Äitienpäivä on tulevana sunnuntaina. Äitienpäivän kääntyessä kohti iltaa alkaa keskustelupalstoilla kuhina: mitä kukakin on saanut äitienpäivälahjaksi. Ruusuja? Suklaata? Yöpaidan? Timantteja? Jep, nyt ei puhuta niistä pikkukätösin askarrelluista korteista ja nikkaroiduista lahjoista, vaan siitä, mitä mies osti.

Mies, siis yleensä lasten isä. Mitä hän osti vaimolleen eli yleensä lastensa äidille? Kuuluuko miehen hankkia puolisolleen äitienpäivälahja, vai juhliiko äiti ilman lahjoja kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja joko askartelemaan tai käymään ostoksilla. Monille äideille se on ihan ok. Heille riittää joka vuosi kortti ja aamukahvit, tai vaikka pelkkä kahvikupponen.

Toiset äidit taas toivovat lahjoja. Ihan oikeita lahjoja, jotain kivaa muistamista. Toivoa totta kai saa, mutta pitääkö miehen lähteä lahja hankkimaan?

Tässä yhden äidin kokemus:

”Lapsena äitienpäivä oli tosi tärkeä juttu. Isän kanssa mentiin koruliikkeeseen edeltävällä viikolla, ja sain toimia makutuomarina mitä ostetaan. Äiti käytti lahjaksi saamiaan koruja usein, ja minusta tuntui mukavalta, että olin päässyt valitsemaan äidille sellaisen lahjan mistä hän piti. Eivät ne mitään kalliita juttuja olleet, mutta muistamista kuitenkin.

Kun sain itse lapsia, toivoin jotakin vastaavaa traditiota. Mutta kuinkas kävikään: äitienpäivää ei meillä juhlittu. Ihan ensimmäisenä vuonna olin vasta raskaana, enkä oikeasti odottanut kuin paria mukavaa sanaa. Niitä ei kuulunut. Seuraavana vuonna odotin kakkua ja jotakin yllätystä. Ei tullut.

Vuoden päästä ostin itse kakun. Lahjaa tai kukkia ei tullut. Pahoitin mieleni, taas kerran, ja puhuin asiasta miehelleni. Äitienpäivä on minulle tärkeä, ja toivoisin että saisin jotain mikä ilahduttaa, kukkia vaikka sanoin. Et sä ole mun äiti, mies vastasi.

Toimin itse lapsellisesti ja jätin samana vuonna isänpäivälahjat hankkimatta ja valmistelut tekemättä. Mielessä tykytti että lapset tästä kärsii, joten tietysti he antoivat tekemänsä kortit. Mies taas suuttui, kun hän ei saanut lahjaa, enkä ollut leiponut hänelle kakkua. Minulle lahjat ja kakku äitienpäivänä olivat liikaa, mutta hänen ne olisi pitänyt isänpäivänä saada. Kuten oli joka vuosi saanutkin.

Äitienpäivälahjaa ei ole tietenkään mikään pakko ostaa, kenenkään. Mutta luulisi että lastensa äitiä olisi kiva ilahduttaa ja kiittää siitä, että tämä on ne lapset maailmaan saattanut tai ainakin heitä parhaansa mukaan taas vuoden kasvattanut. Lasten kortteja ja valkovuokkokimppuja ei mikään korvaa, mutta kiitosta on kiva saada myös toiselta aikuiselta. Lahja on konkreettinen ja näkyvä kiitos, josta tulee hyvä mieli. Siksi toivoisin saavani edes pienen muistamisen.”

Mitä mieltä olet? Lasten päiväkodissa tekemät lahjat tai kortit riittäkööt, ja äiti voi itse tehdä tai ostaa kakkunsa kaupasta jos sitä kaipaa! Vai että isän pitää ottaa vastuuta koko hoidosta ja hommata ruusut, lahjat ja keittää lasten kanssa ne aamukahvit?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Ethän sä ole mun äiti!”

  • Äitienpäivä on tärkeä päivä sanoo:

    Entäs sitten uusperheessä? Muistaako isä lasten äitiä eronkin jälkeen? Jos muistaa, mitä uusi vaimo siitä tykkää? Voiko äitipuolellekin antaa jotain lahjaksi? Varsinkin jos on kyse lähilapsesta, joka asuu äitipuolen ja isänsä kanssa? Pääseekö erolapsi koskaan isän puolen isoäidin luokse vai onko hän kaikki äitienpäivät aina äidillään? Toivooko äitipuoli mieheltään kukkia / lahjaa äitienpäivänä, vaikkei yhteisiä lapsia olekaan?

  • Teresia sanoo:

    Meillä on ollu tapana antaa lapsen itse tehdä ja vanhempi on avustajan asemassa. Tyyliin, 2v saa itse taitella suodatinpussin ja mitata kahvinporot avustettuna kahvinkeittimeen, tai jos on leivottu niin aikuinen on mitannut ainekset kippoihin ja neiti saa itse kaataa ne monitoimikoneeseen ja ”valvoa” konetta. Koristelut on saanut tehdä pääosin itse. Pääasia on, että se on tyttären tekemää. Ostolahjoja ei kumpikaan ole tainnut kaivata. Tänä vuonna odotan kovasti äitienpäivää, koska tytär on itse ekaa kertaa askarrellut jotain hoidossa ja isimies näki vaivaa piilottaakseen sen.

  • Doih sanoo:

    No jo on! Jos mies vielä vaatii kakkuja ja lahjoja isänpäivänä niin silloin olisi syytä muistaa äitienpäivänä puolisoa!

    • TLK sanoo:

      Samaa mieltä. Puolin ja toisin. Haluan kiittää miestäni siitä, että hän on hyvä isä ja aviomies ja sen vuoksi muistaa häntä erityisesti isänpäivänä. Toivon samaa äitienpäivänä. Miehelläni tosin ollut pitkään vastaava kanta kuin kirjoittajan miehellä, eli ”ethän sä ole mun äiti”. Kunnes vietti vanhempainvapaasta osan lasten kanssa kotona, vain todetakseen, ettei se totisesti ole lomailua.