En jaksa mieheni jatkuvaa negatiivisuutta
Huono Äiti sai avautumisen:
Onko kaikki miehet negatiivisia? Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Edellisestä erosin omasta aloitteestani, koska mies oli jatkuvasti negatiivinen, tunnelma kotona oli kireä ja tuntui, että mitä ikinä sanonkin, hänen tavoitteensa on olla eri mieltä ja teilata se minun sanomani asia tavalla tai toisella, ja osoittaa että minä olen väärässä.
Tutustuin sitten uuteen mieheen, jonka kanssa olemme olleet nyt yhdessä jo useamman vuoden. Ihastuin hänessä siihen, että hän oli positiivinen ja hyväntahtoisen oloinen. Kuitenkin vuosien mittaan sama negatiivisuus on taas ilmestynyt kuvioihin. Aina kun hän soittaa, hän valittaa. Tekisi jo mieli jättää vastaamatta. Ja kun hän tulee kotiin, saattaa ensimmäinen sana olla kirosana, tyyliin ”voi v*ttu kun taas tuli tällainen lasku / tapahtui sitä tätä ja tuota ikävää.” Hän on yksityisyrittäjä ja useimmat hänen valituksensa aiheet liittyvät yritykseen ja hänen rahatilanteeseensa. Myös talomme on aika työläs ylläpitää, siitä hän myös valittaa.
Itse olen luonteeltani perustyytyväinen ja useimmiten hyvällä tuulella. Toisen tympeä mieliala vaikuttaa kuitenkin minuun, ja ahdistun siitä myös. En haluaisi olla vain valitusten roskakori. En voi olla ihmettelemättä, miten niin kivasta miehestä tuli tuollainen. Onko ne kaikki tuollaisia, kunhan arki koittaa? Tai onko minussa jotain, mikä muuttaa miehet vihaisiksi?
Tarkennuksena, minä hoidan meillä oikeastaan kaikki kotiin liittyvät askareet ja myös suurimman osan kuluista. Mielestäni mies pääsee todella helpolla täällä. Onko liikaa vaadittu, että mies olisi edes välillä hyvällä tuulella? Laulu ”Älä tuu droppaa mun tunnelmaa” soi jostain syystä aika usein mielessä.
Nimimerkki: Nelkyt ja risat
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Useimmiten myös negatiivinen henkilö tavoittelee hyvää ilmapiiriä siinä onnistumatta. Tarvitsee tukea puolisoltaan sekä ymmärrystä. Myös puolison olisi hyvä ymmärtää että negatiivisella henkilöllä on myös oikeus omiin tunteisiinsa, eikä hänen tulisi ottaa itseensä toisen tunnetiloja vaan pikemminkin miettiä pystyykö auttamaan toista löytämään positiivisempia näkökulmia. Jos tilanne menee pahaksi, niin sitten ammattiapua kehiin. Suosittelen pariterapiaa, jos kumppanisi ei siihen suostu, niin sitten kannattaa miettiä haluaako jakaa elämänsä henkilön kanssa joka ei edes suostu yrittämään molempien hyvinvoinnin eteen.
Minullakin on elämässä negatiivinen läheinen ja tästä syystä löysinkin tämän keskustelun. Negatiivinen ihminen on minun 77-vuotias isäni.
Hän on vihaava ja konfliktia janoava luonne.
Itse puolestaan olen luonne, joka haluaa että ilmapiiri on sopuisa ja säilyy hyvä tunnelma.
Isä ei millään tavalla tavoittele ystävällistä tunnelmaa eikä hänelle ole millään tavalla tärkeää että ihmisillä on hyvä fiilis.
Näen hänen käytöksensä vallankäyttönä ja keinona saada huomiota. Tilanteet tapahtuvat, kun olen koko viikonlopun kylässä hänen talossa. Tietenkin yritän välttää konflikteja, koska on halua velloa väittelyssä koko viikonloppua. Nyt olen päättänyt etten mene enää yökylään. Käväisin sielä 100 km päässä pikaisesti ja poistun välittömästi kun kiusaaminen alkaa. Kerron etten pidä käytöksestä.
Negatiiviset valittajat ovat oikeesti tyytymättömiä itseensä, mutta eivät itse halua tai pysty sitä tajuamaan. Jutut heijastetaan muihin.
Ihan kuin omasta elämästä paitsi, että ankeuttaja on todella negatiivinen vaimo.
Olen ruvennut miettimään, että onko hänen suustaan ikinä tullut mitään positiivista tai kannustavaa.. ainakin siitä on niin kauan etten muista. Älä tuu droppaa mun tunnelmaa soi todella usein kuulokkeissa ja mielessä 🙁
Kuka on ollut meillä kuuntelemassa? Miten kaiken voi kääntää negatiiviseksi? Olen pyytänyt monta kertaa että miettisi mikä kaikki elämässä on hyvin olen myös syyttänyt itseäni joskus tästä negatiivisuudesta, et teenkö minä sen olon hänelle?
Täälläkin minä teen mielelläni mukisematta kotityöt. Pesen pyykit, teen ruuat, hoidan lasten kouluasiat, lumityöt, nurmikon leikkuun, siivoan. Haluan vain että hänelläkin on kiva olla työpäivän jälkeen vaikka minä olen meistä se joka tekee työkseen fyysistä työtä.
Toiveikkaana nyt mietin että ehkä vika ei olekaan minussa.
Jokunen vuosi sitten otin eron tuollaisesta perus negatiivisesta ukosta, päivääkään en ole katunut.
Hänen poikansa joka asui meillä, otti tavakseen soittaa minulle koetuloksista yms koska iskä oli mälsä. Jos kokeista sattui tulemaan ysi, sanoi iskä siihen kommentoimatta hyvää tulosta ”viimeks tuli kutonen”
Positiivisuus kannattaa kaivaa vaikka sieltä pyllystä niin kaikilla on kivempi olla.
Vain omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Itse jätän negatiiviset joko huomiotta tai sanon jämäkästi vastaan ja elän omaa elämääni niin kuin tahdon. Jos ankeuttajan antaa masentaa itsensä, antaa sille vallan.
Ohhoh, olipa tutunkuuloista. Meillä myös asuu ankeuttaja, Pertti perusnegatiivi. Hoidan lasten koulu/päiväkotiasiat, kotityöt, kaikki pihanhoitoon liittyvät työt kesät talvet. Käyn myös töissä. Silti olen tyhmä ja laiska enkä hänen mielestään osaa mitään.
Mieheni on saanut vahvan mallin omasta kodistaan missä isä joi ja haukkui äitiä. Kaikki mikä oli huonosti, oli äidin vika. Samaa tekee mieheni ja tilanne on niin paha, etten enää kauan jaksa.
Olen avoimesti puhunut hänelle, etten jaksa haukkumista, valitusta, kyttäämistä, lyttäämistä. Hän oli nuorena iloinen, positiivinen ja ulospäin suuntautunut.
Alkoholi on tehnyt tuhojaan ja jäljellä on epäluuloinen kitisevä mörkki.
Kurjaa jos ero on viimeinen mahdollisuus saada jonkinlainen rauha elämäänsä, mutta ei tässä muu auta. Aikuista miestä en luule muuttavani.
Mies on masentunut.
Mies katuu.
Miehellä on stressiä.
Miehellä on toinen.
Mies haluaisi lähteä muttei uskalla.
Joku noista tai kaikki yllämainittu.
Tai muutoin vaan ei henkisesti niin terve tai tasapainoinen..
Itse olen myös opetellut siihen että en välitä koska se vei itseltä niin paljon energiaa ja tätä tyyppiä sanon vinkuheinäksi, koska aina kun avaa suun ni löytyy jotain mistä vinkua ja valittaa. Tsemppiä kaikille vinkuheinien puolisolle!
Meillä just niin, että asiat joista minä vastaan 80% ajasta, on niitä joiden tekemisestä hän valittaa kovaäänisesti . Yleensä joku lapsenhoitoon liittyvä. Valivali kun on niiiiiin raskasta. Mietin että miten on noin itsekeskeinen, että kehtaa valittaa asiasta jota ei edes yleensä joudu tekemään, eikä huomaa että se joka oikeasti huolehtii asiasta lähes aina, ei valita about ikinä.
Mut joo, samanlainen valittaja täällä asuu. Annoin pitkään näiden valitusten vaikuttaa minuun. Kun päätin että valittakoon, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, helpotti. Aikuinen ei ole vastuussa toisten tunteista.
Moni mies on tuollainen. Omakin tekee juuri tuota että kun puhun jostain asiasta niin mies jääntää asiaa muuksi, että olen väärässä jne ja asia voi olla vaikka että asuntolainojen korko on noussut siis asia jonka jokainen asuntovelallinen tietää. Lisäksi en puhu asioista tyyliin minäpä tiedän vaan esim että mitä asia vaikuttaa lainamme summaan. Tai autoillessa sanon että tuohonkin on näköjään noussut uusi talo niin mies sanoo että ei se mikään uusi ole vaikka nosturikin on vielä tontilla.
Mies on negatiivinen ankeuttaja. En saisi nauraa ja iloita. Aina pitää puhua jotain ikävää jos olen hyvällä tuulella.
Olemmekohan saman miehen kanssa naimisissa? Oma mieheni on juuri tuollainen. Muutenkin on koko ajan vttumainen. Olen noista sanonut niin pahenee vain.
Nykyään päivän ikävin hetki on mennä töistä kotiin.
Ensimmäisen kerran elämässäni olen alkanut oikeasti miettiä eroa. Kukaan ei ansaitse parisuhdetta jota toinen ankeuttaa koko ajan. En jatkaisi tuolla tavalla käyttäytyvän ystävän kanssa.
Tämä voisi olla sanasta sanaan minunkin kirjoitukseni. Tsemppiä meille, mökömököjen puolisoille.
Erosin tuollaisesta ankeuttajasta ja olen todella tyytyväinen. 20 vuotta odotin hänen lopettavan mutta se paheni vain. Olisi pitänyt jättää hänet jo 10 sitten.
Tsemppiä tosiaan meille. Ankeuttajan kanssa asun minäkin. Kotiovesta kun astuu sisään, niin alkuun päräyttää muutamat kirosanat ja alkaa napista siitä sun tästä.