”Heräsin melkein heti nukahdettuani valtavaan rysähdykseen, sellaiseen kuin lasia särkyisi. Säikähdin todella pahasti. Mitä tapahtui? Irtosiko astiakaapista ritilä ja lasit tulivat alas? Tippuiko eteisen peili? Vai olisiko alakerran liiketilan ikkunaan törmännyt auto?

Nousin ylös, mutta kaikki oli kuten pitääkin. Mitään ei ollut tippunut seinältä, juomalasit ja astiat olivat ehjiä, eikä ulkonakaan näkynyt mitään outoa. Kukaan muu ei myöskään herännyt, eikä ollut kuullut yöllä mitään kun aamulla kysyin.

Ajatus äänestä oli tosi ahdistava. Kummitteliko meillä? Olinko tulossa hulluksi? Se ääni oli OIKEA. Eihän särkyvän lasin ääntä voi kuvitella, niin voimakkasti varsinkaan, että siihen herää kesken unen.

Silti äänen oli täytynyt tulla pääni sisältä, sillä mitään ei ollut tapahtunut oikeasti.”

Tälle ilmiölle, että unissaan kuulee voimakkaan äänen, on olemassa nimi. Räjähtävän pään oireyhtymä on ilmeisesti harvinainen unihäiriö, jossa ihminen kuulee räjähtävän, kovan äänen, jolle ei ole vastinetta todellisuudessa. Tapahtumaan ei liity muita oireita ja se on kivuton.


Ylin kuva Kinga Cichewicz.

Kyseessä on samantapainen oire kuin säpsähtely juuri ennen nukahtamista, mutta kyseessä on kuitenkin eri asia. Säpsähtely on yleensä kaikille tuttua, mutta räjähtävän pään oireyhtymä on todennäköisesti harvinaisempi. Monilla ihmisillä on siitäkin ainakin yksittäinen kokemus, mutta toistuvat ”räjähdykset” öisin ovat harvinaisia.

Räjähtävän pään oireyhtymä on yleisin yli 50-vuotiailla naisilla, mutta nuoremmillakin sitä voi esiintyä. Ilmiötä esiintyy useammin naisilla kuin miehillä.

Syytä räjähtävän pään oireyhtymään ei tunneta, mutta se voi johtua voimakkaasta stressistä ja väsymyksestä. Ilmiö voi johtua myös joistain lääkkeistä. Räjähtävän pään oireyhtymä on täysin vaaraton, mutta pelästyminen on tietysti ikävää. Uudelleen nukahtaminen voi olla vaikeaa. Mikäli oireyhtymä on tuntematon, se voi tietysti aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Räjähtävän pään oireyhtymästä kärsivä voi pelätä esimerkiksi aivokasvainta tai mielisairautta.

Jos oireet haittaavat, niin niitä voi hoitaa hoitamalla taustalla olevaa syytä, eli väsymystä ja stressiä.

Onko räjähtävän pään oireyhtymä sinulle tuttu? Kerro kokemuksesi kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Heräsin yöllä hirveään rysähdykseen, mutta mitään ei ollut käynyt…”

  • Kati sanoo:

    Tätä tapahtuu harvoin, mutta kuitenkin tapahtuu.. Pomppaan pystyyn sikeimmästä unesta muutama minuutti yli neljän. Joku koputtaa kovaa asunnon oveen muutaman kerran, mutta kun lähden katsomaan sydän pamppaillen niin ketään ei näy missään.
    Tämä alkoi, kun joitain vuosia sitten heräsin näin ensimmäisen kerran.. tällöin olin käynyt pari päivää aikaisemmin sairaalassa viimeisen kerran katsomassa syöpäsairasta äitiäni. Heräsin koputukseen vähän yli neljä ja ajattelin heti äitiä.. muutama tunti myöhemmin sain puhelun, että äiti on nukkunut pois..
    Jotenkin olen aina sen jälkeen ajatellut äitiä, kun tämä koputusherätys tapahtuu.. Mutta liekkö sitten vaan stressiä ja väsymystä tämä ”oire”…

  • Maikkis sanoo:

    Ompa kiva kuulla, että se on ”normaali”. Tai että asialle on joku nimikin. Minulla on ollut vuosia ja nyt tämä vaiva on pahentunut ja varmasti ainakin kerran kuussa herään tähän. Kyllä siinä sykkeen tasoittumisessa ja unen uudelleen saannisaa hetki jos toinenkin aina menee 🙁

  • Mamma37 sanoo:

    Ompas helpottavaa kuulla että näitä ääniä kuulee muutkin. En ole lähelläkään 70v, kuullut sellaisia pamauksia läpi elämäni silloin tällöin. Olen ollut aina huono nukkumaan ja stressi näkyy aina ensimmäisenä yöunissa.

  • Uneton jo pienestä pitäen. sanoo:

    Kiva saada asialle selvitys! 🙂 Usein olen pomppinut sängystä yöllä, kun olen kuullut aivan selvästi ovikellon. Muutaman kerran hätyytin miehenkin avaamaan ovea turhaan. Ihmettelin vain etteivät koirat reagoineet ääneen mitenkään. Joskus kuulen yöllä unen läpi pienen lapsen hätähuudon -ÄITIIII!! ..kuuntelen ja tajuan, ettei meillä ole enää pieniä lapsia. Sydän lyö kahtatuhatta ja eipä se uni tule enää silmään.

  • Elli sanoo:

    Ahaa! Kiitos nimestä tälle 😍 Mä herään kuukausittain,ellen viikoittain isompaan pamaukseen tai ovikelloon (vaikka sitä ei edes ole) , linnut lentelee ikkunoihin jne. Säikäys on aina kova. Mutta itselleni oon selittänyt että kai verenpaine nousee tai laskee ja sitten korvissa posahtaa tai kuuluu muutkin äänet. Tämä rauhoitti ❤

  • Sus sanoo:

    Olen itsekkin herännyt ovikellon soittoon keskellä yötä, huomaten ettei siellä olekkaan ketään. Olen myös herännyt parvekkeen ”murtoääniin” huomaten ettei sielläkään ole ketään. Tosin eivät tapahtuneet samana yönä. Luulisin syyksi osittain ruuhka vuodet jotkin naiset ehkä herkempiä näille vuosille. Jospa lapsen turvallisuudesta huolissaan olevan stressi tekee temput. Koska nyt kun tyttö 5v. Ja poika 9v. . Niin ei ole tullut näitä enään mutta juuri lasten ollessa pieniä olivat hyvin todellisia. Voihan näitä olla tietysti lapsettomillakin ihmisillä en todellakaan sano että ei voisi olla.

  • Jenna sanoo:

    Minulla taitaa olla sitten räjähtävän pään oireyhtymä. Olen 28v nainen ja tätä on ollut jo monta vuotta. Ei ole onneksi usein mutta n.2-6kk välein tulee säikytys. Viimeisin parin viikon takaa kun heräsin ”kovaan ikkunan koputukseen” ja herätin mieheni tarkistamaan. Niin aitoja ja todentuntuisia ääniä kuulunut, ovikellon soittoa, pamahduksia, oven kiinni pamahduksia, koputuksia ja huonekalujen siirtoääniä. Usein siihen herää sydän pamppaillen ja niin kovaa säikähtäen, etten saa edes sanaa suusta heti, herätän miehen tarkistuskierrokselle, ja en saa unta vähään aikaan. Usein menee loppuyö heikossa unessa tai painajaisissa.

  • Sintsu sanoo:

    Oi kyllä on tuttu juttu. Mun ”pääni sisällä” tai ”korvan juuressa” on mm. räjähtänyt lukuisia pommeja, paukautettu kattilan kansia yhteen, puhallettu mun korvaan, huudahdettu jokin lyhyt huudahdus ”AI”, ”OI” tai ”HEI”, laseja on rikottu kilisten,
    vanhanmallinen herätyskello on pärissyt, puhelin soinut, ovia on paukuteltu jne. jne.

    Mulla nyt on muutenkin aika aktiivinen yötoiminta unihalvauksineen ja muine kivoine kukkumisineen, etten jaksa paljoo noteerata. Nukahdan yleensä nopeesti uudestaan ku oon niin tottunu. Mut ihan kiva saada tälle nimi.

    • Jenna sanoo:

      Mulla myös unihalvauksia. Painajaisia ollu pienestä asti tosi paljon ja osaan usein niistä herättää itteni kun menee liian vaaralliseks, just kun oon kuolemassa 😅 Painajaiset ei enää niin säikytä ja pelota mut noi kovat äänet kun herättää niin ne tuntuu niin aidoilta et niitä säikähdän, enkä osaa uskoa että tuli vaan unesta 😁

  • M sanoo:

    Minulla on satunnaisesti näitä kokemuksia. Ensimmäinen kerta oli kyllä jo alakouluikäisenä. Heräsin kattiloiden kolinaan ja olin aivan varma, että meillä oli varkaita. Äiti kävi tarkastamassa, eikä missään ollut mitään tapahtunut. Nyt sain vasta nimen tälle. Olen luottanut siihen, että unissaan kuulee kaikenlaista, joten hulluksi tulemista en ole tämän asian suhteen pelännyt, heh.

  • Tade sanoo:

    Ei ihan tuommoista ole ollut, mutta olen jokusia kertoja herännyt siihen, että ovikello soi vaikkei kukaan sitä soita. Meidän talon ovikello on vieläpä sellainen suht hiljainen pim-pom, kun työ yöllinen on kunnon rimputus.

  • Pipu sanoo:

    Mulla on räjähtävä pää! On ollut jo noin 15 vuotta, nyt olen 37-vuotias. Alkuyöstä saatan herätä ryminään tai kolinaan. Yleensä vain odotan sängyssä hiljaa ettei äänet jatku ja olleetkin totta ja siihen odottamiseen sitten nukahdankin uudestaan. En enää niin kovasti pelästy ääniä mutta aina niitä säpsähtää.
    Muistan ensimmäisen kerran kun kuulin näitä. Nukuin silloisen poikaystäväni vieressä ja heräsin siihen että joku huutaa kovaa rääkymällä:”Jani!! Jani!!!” Ei meillä asunut ketään Jania. Herätin poikaystäväni ja pakotin hänet tarkistamaan pienen yksiömme kaapit ja sängyn aluset. Eikä hän ollut kuullut mitään. Nykyään ei enää muita tarvii herätellä. 🙂