Ärsyttävän negatiivinen anoppi!
Huono Äiti sai avautumisen:
Kolmas lapsi tulossa ihan toivotusti. Mutta ahdistaa jo tässä vaiheessa ajatuskin siitä, että pitää asiasta kertoa anopille jossain kohtaa.
Koska siitä eteenpäin saa jatkuvasti kuulla murehtimista kun ei voi olla välimatkan takia niin paljon yhteyksissä ja kun nähdään niin jatkuvaa valittamista että kohta ei taas nähdä. Anopilla ei ole oikein omaa elämää, vaan lapsenlapset ovat hänen elämä ja pitäisi aina tietää mitä meillä joka viikko/päivä tapahtuu.
Asiasta keskusteltu jo edellisten lasten kohdilla, soitellaan säännöllisesti ja laitellaan kuvia, käy myös kylässä, ollaan yritetty ymmärtää hänen suruaan ja ollaan kiitollisia kaikesta hänen osallistumisestaan ja jopa sanottu ihan suoraankin että jatkuva negatiivisuus kuormittaa kun asialle ei mitään voi. Kun lähemmäs ei halua itse muuttaa, emmekä me lähemmäs häntä. Mutta loppua ei taida asialle näkyä.
Kun tästä puhuu, niin loukkaantuu vain sydänveriään myöten kun toiset isovanhemmat ovat tehneet valinnan asua lähempänä ja saavat siis viettää ”enemmän aikaa” lapsenlapsien kanssa. Eikä ymmärrä itse olevansa niin negatiivinen kuin on.
Välejä emme halua lasten takia katkaista, mutta jotain rotia asiaan saatava. Koska hän ei valitettavasti positiivisemmaksi tule muuttumaan.
Nimimerkillä: Avautuminen anopista
HUONON ÄIDIN PUNAVIINI ON SAAPUNUT:
Osallistuitko jo joulun suosituimpien lautapelien arvontaan?
Joulun lautapelitesti – mukana armoton teinimyrkynkeittäjä eiku pelaaja
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ärsyttävän negatiivinen anoppi..
Omasta anopista kuoriutui vauva nro 2 odotusaikana hirviö. Jatkuvaa panettelua että mies ei halunnut uutta vauvaa. En osannut esikoista hoitaa.. Sanottiin mummu työstään irti vuosiksi koska lastenlapset olivat eriarvoisia.
Otimme mummun takaisin kun kolmas oli tulossa ja sama katastrofi oli valmis… Kun lapset oli pieniä, nuorin 3-4v emme enää voineet olla missään tekemisissä mummun kanssa. Hän sairastui henkisesti ja myrkytti perheemme. Jos mummu olisi ollut elämässämme olisimme eronneet jo yli 10 vuotta sitten!
Vieläkin lapset hakevat apua ammatti ihmiseltä!! Onneksi puolison kanssa olimme samaa mieltä että oikea päätös erota anopista!
Oliko mummu teillä siis palkkatöissä, kun kerran irtisanoitte hänet ja palkkasitte myöhemmin uudestaan?
Koskivatko ongelmanne tätä työsuhdetta vai yksityiselämää?
Joillekin, ehkäpä useimmille, isoäideille lastenlapset ovat maailman tärkein asia. Ymmärrät sen, kun saat itse lastenlapsia. Tai sitten et.
Mitä iloa tuollaisesta negatiivisesta valittajasta on niille lapsille?
Mikä siinä on, että vanhemmat naiset muuttuu negatiivisiksi valittajiksi? Kaikki on huonosti, mikään ei kelpaa. Tyytymättömiä ehkä itseensä ja elämäänsä, mutta eivät uskalla sitä tiedostaa.
Koskee myös appiukkoja, valitettavasti. Onneksi puhun ex-liitosta.. Appivanhemmat asuivat lähellä ja vara-avaimella tultiin sisään ihan miten ja milloin sattui. Sain appiukon kyllä aisoihin, tahattomasti tosin, mutta toimi! Alakerran pesutiloista mulla oli tapana hiippailla ihan alasti yläkertaan, jotta sain jätettyä pyyhkeen kylppäriin kuivumaan. En suihkuun kuullut appiukon tuloa joten… Siinä kun ilkialasti kiljahdin (pelästyinkin ihan hirveesti kun luulin olevani yksin) oli homma hoidettu avaimen käytön osalta. Koskaan sen jälkeen sitä ei käytetty, ei koskaan. Siitä avaimesta tuli sillä hetkellä pysyvästi _vara_-avain. Onnistui helpolla uskonnollisen appiukon kohdalla joka ei varmastikaan vaimoa ja lapsia lukuunottamatta ollut alastonta naista noin läheltä edes nähnyt.
Negatiivisuus, eli aiheen juuri, näkyi siis siinä, että kauniisiin pyyntöihin olla käyttämättä vara-avainta suhtauduttiin sangen nuivasti. Ei toiminut. Kamala miniä kun ei antanut hakea sokeripurkkia, vasaraa, nauloja jne ihan vaan ”omalla” (vara-)avaimella. Siinä ei auttanut mikään!
Onkohan miehillä yhtä rasittavia anoppeja vai ovatko nämä aina poikien äitejä. Ainakin tuntuu siltä, kun kuuntelee anoppi-puheita. Oma anoppi on kuollut jo minun ollessa parikymppinen. Välit olivat kohteliaat. Olisi ihanaa jos olisi anoppi joka haluaisi tavata.
Toivottavasti alkuperäisen kirjoittajan anoppi löytää uusia harrastuksia tai vaikka puolison. Hommaa sen oman elämän ja ehtii jatkossa piinaamaan kirjoittajan elämää ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Vai onko tämäkään hyvä?
Mun exanoppi oli kuin negatiivisuuden myrskypilvi. Muutaman kerran vuodessa käytiin, ja siihen piti aina valmistautua, koska ne negatiivisuuden ilmapiiri oli niin uskomattoman raskas kestää edes ne muutaman tunnin (plus alkoi aina naurattaa, kun miehen kanssa oli puhuttu jo aiemmin, että tasan tarkkaan alkaa taas vuodatus aiheesta x,y,b, ja sit kun ne alkoi, en edes uskaltanut katsoa miestä ettei revetä nauramaan, kun molemmat oli että here we go again…).
Siis kaikki oli aina huonosti. Ihan kaikki. Mistään asiasta ei löytänyt hyviä puolia. Jos tuliaisia vei, niin aina vastaus oli, et eiiii tällaiselle ole käyttöä, en minä tätä syö, ei tykkää tästä, jne. Terveysasioista puhui aina tunnin-kaksi, siis omistaan, plus tietysti vihjaili ylipainon vaaroista, kun molemmille , itselle ja puolisolle, oli kertynyt ylimääräistä.
Lapsenlapsia ei juuri huomioinut, laittoi näille heti netflixin pyörimään kun muutama lause oli vaihdettu. Valitti kaikista ei-paikallaolevista miehen sisaruksista ja heidän puolisoistaan ja (jopa pienistä) lapsista.
Oikeasti kylässä ollessa tuntui, kun kattoon olisi kertynyt mustaa sumua tai seittiä, joka tihenee ja mustenee. Koko loppu päivä ja seuraavakin meni toipuessa ja miettiessä, että miten vaikeaa voi ihmisellä olla, että on noin negatiivinen. Periaatteessa hänellä oli asiat hyvin, omaisuutta vähäsen, puoliso, ei velkaa, terveyshuolia oli hiukan mutta ei hengenvaaraa mitenkään.
No, nyt kyseessä on ex anoppi ja tuskin nähdään kun maks kerran vuodessa.
Ensimmäinen oli mukava ihminen, toinen haukkui mua jatkuvasti selän takana ja yritti kaikin keinoin kääntää kaikki minua vastaan, onnistui lopulta poikansa kääntämään ja se oli sen liiton loppu. Nykyinen on ihan mukava, eikä sekaannu meidän elämäämme.
Montako anoppia tarvitaan pilaamaan avioliitto… ilmeisesti monta, koska yksi voi kääntää eron toksisesta suhteesta yhdessä pysymiseen 🙄
Mulla anoppi tuli pyytämättä ja yllättäen omalla avaimella (joka oli annettu vara-avaimeksi) milloin vain kylään vauva aikana, haastavaa sekin.
Sama meillä. Anoppi käytti ihan surutta vara-avainta meidän asioiden nuuskimiseen, kun oltiin pois. Kun jäi tästä kiinni (miehelleni), niin silloin katosi mummolta vara-avain. Kun kerroin itse epäilyksistäni miehelleni, hän suuttui, kun eihän hänen äitinsä…. silmiä avaava hetki oli hänelle, samalla sekunnilla tajusi äitinsä käytöksen järjettömyyden. Tuon jälkeen hajurako on vain leventynyt.
Niin, toki kävi aiemminkin ”katsomassa vauvaa”. Eli haukkui minut, sukuni, kotini… Ei ollut mitään mistä hän ei mitään huomautettavaa löytänyt.