Lahjoja, lahjoja, lahjoja… Niitä lapsiperheessä usein riittää. On synttärilahjat ja nimpparilahjat ja joululahjat ja sisaruksen synttärinä saa jokainen lahjan, ettei tule paha mieli. Onkos siinä nyt järkeä, tuleehan se omakin synttäri ihan yhtä usein?

Jouluna taas tulee lahjoja äidiltä ja isältä ja mummoilta ja papoilta ja kummeilta ja ties keneltä vielä. Siitä kertyy äkkiä melkoinen kasa! Lapset tykkäävät lahjoista, ja aikuiset tulevat iloisiksi lasten ilosta. Ei siis ihme, että paketteja kertyy läjäpäin.

Mutta meneekö tämä jo vähän överiksi? Oletkos kuullut esimerkiksi adventtilahjoista? Niitä annetaan lapsille ensimmäisenä adventtina (tai ties vaikka jokaisena) joulun odotusta helpottamaan… Onko tämä kaikki lahjominen ihan tarpeellista, miettii tämä kirjoittaja:

”Joulu lähestyy… Juuri on saanut ensimmäisen luukun joulukalenterista avata.

Pikkujouluaikakin on. Aikuisena on tullut vietettyä milloin millaisia pikkujouluja.. Tänä vuonna ei ole tullut vietettyä missään muodossa.

Meillä kotona ei lapsena vietetty mitenkään pikkujoulua, enkä tiedä ”kuuluisiko” viettää ny kun on lapsia? Toiset viettävät, toiset eivät. Mutta jos viettää, kuuluuko lapselle/lapsille ostaa lahja/lahjoja?


Kuva Rhaul V Alva.

Erään tuttavan lapset olivat saaneet pikkujouluna kasan lahjoja… Miksi? Jouluhan on kohta ovella? Eikö luukkujen avaamiset riitä, ennen kun joulu saapuu? Tuntuu että koko ajan pitäisi olla lahjoja sinne ja tänne.

Toiset ostavat nimipäivälahjoja ja viettävät samalla tyylillä kun syntymäpäiviä. Eikö nämä nimipäivät ja pikkujoulut vie sitä syntymäpäivän tai joulun ideaa?

Tai se että kun lapsi täyttää vuosia ja saa lahjoja, niin ostetaan sisaruksillekin lahja? Ettei vaan tule paha mieli, kun toinenkin saa?

Olenko ainoa jonka mielestä menee hieman jo yli? Vai olenko vanhoihin kaavoihin kangistunut? Olenko jotenkin tylsä, kun en halua että lapsilleni tuodaan kaiken maailman härveleitä? Tai että yksi ihminen tuo monta lahjaa? Eikö se yksi lahja riitä? Tarviiko aina olla lahjoja saamassa?”

Nimim. Mietteliäs

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Eikö tämä lasten lahjominen jo riitä?!”

  • Neljänäiti sanoo:

    Meillä saavat synttärilahjat ja joululahjat (oon vähän jouluhulluuteen taipuvainen joten yleensä kyllä useamman joululahjan..), mutta siinäpä ne. Nimipäivänä juodaan kahvit muttei tule lahjoja, toki adventtiakin juhlitaan kynttilä sytyttämällä ja yleensä glögin ja pipareitten voimin muttei kyllä lahjoja anneta.
    Hyvä olis oppia ettei aina tarvitse saada materiaa vaan perheen yhdessäolo tuo juhlan (ollaan toki arkenakin yhdessä mutta ymmärtänette pointin).

  • Kyl jämpti on näin sanoo:

    Aivan samaa mieltä. Sehän se parhaiten opettaa, kun joutuu odottamaan ja sitten odotus paölkitaan. Pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta, ansaittu palkinto tulle kun vain on kiltisti, osaa iloita toisten puolesta, antamisen ilo… Vain muutama äkkiö mieleen tullut asia, jonka oppii kun ei saa kaikkea nythetikokoajan. Tää on tää minäminä-malli ja malttamaton kaikkimullenytheti joka tätä tekee. Ja opettaa vain siihen, että kaiken saa ilman vastinetta ja minkään eteen ei tarvi nähdö vaivaa tai edes odottaa. Sitä taitoa kun tuntuu liian harva enää osaavan, mitä ympärillä näkee jatkuvasti.