Nimimerkki Naapurisopuli kirjoittaa avautumisessaan kerrostaloelämän ihanuuksista:

”Asuin ensiksi vuokratalossa, jossa ”ainoat” ongelmat olivat naapurien riidat pihalla (riidat joissa mm. heitettiin muijaa tuolilla), väärin parkkeeratut autot, meidän parvekkeelle ja ikkunaan ammutut raketit, ja jätelaatikoiden sisällön levittäminen jätekatokseen metrin kerrokseksi. Olin onneksi nähnyt kaikkea pientä enkä vähästä hätkähtänyt.

Sitten muutin omistusasuntoja pursuavaan kerrostaloon. Uskoin että elämä rauhoittuisi… ja kaikkea kanssa. Seinänaapurissa asuu kulmakunnan pahin kyylä, joka on viimeiset vuodet kuunnellut varmaan stetoskoopilla seiniä ja uskoo kuulevansa milloin mitäkin sähköistä vinkunaa ja suhinaa. Näistä sitten haluaisi keskustella klo 4 yöllä, jättää heippalappuja, ja soittelee työpaikalle perään. Ensimmäiset pari vuotta hän valitti lemmikkiemme karvoista, joita kulkeutuu hänen asuntoonsa. Huom. meidän koiriemme karvat olivat ongelma. Toisen naapurin koirien karvat, tai meidän kissamme karvat, eivät.

Edelleen viikoittain kaikki rapputasanteen roskat siivotaan ovemme eteen mielenosoituksellisesti. Myös koiran hännän paukahdus oveen, meidän kävelymme rapussa, ja vieraidemme saapuminen ovat häirinneet. Tosin koirien haukkuminen ei, mikä on yllättävää, koska siitä valituksen hyväksyisinkin. Hänelle ei varoitukset auta, niitä on kyllä tarjottu. Isännöitsijä ei vastaa enää tälle hepulle, koska hän valittaa kaikesta ja kaikista.

Mies kurkkii verhojen välistä

Kuva Chris Nguyen.

Naapurin valituksen aiheet ovat kuuluisia ympäri pitäjää. Naapuritaloissa asuville valitetaan verhojen väristä, kasvilampuista ja pyykkien kuivaamisesta heidän omilla parvekkeillaan. Katuvalot ovat liian kirkkaat, paikoitusalueiden valot häikäisee, ja lapset eivät saa leikkiä pihassa ettei nurmikko rikkoudu. Jos pihalla tai talossa on joku hänestä pielessä niin kutsuu huoltoyhtiön ja vaikka roskalavan taloyhtiön piikkiin, kysymättä tai anteeksi pyytelemättä.

Tämän oman elämän sankarin lisäksi yläkerrassa oli huumekämppä, jonka tosin juuri tämä kyylä onnistui ajamaan pois, kun teki tarpeeksi valituksia ja hankki poliisia joka välissä rappuun. Ensin kyllä lähti ovikoristeet ja kellarin tavarat varkaiden matkaan.

Alimman kerroksen naapuri taas keksi, että kylmäkellarin jäähdyttimen ääni tekee hänen elämästään helvetin. Huoltomies, tai kukaan muukaan, ei kuule mitään, mutta kaksi vuotta asiasta on riidelty, kylmäkomerot poissa päältä. Oma yläkerran naapurini on perhe, jossa on kai neljä alle teini-ikäistä, jotka käyttävät kämppää hoploppina. Juoksevat, hyppivät, ja hakkaavat kaikkea hakattavaa. Meille ei onneksi kuulu huutaminen, mutta pari kerrosta ylempänä kuulemma kaikuu noin 12 tuntia päivässä tämä mukuloiden iloittelu. Kai koska perhe on jostain etelästä, kaikki alle +20 asteiset päivät ovat sisäleikkipäiviä. Koronakeväänä oli muuten kestämistä kun kuuntelet jumputusta, töminää ja pauketta rapiat 12 tuntia päivässä. Ovella on käyty ja kiltisti pyydetty hiljaisuutta. Toki klo 22 jälkeen, koska kyllähän lapsien pitää saada leikkiä… tosin joskus ne voisi leikkiä vaikka jotain hiljaa.

Muuten kiva taloyhtiö. Seuraan toiveikkaana säästöjen karttumista, että koskahan voisi ostaa talon, jossa ei olisi naapureita.”

Nimim. Naapurisopuli

Psst! Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “”Kunpa jo voisi ostaa talon ilman naapureita””

  • Sokeri sanoo:

    Oi, meillä on niin ihanat yläkerran naapurit. Asumme vanhassa puutalossa, ja yläkerrasta kuuluu kaikki meille.
    Myös se, kun teinit treenaavat voltteja ja hyppyjä, joskus jopa kahdelta aamuyöllä. Ilmeisesti vanhemmat karkaavat kesämökille ja jättävät nämä 12-vuotiaat keskenään kotiin.
    Ylhäällä myös musisoidaan ja huutolauletaan meidän iloksi aamuyölläkin. Lisäksi perheen vanhemmat tappelevat ja haukkuvat toisiaan ihan vuorokauden kaikkina tunteina. Välistä lapset ovat erotuomareina ja karjuvat vanhempiaan olemaan hiljaa.
    Lisäksi iltaisin pihalle voi kutsua 10 kaveria ja huutaa meidän ikkunan alla niin, että meidän lapset eivät saa nukuttua eikä telkkarinkaan ääntä tahdo kuulua.

    Omakotitalohaave on juuri tämän takia kovin vahva.

  • Maaria sanoo:

    Ymmärrän hyvin. Ääniyliherkkänä minulle väärä paikka asua on levottomat kerrostalot. Itsellä ja muilla on mukavampaa kun voin asua rivitalonpäädyssä jossa ympärillä metsä. Suosittelen lämpimästi ennen kuin mielenterveys menee lopullisesti.

  • Totuus sanoo:

    Kannattaa muuttaa maalle jos ei pysty asumaan kaupungissa.

  • Stidi sanoo:

    Me asuimme Vihdissä omassa rivitalouoneistossa,jossa ei lapsi saanut leikkiä omalla eikä yhteisellä pihalla. Pihaleikit lopetettiin aikuisten toimesta tai valitettiin suoraan, vaikka leikki olisi ollut hiljaista. Villikukkia ei saanut poimia ojanpenkalta, kun ne kuului naapurille,. Lipputangon juurella ei saanut leikkiä, kun se oli pyhä paikka eikä pyykkiä kuivata liputuspäivänä, paitsi muut asukkaat kyllä kuivasivat. Ja tietenkin se nurmikko myös saattoi vaurioitua pienen askeleista. Kaikesta valitettiin ,tehtiin väärä lastensuojeluilmoitus ja soitettiin poliisi paikalle ilman syytä jne…Pahin on se ,että ennenkuin saatiin myytyä asunto meni viis vuotta ja nyt on vahva epäily ,että lapsen kehitys laahaa jäljessä ikävien kokemusten a naapurikiusanteon vuoksi. Omaa asuntoa en ikävöi vaa asun vuokralla, koska vuokra-asunnosta pääsee nopeammin eroon kuin omistusasunnosta. Ei saisi olla katkera ,mutta syytän mielessäni naapureita lapsen vahingoittamisesta ja kadun ,että ikinä muutettiin sinne. Nyt asumme Espoossa rauhallisessa vuokratalossa.