”Olen kolmekymppinen äiti ja vaimo. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä miltei kymmenen vuotta, joista kolme vuotta naimisissa, ja meillä on siis lapsia. Mieheni on aina ollut todella huono huomioimaan minua. Tottakai sanoo joka päivä, että rakastaa, mutta se ei riitä ja tuntuu, että se tulee rutiininomaisesti..minusta olisi kiva joskus kuulla häneltä, että näytänkö kauniilta, sen sanominen on todella vaikeaa ja kun olen asiasta sanonut niin hän suuttuu ja väittää ettei minulle mikään riitä. En myöskään saa esim. syntymäpäivänä edes kukkia, ellen niitä erikseen ”ruinaa”. Tästäkin on puhuttu monta monta kertaa, mutta suuttuu ja sama virsi..ei mikään riitä. Seksiä meillä on hyvin tilanteeseen nähden kuitenkin ollut. Kävimme hänen kanssaan kahdestaan viikonloppureissun kaupunkilomalla ja ajattelin, että päätän sen jälkeen miten etenen hänen kanssaan.. no, meillä ei ollut oikein mitään muuta puhuttavaa kuin lapset.. ja saimme riidankin ihan typerästä asiasta aikaiseksi, ja nyt viimeaikoina meillä on minun mielestäni mennyt huonosti, oikeastaan pidemmän aikaa. Hän on kotona niinsanotusti paikalla, muttei läsnä.. häneen on todella vaikeaa saada kontaktia, eikä hänen kanssaan huvita edes keskustella asioista, hän vetäytyy omiin oloihinsa. Olen tästäkin koittanut jutella hänen kanssaan, mutta tuloksetta.

Mieheni on lempeä ihminen, sosiaalinen ja todella hyvä isä lapsillemme, mutta se ei riitä.. minusta on alkanut tuntumaan, että suhteemme on kärsinyt vielä enemmän koska en jaksa enää olla se joka yrittää. Olen siis yrittänyt oikeasti kaikkeni.
No, olen tutustunut työni kautta yhteen mieheen. Aluksi juttelimme vain työasioita ja tapasimme työn merkeissä, ei sen kummempaa enkä edes ajatellut että suhteemme kehittyisi mihinkään tasolle. Tämä kyseinen mies alkoi enemmän viestittelemään minulle, kohta tuli kehuja yms. ja sain häneltä paljon huomiota. Nyt olemme molemmat vahvasti ihastuneita toisiimme eli voisi sanoa, että tunteita on kehittynyt vähän enemmän mitä normaali ihastumisessa(ja siis tässä ei pitänyt missään välissä käydä näin). Olemme puhuneet hänen kanssaan tilanteestani kotona ja hän tietää, että minulla on lapsia, tämä ei kuulema häntä haittaa. Olemme nähneet satunnaisesti, mutta olemme vain jutelleet asioista ja olemme olleet lähekkäin(emme ole harrastaneet seksiä, en halua siihen kuitenkaan mennä niin kauan kun olen avioliitossa). Hän on puhunut omista tunteistaan minua kohtaan ja ihaninta siinä on, että hän ei painosta minua mihinkään. Tämä mies saa oloni tuntumaan erittäin hyvältä ja tuntuu, että olen ollut taas iloinen pitkästä aikaa, saan huomiota mitä kaipaan ja läheisyyttä. Hänen kanssaan on helppo olla, tulemme todella hyvin juttuun. Eikä hän ole mikään hetkellinen ihastus, vaan tätä on ollut jo muutaman kuukauden verran.

En yhtään tiedä mitä teen! Olen pohtinut eroa jonkin aikaa, mutten haluaisi jättää miestäni tänä korona aikana.. meillä on omakotitalo ja lainaa. Mieheni selvästi kuitenkin rakastaa minua, mutta oma rakkauteni häntä kohtaan on muuttunut.. en yhtään tiedä miten lähtisin asiassa etenemään..
Pärjäisin lasten kanssa kyllä oikein hyvin yksinkin, taloudellisesti ja muutenkin (lapset ovat ikähaarukalla 3-7 vuotiaita).
Kaipaisin siis tukea tähän asiaan, miten te muut olette vastaavanlaisesta tilanteesta selvinneet, mitä olette tehneet? Olen ihan hukassa, APUA!”

Nimim. Hukassa, apua!

VASTAUS:

Peli näyttää olevan selvä. Miksi pitäisi uhrautua avioliitossa hänelle, joka ei toistuvasti ja pitkällä aikavälillä tee osaansa? Olet järjestänyt teille kahdenkeskistä aikaa. Olet ottanut vastaan ikäviä tilanteita ja ollut pitkämielinen. Elämällä on taipumus kääntyä hyvää kohti. Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Olet antanut itsellesi lupauksen, että et ryhdy intiimeihin suhteisiin muiden kanssa ollessasi avioliitossa. Voitat tällä lupauksella itsellesi hyvän omatunnon. Sinulle jää nyt ratkaisu, aiotko olla vielä naimisissa tilanteessa, jossa et saa mitä tarvitset. Tuskin aviomieskään saa, koska paljoakaan kiinnostusta sinuun ei ole.

Olette ehkä jo liian pitkällä eriytymässä omille teillenne, jotta parisuhde hyötyisi pariterapiasta. Jos sinulla halu yrittää vielä kerran, suosittelen pariterapiaa. Jos mitään halua ei ole, suosittelen selkeitä ratkaisuja lähteä tai jäädä. Suosittelen selkeää, yksinkertaista elämää. En kaksoiselämää ja salaisuuksia, sillä sellainen jää taakaksi tulevaan suhteeseesi.  Jos voit, ilmoita ihastuksellesi että otat yhteyttä kun olet vapaa.

 

Heli Vaaranen, psykoterapeutti

Maksutonta tukea parisuhteeseen Väestöliitosta: hyvakysymys.fi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Heli Vaaranen vastaa eroa harkitsevalle: tee sitä, mikä tuntuu hyvältä”

  • Hellurei sanoo:

    Olin 30v kun jätin 10v avioliiton 2v ja 7v lapseni kanssa. Yritin myös kaikkeni 5v ajan terapioita myöten, mutta lopulta lähdin. Lapseni ovat kiittäneet tuosta päätöksestäni moneen kertaan. Nyt hekin saivat tuntea olevansa vapaita elämään ilman jatkuvaa ahdistusta.

  • sattuuhan se sanoo:

    Sanot, että miehesi on aina ollut huono huomioimaan. Jos sinä olet ihminen, joka kaipaa huomiota ja kukkasia, niin miksi alun alkaenkaan olet valinnut sellaisen kumppanin, jolle tällainen huomioiminen ei ole luonteenomaista?

    Itselläni on ollut vähän vastaava tilanne avioliitossa. Puolisoni kaipasi paljon huomiota, ja en hänen mielestään riittävästi huomioinut häntä sen jälkeen kun lapset syntyivät.. Hänen mielestään huomioin liikaa lapsia. Kun yritin sitten jakaa huomiotani enemmän hänellekin, niin sekään ei riittänyt. Hän koki, että teen sen vain, koska hän niin toivoo. Yritin kaikkeni, mutta hän ei ollut koskaan tyytyväinen. Hänen kuukausia kestänyt sivusuhteensa paljastui minulle myöhemmin sattumalta, ja erosimme. Hän oli löytänyt ihmisen, jolta sai huomiota ja ihailua.

    Olet jo pettänyt miestäsi. Se, että et ole harrastanut seksiä ihastuksesi kanssa, ei ole merkityksellistä. Et voi enää korjata asiaa, joten suosittelen kertomaan miehellesi mitä olet tehnyt. Jos olet samanlainen kuin entinen mieheni, niin tuskin olet edes aidosti pahoillasi. Ajattelet, että sinulla on ollut oikeus toimia niin kuin toimit. Mikään ei kuitenkaan oikeuta avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.

  • balanssi sanoo:

    Pari asiaa tulee mieleen. Jos hyvä ja lempeä mies ei riitä, niin millainen riittää?

    1. Olisitko yhtä halukas lähtemään, ellei sinulla olisi jo uusi odottamassa? Koska sen uuden varaan et voi laskea mitään. Hän ei ole elänyt kanssasi lapsiperhe-elämää, kun omat lapsesi ehkä kiukuttelevat häntä vastaan, koska hän on vienyt sinut oikealta isältään. Kestätkö myös lähettää lapset miehesi uudelle ja upealle puolisolle, joka tulee loistavasti toimeen lastesi kanssa.

    2. Aikuiset olettavat, että lapset sitten seuraavat 15 vuotta viettävät iloisena matkalaukkuelämää vaihdellen vanhempien koteja. Olisitko itse valmis elämään seuraavat vuodet samanlaista elämää?

  • Aikalisä sanoo:

    Minusta kuulostaa hienolta tuo, että haluat pysyä uskollisena niin kauan kun olet liitossa toisen kanssa. Arvostan ja itsekin tekisin samoin!

    Pariterapia voi oikeasti olla valaiseva kokemus, mikäli miehesi haluaa siihen lähteä mukaan. Mikäli ei, kertoo sekin tilanteesta.

    Kotioloissa voisit kokeilla itseksesi tehdä pientä listaa: mitä kaipaisit miehestäsi jos eroatte? Onko hän elämäsi ykkönen, sellainen jolle soitat ensimmäisenä hyvät ja huonot uutiset? Oletko sinä hänelle? Nauratteko samoille asioille? Onko teillä samanlaiset arvot vai onko vuosien varrella tullut ilmi, että näissä on liikaa eroavaisuuksia?

    Toteutatko itseäsi perhe-elämän ohella muutoin? Jos harrastaisit jotain juuri sinulle mieleistä ja olisit unelmiesi työpaikassa, olisitko tyytyväisempi? Nämä eivät ole arvostelevia kysymyksiä vain jotain, millä saat hieman valaistusta siihen, johtuuko tyytymättömyys miehestäsi vai kaipaatko elämääsi sittenkin jotain muilla saroilla.

    Tsemppiä tilanteeseesi. Vain lyhyen ihastuksen vuoksi ei kannata jättää miestäsi, mutta jos koet että olisit yksinkin ilman häntä onnellisempi niin sitten olet ehkä tehnyt eroa mielessäsi jo jonkin aikaa.

  • Ruotsin neito sanoo:

    Mielestäni kuulostaa kuitenkin siltä että sinulla on hyvä mies vaikka ei kukkia osta. Kuinka paljon sinä itse annat kehuja ja huomiota miehellesi? Teidän lapset ovat vielä aika pieniä ja arki on lapsiperheessä raskasta monta kertaa. Omaa aikaa ei ole, eikä parisuhdeaikaa. Nyt tietenkin se toinen mies tuntuu ihanalta mutta onko sitten yhtä ihana kymmenen vuoden jälkeen? Ja kuulostaa siltä että vielä lapseton eikä ymmärrä sinun arjesta vielä mitään.

  • Äiti 74 sanoo:

    Kukaan muu, ei voi sanoa mitä pitäisi tehdä, kun sinä itse. Onko ihastus pelkkä ihastus, vai orastava rakkaus, jonka kanssa voi ajatella jakaa elämänsä. Muiden on niin helppo tuomita ja neuvoa , kun eivät ole sinun saappaissasi. Jos olet aidosti rakastun tähän uuteen mieheen, niin paluuta ei ole. Kyllä sitä voi pitkänkin liiton jälkeen oikeasti rakastua ja todeta elävänsä väärän ihmisen kanssa. Se on elämää. Kivittäjiä on ne, jotka eivät yhtään tiedä mitä se on. On niin helppo moralisoida muita. Ne tunteet pitää selvittää, mitä sinä haluat. Tärkeintä on miten asian hoidat, niin, että mahdollisimman vähän aiheuttaa toiselle tuskaa. Suhteita syntyy ja särkyy, eikä sinkku ole ainoa jolla on oikeus rakastua. Tunteilleen ei mahda mitään, jos rakkaus on todellista, niin kyllä sen ihmisen kanssa on oikeus olla.

  • Oikeesti sanoo:

    Aivan järkyttävä vastaus psykoterapeutilta! Lienee itse päätynyt kyseiseen ratkaisuun. Minusta ei mitenkään käy ilmi, että nainen olisi yrittänyt kaikkensa. Siis syyllistänyt miestä kun kehuja ei tule? Kyllähän meitä ihmisiä on monenlaisia ja kaikki eivät ilmaise rakkauttaan samalla tavalla. Lähipiirissä monta lähes parikymmentä vuotta kestänyttä parisuhdetta ja melko harvassa mies sanoo edes rutiininomaisesti päivittäin rakastavansa ja kukkia saa tuskin kukaan edes ruinaamalla! Ja en edes muista koska mies viimeksi kehunut kauniiksi. Se rakkaus pitää nähdä arkisissa teoissa ja uhrauksissa yhteisen elämän eteen. Huono itsetunto pitää korjata itse, ei toisten sanoilla tai teoilla.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Juuri näin. Viestissä kerrotaan kuinka mies on lempeä ihminen, sosiaalinen ja todella hyvä isä lapsillemme, ja päälle päätteeksi vielä rakastaakin kirjoittajaa, joka itse on jo jalka oven välissä pettämistä kohti, mutta mies ei kirjoittajalle riitä. Tulee mieleen, että kirjoittajalle tosiaan mikään ei riitä.

      Vinkkinä; jos vaihdat uuteen, huomaat parin vuoden jälkeen, että taaskaan ei riitä, mutta sitten vahinko on jo tapahtunut, hyvä liitto ja perhe on rikottu.

      Moni pitkän liiton nainen sanoo, että itse pitää lisätä miehen kalenteriin muistutukset kukkien tilaamisesta, koska mies ei sellaiseen oma-alotteisesti kykene, ja turha riidellä moisista pikkuasioista.

      Ja kirjoittaja; olet luvannut tahtoa rakastaa; missä se tahto nyt on? Tämä on se vastamäki (eikä edes hirveän jyrkkä sellainen), jossa olet luvannut tahtoa rakastaa. Parisuhteen ongelmat ratkaistaan yhdessä, ei siis päätetä yksin ja yksipuolisesti ”miten puolison kanssa edetään”.

  • Elän vihdoinkin sanoo:

    TEE NIINKUIN SINUSTA TUNTUU HYVÄLTÄ! Olet yrittänyt! Mutta älä enää yritä lasten takia, tai kun on tämä aika. TARVITSET ELÄMÄN Itsellesi, Ala elämään! Puoliso ei selvästikään tule enään vastaan, eikä yritä. Ei ole enää sinua varten. Voimia tarvitset ja aikaa mutta kaikki muuttuu hyväksi ajan kanssa.

  • Äiti sanoo:

    Kirjoittajan ei kannata hämmästyä jos myös aviomies löytää naisen, johon rakastuu ja jonka kanssa haluaa vaikka perustaa uusperheen.
    Näitä suhteesta seuraavaan hyppääjiä en kyllä arvosta pätkääkään.

  • Ihmettelevä Irma sanoo:

    Voi aikoja! Väestöliiton terapeutin neuvoiksi aika kommallisen hedonistisia. Pitkässä parisuhteessa ymmärrettävästi latteampia hetkiä usein tulee, mutta hyppy uuteen tekee kyllä erosta kälyisen, eksästä syystäkin mahdollisesti katkeran eikä tarina kovin kauniklta kuulosta lapsistakaan.

  • Joskus ihastunut sanoo:

    Käsittämätön vastaus psykoterapeutilta! Ihastumisia toisiin tapahtuu, mutta ei niiden perusteella kannata erota. Oma mies tuntuu toiseen mieheen ihastumisen aikana ääliöltä. Se kuuluu asiaan. Harkitse vielä. Pariterapia voisi olla hyvä juttu.

  • Vanha kai sanoo:

    Apua, saako psykoterapeutin tittelinkin nykyään ostettua netistä? 🙈

    Nykyään on toki tapana vaihtaa kumppaneita useammin kuin sukkia ja sehän on aikuisten kesken ihan ok. Mutta kun kuvioissa on lapsiakin niin ei kai nyt kukaan oikea psykoterapeutti sano nuorelle ihastuneelle naiselle että jaa, ei tuosta avioliitosta varmaan mitään tule enää, kun se mies ei tajua edes kukkia ostaa.

    Luulisi tuollaisella alalla tietävän että ihastuminen on ihan normaalia ja menee ohi. Ja joka ikisessä suhteessa tulee usean vuoden jälkeen hetkiä jolloin toinen ei ehkä muista puolisoa palvoa. Vaikka sellaisia ei tulisi tuoreen ihastuksen kanssa kuukauden tuttavuuden jälkeen.

  • On siis kevät sanoo:

    Itse laskisin muutaman kuukauden ihastuksen vielä hetken ihastukseksi, enkä heittäisi vuosikymmenen kestänyttä liittoa roskikseen sellaisen vuoksi. Ihastuksia tulee pitkässä liitossa väistämättä, olennaista on se miten niihin reagoi. Jos unelmasi on rakentaa ja elää vakaata perhe-elämää, kannattaa ihastusten antaa mennä menojaan (ne menevät kyllä ohi, kun niitä ei ruoki). Sillä jos kuuntelet vain omia tunteitasi ja lähdet aina ihastusten mukaan, päädyt vain hyppimään suhteesta toiseen ja aloittamaan kaiken alusta kerta toisensa jälkeen. Tunteet ja ”se mikä tuntuu hyvältä” on ailahtelevaista ja muuttuvaa — olen itse asiassa vähän pöyristynyt psykologin vastauksesta tässä? Kun kuviossa on lapsia mukana, ei vaan voi enää liihotella suhteesta toiseen pelkästään sen mukaan, mitä oma napa sattuu milloinkin halajamaan, ainakaan jos haluaa tarjota lapsille vakaan ja turvallisen lapsuuden. Saatat myös tulla huomaamaan, että se kipinä työkaverisi ja sinun välillä pysyy vahvana vain, koska se on uutta, jännittävää ja kiellettyä, ja heikkenee kun pääsette yhdessä arjen makuun. Sinuna minä ottaisin tämän tilanteen isona hälytysmerkkinä siitä, että nykyinen liittosi tarvitsee korjaamista nyt jos koskaan, ja yrittäisin saada suostuteltua miehen pariterapiaan. Voihan se olla, että päädytte eroon kaikesta huolimatta. Mutta jos niin käy, eroa siksi että olet mieluummin itseksesi, eikä jonkun ihastuksen takia. Koska niitä kyllä tulee ja menee.
    Terveisin saman kokenut. Päätin jäädä ja vaihdoin työpaikkaa. Vielä yhdessä ja hiljalleen toivutaan.

    • Marja sanoo:

      Mä myös ihmettelen tätä vastausta suuresti. Missä on se paatos että yrittäkää vielä lasten vuoksi? Enkä sillä että pakko olisi jäädä vankilaan loppuiäksi, mutta jos vaikka terapiassa yhdessä keskustelisi tästä ihastuksesta ja ihan avoimesti siis koko tilanteesta, niin voisi alkaa omaa miestäkin kiinnostaa pelastaa se liitto – tai sitten ei ja oikeasti voisi rakentaa yhteisen vanhemmuuden. Mutta luulisi että ammattilainen kannustaisi rehellisyyteen eikä vain toteaisi ”ole tapaamatta jos voit”. Hurjia on nykyäjan asenteet.

  • Kantapään kautta sanoo:

    Tunnistan tarinasta tuttuja piirteitä omiin kokemuksiin ja suosittelen heti menemään parisuhdeterapeutille avaamaan asioita, selvittämään haluatteko samoja asioita. Muuten muuri tai kuilu välillänne kasvaa ja tilanne on vaikeampi ja paluuta ei välttämättä enää tule. Älä lähde suhteeseen avioliiton aikana, ellet sitten halua loukata puolisoasi ja päättää avioliittoa sillä tavoin. Ota enemmin vaikka aikalisä molempiin ja selvitä itsellesi mitä haluat ja selvitä onko teillä nykyisen kumppanin kanssa mahdollisuus molempia hyvin tyydyttävään suhteeseen. Mutta älkää tyytykö liian vähään.

  • Been there, done that sanoo:

    Kannattaa muistaa, että asiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia ja tässäkin on kerrottu vain toisen osapuolen näkemys asiasta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parisuhteesta toiseen hyppääminen ei ole hyväksi kenellekään. Jos haluat erota, eroa, mutta ole sitten yksin jonkun aikaa, opettele tuntemaan itsesi ja ala vasta sen jälkeen etsimään uutta puolisoa.