oksensin ympäri vuorokauden ja olin aivan hajalla. Lopulta murruin painostuksen alla ja aborttiin päädyttiin. Tämän jälkeen hän sai minut jälleen uskomaan itseensä. Jouduin samaan tilanteeseen uudelleen ja jälleen hän murskasi minut henkisesti ja aborttiin päädyttiin uudelleen. Hän sai minut uskomaan etten pärjäisi lapsen kanssa ja vilautteli taas eroa ja mitä lie… Mun voimat ei vaan riittäneet.

    En koskaan selvinnyt aborteista, enkä selviä! Nytkin itken täällä vielä vuosien jälkeen. Ainoa asia mikä minulle tästä valkeni oli, että haluan lapsia. Nyt lapsia on kolme, sen saman törpön kanssa. Tiedän, kaikki pidätte minua täysin idioottina. Olin kuitenkin niin henkisesti lyöty ja manipuloitu, etten uskonut löytäväni parempaa tai pärjääväni yksin. Ikäkin alkoi tulla vastaan lapsihaaveissa.

    Hän on ollut hyvä isä. Enkä toki nyt halua kieltää lapsilta isäänsä, eikä se enää mahdollista olisikaan. Oman psyykkeeni kannalta olisi ollut paras, jos minulla olisi ollut voimia silloin ensimmäisen raskauden kohdalla pitää lapsi ja viitata kintaalla ukolle. Ainoa lohtu itselleni on, että ilman näitä traagisia tapahtumia minulla ei olisi juuri näitä ihania lapsia, jotka minulla nyt on. Suhteesta tuskin voidaan edes puhua. Nämä avohaavat ei parane koskaan!

    Tällä kokemuspohjalla jos joutuisin sinun tilanteeseesi… Pitäisin lapsen ja pyyhkisin miehen maailmankartalta. Jos hän on noin ongelmainen ja yrittää manipuloida… Niin kuin tuolla joku neuvoi, älä edes myönnä hänelle isyyttä. Sinulla on jo kaksi lasta, joten tiedät mitä se on. Te pärjäätte kyllä!

  • Älä sanoo:

    Mitä tahansa teetkin, älä aborttia. Ethän ota hengiltä vanhempiakaan lapsiasi, kun elämässä tulee vaikea hetki.

  • Yöperhonen sanoo:

    Todellakin pitäisin lapsen ja tollanen mies sais lähtee kiitämään!

  • Kirsikka sanoo:

    Pitäisin lapsen ja tuollaisen miehen heittäisin mäkeen.

    Voimia ja jaksamista!

  • Sitä on vahvempi kuin uskookaan sanoo:

    Hyvät hetket eivät hyvitä huonoja vaikka saavatkin pysymään suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa. Paska mies kun kiristää syntymättömällä lapsella! Alhaista! Ihan kun muutenkaan tulisi olemaan ideaali ex. Vaikea voi olla irti päästää mutta kolmas lapsi on jo tulossa! Tässä mentiin jo vähän sen ohi että se olisi valinta… Pystyt varmasti halutessasi hyvään ja tasapainoiseen elämään ilman tuollaista miestä itsesi ja lastesi vuoksi. Ota vastaan apua muilta läheisiltä.

  • Nimetön sanoo:

    Itse tulin raskaaksi 13 v sitten, ollessani 30 v, kun olin ollut reilu puoli vuotta silloisen mieheni kanssa. Kummallakin oli lapsia aiemmista suhteista, asuimme eri paikkakunnilla, emmekä olleet suunnitelleet yhteistä lasta. Elämäni raskaimmat viikot pohtiessani mitä teen ja tunsin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni täydellisessä umpikujassa. Parisuhteeni osalta minulle oli jo silloin melko selvää, että suhde tuskin kestää. Varasin ajan lääkäriin saadakseni lähetteen raskaudenkeskeytykseen.
    Ko lääkäri oli nuorehko naislääkäri ja hän kysyi olenko aivan varma ja keskustelimme. Tuon keskustelun johdosta, päätin pitää lapsen. Kuten ennustin, ero meille tuli lapsen ollessa alle 2 v.

    Elämä ei mennyt ehkä meille kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan, enkä sano, että olisi ollut helppoa yksinhuoltajana. Tänään kuitenkin katson ihanaa 13 v tytärtäni, josta on kasvanut upea nuori ja olen sydänjuuriani myöten kiitollinen ( myös tuolle lääkärille, jonka kanssa keskustelin ) etten tehnyt toista päätöstä.
    Voimia sinulle <3

  • Onnea odotukseen sanoo:

    Tuollainen saakin mennä. Mikään ei ole niin isoa rakkautta että sopisi antaa itseään kohdella huonosti.
    Minun isäni ei halunnut minua. Olen ikuisesti kiitollinen ettei minun äitini mieltä kääntänyt milään painostus.
    Isäni ei ollut kuvioissa eikä kaivattukkaan. Äitini on rautaa ja olemme todella läheisiä yhä. Yläasteikäisenä sain isäpuolen koka ryhtyi isän jommiin ja hän on minulle tärkeä. Kaikista vastoinkäymisistä elämäni on mahtavaa ja olen kiitollinen joka sekuntista.
    Tilanne on monimutkainen mutta yritä nähdä siinä valoa. Se stressi mitä mies aiheutti on nyt pois, se näkyy voimavarana muualla. Sinä kyllä pärjäät, jaksat ja selviät. Huuda nyt turvaverkostoa ja käännä selkäsi miehelle. Se että hän valitsee näin on hänen menetyksensä joten anna mennä.

  • Mie vaan sanoo:

    Lapsi aina arvokkaampi kuin miehen oikut. Itse en koskaan unohda että mies yritti painostaa aborttiin kun kolmas lapsi yllätyksenä ilmoitti tulostaan. Se varjosti odotuksen onnea kun melkein itsekin uskoin häntä. Ultrassa näkyi pienen sydämen syke. Sen jälkeen en voinut ajatellakaan muuta kuin iloitsin lapsesta ja odotin saavani hänet syliini. Tänä päivänä puuhailevat kaikkea yhdessä, urheilevat ja kalastavat. Iloitsen toki siitä mutta joskus ajattelen että muistaakohan mies ollenkaan sitä että jos olisin ”totellut” häntä, tuota upeaa, maailman ihaninta poikaa ei olisi tuossa.

  • Nimetön sanoo:

    Miehellä on oma mielipiteensä mutta päätös on yksin sinun.
    Itse en tekisi lasta tuossa tilanteessa kun mies on noin ongelmainen eikä perheenä elämisestä hänen kanssaan varmaan tule mitään.
    Jaksatko ja kestätkö vuosia väsyneenä pienen lapsen kanssa kun mies häiriköi ja lyö kapuloita rattaisiin? Riippuvuussairaus imee kaikki kuiviin ja jättää kaiken muun elämän varjoonsa ja masennus myös.
    Riippuvuudet ja masennustaipumus ovat perinnöllisiä.

  • Yksin kolmen kanssa sanoo:

    Itse olin eroamassa toisen lapsen jälkeen, mutta tulikin plussa. Ensi reaktioni oli, että teen abortin ja heivaan miehen ulos talosta. Yritettiin kuitenkin vielä yhdessä, mutta ei mies ollut koskaan kotona. Tai mitä nyt välillä kävi kiukuttelemassa meille muille. Oli synnytyksen jälkeen ne kolme viikkoa kotona, kun sai isyysrahaa. Sitten taas hävisi. Meidän kanssa oli liian tylsää. Lapset olivat silloin 6v, 1v9kk ja tämä uusin tulokas. Hetken katsoin sitä touhua ja jo vuosia kytenyt avioeropäätös oli ainoa vaihtoehto pysyä itse järjissään. Oli käyty perheneuvolat ym. Ilman tulosta.

    Rankkaa se oli. Yksin kolmen pienen kanssa. Pari vuotta meni totaalisessa sumussa, kun vielä lasten ja työn ohella suoritin maisterin papereita loppuun. Ja piti toipua eron tuomasta valtavasta pettymyksen tunteesta. En kyennytkään elämään tavallisessa perheessä… olen nyt totaali yh. Vanhin lapsi ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa. Pienemmät tapaavat isäänsä joskus. Hän oli pari vuotta täysin kadoksissa, mutta nyt taas ilmestynyt maisemiin. En oikein tiedä, mitä ajatella siitä. Ehkei pidä ajatella mitään. Eiköhän taas jossain vaiheessa katoa, kun hohto hänen nykyisestä elämästä katoaa…

    Mutta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan jokaista lastani niin paljon, ettei mitään rajaa. Onneksi en tehnyt aborttia. Minäkin olen ihan pienestä tytöstä ajatellut, että joku päivä minulla on kolme lasta. Ne minulla nyt on. Piti olla myös mies, koira ja omakotitalo. Näistä haaveista on toistaiseksi pitänyt luopua 😀

    Paljon voimia tulevaan, oli lopullinen päätöksesi mikä vain. Vain sinä itse tiedät, mikä on sinulle parasta. <3

  • Pop sanoo:

    Nykyään on paljon itseellisiä äitejä. Ajatteletko että et pärjää ilman miestä vai että et halua olla ilman häntä, et halua hänen lastaan vai et halua lasta joka joutuu olla ilman isää? On monia asioita jotka voi mieleesi vaikuttaa. Tosi kurja tilanne ja hankala, tympeetä että mies on päättänyt noin, edesvastuutonta. Jättää nyt sinut vielä noin eikä yhtään (jo isänä!!!) Kanna vastuuta ja pohdi kanssasi eri vaihtoehtoja. Jos lapsen pidät niin kuulostaa siltä että helpointa olisikin kun mies negaatioineen pysyy kauempana. Valinta on sinun, täysin sinun. Kirjaa paperille ajatuksia, miksi kyllä ja miksi ei. Onko turvaverkkoa, läheisiä ihmisiä? Jaksatko, riittääkö voimat?

  • Mama sanoo:

    Miten iljettävä ja alhainen voi olla mies, isä jo valmiiksi, joka käy kauppaa sikiön, oman lapsensa abortoimisella!

    Vaikka varmasti tuntuu, että uhkaus on toteutuessaan kova, en silti miettisi kahta kertaa, jos omat voimavarat kolmannelle olisi kunnossa.

    Siellä on ihana pieni, sinun vauva. Toivotan paljon voimaa, toivottavasti asiat selviävät parhain päin kun mies vetää vähän happea.

    • Hempukka sanoo:

      Ehdotan, että mietit asiaa rauhassa omalta kohdaltasi, sillä se on se mikä ratkaisee! Kautta maailman sivun miehet ovat ”pitäneet hauskaa” ja naiset ovat ”saaneet” kantaa sen seuraukset nahoissaan. Toki miehet ja tilanteet ovat erilaisia, mutta se on varmaa, että vaikka parisuhderintamalla tapahtuisi mitä, niin Äidin rakkaus lasta kohtaan on myös se kaikkein suurin voima maanpäällä, joka siirtää tarvittaessa vaikka vuoria tai kääntää kaikki kivet löytääkseen ratkaisun ja avun lapsen parhaaksi.
      Isyyttä ei ole pakko vahvistaa lainkaan lastenvalvojalla, (tässä tapauksessa harkitsemisen arvoinen asia) sillä siitä voi äiti kieltäytyä ja saa silloin elatustuen Kelalta yh-korotuksineen. Tällöin myös päätökset saa tehdä itse (toki myös yksinhuoltajana ”joutuu”) mutta ainakaan ei tarvitse jakaa vanhemmuutta ja tehdä esim. kouluun, matkustamiseen tai asuinpaikkaan liittyviä päätöksiä enää jatkossa miehen mielipiteiden mukaan. Puolensa on kaikella, mutta tee niin kuin sydän sanoo! Sitä et kadu jälkikäteen (kun korkeintaan joskus satunnaisesti heikkona hetkenä tai murtumispisteessä)! ❤️

      • Haloo sanoo:

        Saa ne tuet joka tapauksessa oliko sitten kumpi tahansa, yksin tai yhteishuolto, jos lapsi asuu äidin kanssa tai on pienituloinen. Ihan eri asioita nuo kun tuo ”isyyden tunnustaminen”. Yhteishuoltoon ei tarvitse suostua ellei halua tai ole naimisissa, silloin se tulee automaattisesti. Ei tarvitse yhteishuoltoa mihinkään, jos ei ole kimpassa, eikä tule toimeen, eikä isäkään halua olla huoltaja. Kai silti nyt lapsella isä pitää paperilla olla, sitä nyt tarvi lapselta itseltään pimittää.

      • Yks yksinhuoltaja sanoo:

        Tämä on minunkin mielestäni paras vaihtoehto. Lapsen isyyttä ei ole pakko vahvistaa. Eikä sitä selvittämistä tarvitse edes kieltää. Sanoo vain, ettei ole mitää tietoa kuka se voisi olla ja että selvittäkää vain.
        Nykypäivänä pärjää kyllä ilman miestäkin lapsen kanssa. Hiukan siinä rasittaa itseään ja läheisiään enemmän, mutta mitä siitä. Rakas se lapsi tulee olemaan sinulle ja esim isovanhemmilleen.
        Kamalin vaihtoehto on se, että joudut tuollaisen vastentahtoisen miehen kanssa tappelemaan kaikista lapseen liittyvistä asioista siihen saakka kun lapsi on 18-vee. Mieti – et saa edes viedä lasta ulkomaille ilman miehen lupaa, sillä passihakemukseen tarvitaan kummankin huoltajan allekirjoitus. Et saa pankkitiliä tai pankkikorttia ilman isän allekirjoitusta. Ajokorttia ei voi hankkia ilman kummankin vanhemman allekirjoitusta. Joka halvatun asian joudut sopimaan tuon ihmisen kanssa joka ei lasta halunnut. Elatusapukin tulee huomattavan paljon helpommin ja vaivattomammin suoraan Kelalta.
        Pidä lapsi ja hankkiudu ukosta lopullisesti eroon.