Isäpuoli väsyy erityisessä perheessä
Huono Äiti sai avautumisen väsyneeltä isäpuolelta:
Pitääkö muuten olla äiti, jotta saat kirjoittaa tänne…Tiedättekö miltä tuntuu olla puoliso ja isäpuoli, noh ehkä joku voi tietää.
Itselläkin muutama ominaisuus, josta ehkä tää adhd ja luki/kirjoitushäriö, joka oikeasti vaikeuttanut elämää läpi elämän ja pitää anteeksipyydellä kaikilta, kun ajatus lentää ja sormet änkyttää.
Se, että elät perheessä, jossa on mielenterveysongelmia parilla ja pojalla vielä lievä autismi, elämä tuo lisää haasteita. Se, että kaikki tavallaan kaatuu minun tehtäväksi ja hoidettavaksi, toki ei se kaikki paskaa ole ja kait mulla jokin kieroutunut hoivavietti on.
Nyt vaan olen alkanut väsyyn asioihin, siis kaikkeen tekemiseen. Kun muut vaan on ja vetoaa ominaisuuksiin, etteivät kestä, ei voi siivota, kun imuri liian kovaääninen, lakaisu ja luuttuaminen ei sovi ja niin edelleen.
Poikapuolen kohdalla kaikki myös ehkä hankalaa. Tässä tulee se suurin kysymys: oletatko että kaikki osaa tehdä jotain. Vai onko se nykyään vain illuusio menneestä ajasta, tiskikonettakaan ei voi antaa tyhjentää kun kömpelyys ja astiat tippuu lattialle, roskiakaan ei voi viedä, kun ei sovi imagoon kuulemma. Männä viikolla tapahtui ihme, kun roskakoriin vaihtoi pussin, mutta edellinen pussi jäi keskelle eteistä.
Muutenkaan mitään osaa tehdä. Mitään ei osaa korjata paikoilleen eikä edes haluu opetella. Koulu, sali koti ja sit vaan sängyssä oleminen.
Ystäviä ei koulun ulkopuolella ole, luonne vissiin vaikea. Nyt 3 vuotta putkeen vai olisiko parempi sanoa että 3 kesää, viettänyt oikeastaa sisällä, edelleen kaverit puuttuu, äitinsä kanssa vaan haluaisi olla.
Tosin autismipiirteet ehkä rajoittaa ja varmaan oma kömpelyys jne. Tosin viime kesänä oli 2kk puhumatta mulle.
No juuh, kauhea avautuminen tuli, mutta ehkä se tää helpottaa ja miettiä mitä tekee. Kun asiat ehkä hiukan karannut käsistä ja kun nykyään on taloudellisesti myös tiukkaa ja ensimmäisenä säästö kohteena olen itse. En enää osta itselle juuri mitään, jotta muut saa syödä haluamiaan ruokiaan ja erikoisuuksiiaan, toki tiedän, että on väärin, että karsin myös omista lääkkeistä adhd jne asioita.
Noh mutta kohti iloisempia ajatuksia ja aikoja. Poika tuolla juuri keittiössä huutaa äiti tule kuoriin kanaa ja kehu että ainakin kotona asuu siihen asti kunnes kaikki koulut saa läpi…
Missäs niitä halvempia maita olikaan asua …
Nimim. Väsynyt
PS. Joko osallistuit maalausremontin arvontaan?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Uusimmat artikkelit
Aivan kamala tilanne, olen pahoillani. Ystävälleni kävi aikalailla samantyyppinen tarina. Vuoden päästä erosta ja mustamaalaamisesta hän sai vakavan sairauskohtauksen. Ja isä vaan jatkaa sekoilujaan, estää lasta tavata äitiään ja yhteiskunta komppaa isää, koska isällä on oikeus. Lapsella ja sairastuneella äidillä ei ole tässä maassa mitään oikeuksia.
Ehkä äiti on itse niin väsynyt tilanteeseen, ettei jaksa vaatia lasta tekemään mitään. Helpointa tehdä itse tai jättää kumppanin tehtäväksi.
Erilaiset oireyhtymät ei oikeuta käyttäytymään vastuuttomasti, mutta vaatii voimia kerrata tätä tuhat kertaa lapsen kanssa.
Lapsi voi myös oppia käyttämään tilannetta hyväkseen välttääkseen ikäviä hommia. Tsemppiä.
Autismi kirjoon kuuluu todella paljon sairauksia ja erilaisia oireita.toisista ei ehkä edes huomaa mitään…
Mietin tota lukiessa et missä on äidin halu opettaa lastaan kodin perus toimissa?
Itekki olen erityislapsi ja koko ikäni tapellu omien ongelmien kans mutta kotona tehtiin jo lapsesta asti selväksi ettei kukaan siivoa toisen jälkiä.jos jätät roskat pöydille, kaadat maidon jätät siivoamatta..ym. ne roskat saattaa löytyä illalla tyynysi alta 😂
Ei vain. Mut meille tehtiin heti selväksi et jokaisella on omat pikku tehtäväsä joka päivälle.
Heti kun kynnelle kykeni sai alottaa täyttämällä tiskikonetta/pyyhkiä pöydät/lakasta lattia.. pikku tehtäviä joihin ei mene kun muuta minuutti. Voin sanoa et nämä pienet siivous rutiinit on itteä auttanu oman kodin siistinä pidossa.
Ei loju astiat monta viikkoa tiskialtaassa haisemassa, pöydät on puhtaat alottaa kokkaaminen..
En ole kamalan siivousintoinen enkä todellakaan pidä siitä!
Jos ei tehny osaansa sitten oltiin ilman viikko rahaa!
Tai ei päässy diskoon mihin kaikki muut meni..sekös se tympi!
Miksei äiti opeta taitoja pojalleen tulevaisuutta varten..
Luulisi et varsinki äiti olis tarkka tästä.
Onko mahdollista et äiti antaa ymmärtää pojan olevan sairaampi kuin on? Ei tommosia tekosyitä kuuntele kukaan!
Totta toki on mitä imurista usein sanotaan.
Liian äänekäs!
Käy korviin itelläki. Nykyään on hyvät taustamelikuulokkeet,korvatulpat ja vaikka mitä vehkeitä mitä kokeilla!
Kovat yhtä äkkiset äänet saa mut hermostuun. En vain siedä kovia ääniä vaikka omakin ääni on kova..
Mut ettei lapsi edes yritä ja äiti sallii sen eli antaa periksi..En ymmärrä.
Tehtävät jakoon eikä yhden harteille!
Varsinki jos hän käy töissä!
Vaino varsinki mukaan kotitöihin!
Mietin minkä ikäinen poika?
Jos koulussa kulkee niin kyllä pienet nopeet askareet pitäs sujua..
Koita jaksaa ja puhua puolisolle jos edes hän auttaisi?
Eti jotain yhteistä tekemistä sulle ja pojalle?
Tekstin perusteella oletan ettei poikaa kiinnosta ulkona oleminen jos ei edes kesällä? Mitä hän sisällä aina tekee?
Pelaako jotai pleikkaria tms mikä pitää vain siellä sisällä?
Koneet ja vehkeet pois. Rajoitettu peliaika joka päivälle!
Tai ensin vaikka edes kävelylle ja palkaksi saa pelata..tai kun tiskit on koneessa saa pelata..Ei tunteja vaan 10-15min tienata peliaikaa.
Sainkohan tähän nyt mitää järkevää laitettua ymmärrettävästi jos muutki tajuis mitä ajan takaa..
Lapset ja nuoret hakkaa niitä pelikoneita ympäri vuorokauden jos vaan annetaan..
Liian monet ei käy ulkona ollenkaa omalla ajalla.
Aikuiset jää peli koukkuun niin mitenköhän Lapset ja nuoret sitten..
Onneksi omaan aikaan ei Ollu ku Nintendo, pelejä vaan muutama..
Tuo on jo TODELLA vakavaa jos ei käy 3.en kesään ulkona ollenkaan!
Ymmärrän jos ei ole kavereita kenen kans mennä, sillon juuri pitäs olla rohkeutta ja itseluottamusta mennä yksin tai vanhempien kans. Vanhemmathan voi keksiä eri paikkoja missä vaikka käydä.
Miten mitää rohkeutta koti sohvalla saa saati et menis ja keksisi ite tekemistä..
Lähteekö edes mukaan jos ehdottaa jotai ulko toimintaa vai kieltäytyykö heti?
Ulkona olo on ihanaa!
Luulisi äidin haluavan poikansa kykenevän hoitamaan kotia ja muutenkin kykenemään mahdollisen normaaliin elämään!
Jos olisin sun tilanteessa eikä järki puhe, askarelista yms yms.. saa muita osallistumaan niin LÄHTISIN!
Suosiolla pitämään omaa kotia ja siivoon omia jälkiä!
Ei se näin mene jos kotona on myös pojan äiti, eikä pojalle edes yritä opettaa perus kodinhoitoa!
Palat pian loppuun kokonaan jos koko ajan kotona ressaa ja ahdistaa.
Ihmettelen vaan mitä se pojan äiti sit tekee.. istuu tekemättä mitään?
En ote ilkeis elää noin naisihmisenä varsinkaan..
Meillä jakona oli et mies kävi töissä ja itse hoidin kodin koska olin työtön.ei ole lapsia.
Mut mies siivosi myös jos olen kipeä tai jossain käymässä..koskaan ei tarvinnu kummankaan pitkän päivän jälkeen alkaa siivota!
Häivy muutamaksi päiväksi ja kato onko mitää tapahtunu..
Jos vieläki kaikki siivoomatta ja samat paskat pitkin kämppää..Ite lähtisin enkä takas enää menis!
Adhd.ta sairastavat on todella empaattisia. Kuuluu taudin kuvaan..monet eivät tätä oo koskaa ajatellu vaikka se olisikin diagnosoitu..
Ite annan kans aina kaikkeni Jos joku apua tarvii ja varsinki Jos pyytää.. ja onhan siitä saanu kärsiä ja mielensä pahottanu aivan liian monesti.
Opettelin sanomaan EI! Välissä kuulostaa todella tylyltä kun vaan tokasin et ”EN auta!’
Mun hyväntahtosuutta ei enää käytetä hyväksi koska ei sitä samaa apua ole tullu koskaan takasin vaikka olisi tarvinnu ja vaikeaa ollu.. sitä keskittyy niin liikaa auttamaan ja huolehtimaan ja omat asiat jää kokonaan..
Kämppää ei ole siivottu, rahat on vähissä, esim.jopa kelan hakemukset ollu tosi pahasti myöhässä tms. Kaikki levällään..siitäpä sitte alkaa niitä hoitaa ja se ahdistus mikä siitä tulee..Ihan kamalaa!
Älä lopeta tärkeitä lääkkeitäs!
Niistä on sulle enempi hyötyä ku siitä,ettet hae niitä. Ja koet itsesi turhaksi..
Kukaan meistä ei oo turha!
Lähe pois sieltä Jos tuntuu tolta eikä su yhtää arvosteta!!
Yksin on paljon parempi!