”Kirjoituksenne atleetista kotletiksi kirvoittivat kynäni aiheesta, jota olen pohtinut jo pitkään: ”Apua, nain valeasuisen setämiehen!”

Mitä jos toinen ei muutukaan vain ulkoisesti?

Minä luulin meneväni naimisiin miehen kanssa, joka jakaa arvoni: lasten kasvatuksesta, eläimistä, vieraista kulttuureista, työnteosta, uskonnosta, perhe-elämästä… Joitakin vuosia näin olikin tai ainakin minä luulin niin.

Luulin, että erinäiset mielipiteet ja purkautumiset ja asenteet johtuvat milloin väsymyksestä, milloin masennuksesta ja milloin työttömyydestä ja milloin mistäkin. Pikkuhiljaa nämä purkaukset ovat kuitenkin osoittautuneet asenteiksi ja muuttuneet toiminnaksi – tai toimimattomuudeksi.

Ja pikkuhiljaa ne ovat myös vaikuttaneet siihen miten minä ja lapset elämme. Jos yksi perheestä ei halua tehdä sitä tai tuota tai tavata sitä tai tätä tai tutustua kehenkään, no…ei sitten kukaan muukaan.

Olen pikkuhiljaa havahtunut siihen, että kielteisyys ei taida olla vain ”olosuhteista uhriutumista” vaan se nuoruuteni avarakatseinen hippi onkin ollut piilossa oleva katkera setämies. Vai ovatko vuodet muuttaneet? Kuka tietää, mutta itse tunnen ainakin oloni kusetetuksi. En minä halunnut naimisiin tällaisen miehen kanssa.


Kuva Joanna Nix, ylin kuva Andrew Worley.

Mietin myös millainen tulevaisuus meillä on. Tilastojen valossa ihminen ei vanhetessaan enää asenteellisesti viisastu vaan suurien ”muutoskymmenien” (40-v., 50-v.) jälkeen asenteiden muuttaminen on erittäin vaikeaa, miltei mahdotonta.

Kuusikymppistä ei enää ”käännytetä”, ei sen enempää uusiin ideologioihin, uusiin kulttuureihin kuin mihinkään muuhunkaan. Tätäkö se nyt sitten on?!

Viis läskeistä, mutta entä jos koko ihminen on muuttunut? Mielipiteen vapaus on ihan kiva asia, mutta miettikääpä, jos elämä on rakennettu tietylle arvopohjalle -ja sitten toinen sanoutuu siitä irti?

Tämä on tietenkin suuren yleisönkin kannattamaa, jos kyseessä on tällä hetkellä epätrendikkäämmät mielipiteet ja uskomukset, mutta siitä riippumatta: miettikääpä mitä tällainen tekee parisuhteelle.

Kuinka paljon mielipiteen vapautta ja asenteen muutosta sinun parisuhteesi kestäisi – jos se tapahtuisi sinulle negatiiviseen suuntaan?”

Nimim. Hippityttö

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

23 vastausta artikkeliin “Apua puolisoni onkin katkera setämies!!”

  • Keski-ikää lähestyvä poika sanoo:

    En ole parisuhteessa ja yksi syy on juuri tämä jonkinlainen kärttyisyys, masentuneisuus ja ilottomuus. En halua olla tällaisena rasitteeksi kenellekään, mutten myöskään onnistu pääsemään siitä irti. Aika usein alitajunta toistaa, ”Ollapa taas nuori” eli toisin sanoen innostuva, energinen ja kokeilunhaluinen. Itsellä tämä muutos alkoi joskus siinä 35 ikävuoden korvilla eli about 10 vuotta sitten. Tuntuu, että ”kaikki on jo koettu” ja ”ei kannata rypistellä kun paskat on jo housuissa”. En tosiaan tiedä mistä tämä saamarin ”aikuistuminen” sitten lääketieteellisesti johtuu, mutta yksi veikkaus on testosteronin puute. Liikuntaa lisäämällä ja itsensä pakottamalla epämukavuusalueelle saan oloni hieman normalisoitua, mutta se on aina suhteellisen ohimenevä muutos. Enkä jaksa väkisinkään vääntäytyä harrastuksiin tai sosiaalisiin tilanteisiin ja yrittää pakonomaisesti positiivistaa ajatteluani koko ajan koska se on todella kuluttavaa pidemmän päälle.

  • Nimetön sanoo:

    Tunnistan. Negatiivinen ankeuttaja syö muiden energioita. Itsellä ollut sama juttu, innostun uudesta, kokeilen mielemmäni asioita myös epämukavuus alueelta. Hankin uuden ammatin ja suunnittelen lomareissuja. Ennen tehtiin yhdessä ja harrastettiin. Lapsen jälkeen (nyt 6v) kaikki vähäinenkin on loppunut. Toinen haluaa olla sohvaperuna ja torpata ilon. Tällä hetkellä lusikat on jaossa, valitettavasti. Nimim 15 vuotta yhdessä.

  • Onnellinen eronnut sanoo:

    Kannattaa kyllä miettiä, pysyykö tuollaisessa liitossa. Kannattaa myös miettiä, miten elää eron jälkeen. Kaikella on puolensa. Joskus irtiotto voi olla uuden onnellisen elämän alku. Meillä on vain yksi elämä…,

  • Se siitä sanoo:

    Tuttua. Mun exä muuttui keski-ikään tullessa juuri samanlaiseksi eikä mikään puhe auttanut. Istui sohvalla ja katsoi samoja menneisyyttä ihannoivia ohjelmia moneen kertaan. Marmatti ”nykyajan nuorista” ja siitä miten kaikki on huonommin kuin ennen.

    Sitten rakastui itseään yli 10 vuotta nuorempaan naiseen ja lähti. Romanssi päättyi lyhyeen, ihan samanlainen kertoi olleensa uuden naisen kanssa, vaikka lähtiessään muuta vannoi.

  • FT sanoo:

    Elin vuosia negatiivisen ja kiukkuisen ja räjähdysherkän miehen kanssa. Nyt hänestä on kuoriutunut täysin päinvastainen mies: rento, hauska ja rakastava. Syy oli yksinkertainen: vuosia jatkunut hoitamaton uniapnea! Kun sai cpap-laitteen muuttui kuin taikaiskusta. Hän ei ole enää kuolemanväsynyt kärttyinen negatiiviukkeli joka jaksaa vain nukkua päikkäreitä ja kiukutella vaan iloinen ja energinen urheileva mies. Myös minä sain yöunet takaisin kun ei tarvitse kuunnella kuorsausta öisin. Tämä ei tietenkään ole kaikilla syynä mutta meillä oli näinkin yksinkertainen ratkaisu.

  • Meillämyös sanoo:

    Voi luoja, mulla on ihan sama juttu. Mieheni on katkera rasisti, jota on hyvin vaikea kuunnella. Tyttäreni on jo useasti pyytänyt, että voidaanko vain muuttaa kotoa pois. Ei voida keskustella mistään päivänpolttavista asioista, kun kaikki alkaa ”v*tun viher/vasen/mutias/vinosilmä/zinzanzjong-puhuvat/tai mitä vain negatiivista”

    Lasten läksyt ovat aivan arsesta mieheni mukaan, uskonnon läksyt saavat näkemään punaista.

    • Meillämyös-uudelleen sanoo:

      Lisäys vielä, että ilkeys ja suunsoitto (suomeksi v*lu) ovat arkipäivää. Mistä tämä kstkeruus elämää kohtaan tulee?

      • yh sanoo:

        Jos lapsesi pyytää lähtemään, niin miksi et lähde? Mikä siinä miehessä, talossa tai elämäntavassa on tärkeämpää kuin lapsesi hyvinvointi? Olen itse ollut totaaliyksinhuoltaja ja luksusta sillä ei monikaan saa, mutta voi elää tasapainoista, omannäköistään elämään lapsen parhaaksi.

  • 123 sanoo:

    Se että puoliso ei meillä halua tehdä asioita joita minä ja lapset, ei kyllä ole aiheuttanut mitään muuta kuin sen, että minä ja lapset tehdään retkiä, käydään kylässä ja asisoita jotka meitä huvittaa. Puoliso jää kotiin. En minä rajoita omaa tekemistäni mitenkään sen takia, että toinen ei halua. Aikuinen ihminen osaa olla kotona yksinkin.

    Toki, jos arvomaailmakin on muuttunut ja erilainen, niin ehkä sitten kannattais miettiä onko siinä vieressä se ihminen jonka kanssa oikeasti haluaa loppuelämänsä viettää.

  • JSS! sanoo:

    Tutulle kuulostaa. Exäni mielestä kukaan muu ei osannut tehdä mitään oikein ja aina oli muissa vikaa. Ja naama aina nurinpäin itsellä. Töistä tullessaan alkoi tarkka raportti siitä kuka työkavereista oli tänään ollut idiootti ja miten muut autoilijat eivät taaskaan osanneet ajaa. Toisin kuin hän. Exän vanhempien luona käydessä aika kului siihen kun exä ja ex-appi kävivät läpi kaikki vanhat tutut ja naureskelivat muiden tekemisille ja epäonnistumisille. Ahdistuin suunnattomasti tuosta myrkyllisestä ilmapiiristä, joten lopetin siellä käynnin jo kauan ennen eroa. Vuosien saatossa ex muuttui kopioksi isästään, joten totesin ettei tässä ainakaan parempaan suuntaan olla menossa iän myötä ja otin eron. Tottakai pilasin exäni elämän, mutta tuo oli ainoa vaihtoehto pelastaakseni itseni ja saada ilo takaisin elämääni. Paras päätös ikinä. Lapsetkin saivat isän kun ex heräsi ja alkoi viettämään aikaa heidän kanssaan ainaisen suorittamisen sijaan.

  • Pauli, 46v sanoo:

    Huh, joutuu tarkastelemaan omaa peilikuvaansa uudesti ja pitää kyllä todeta, että ihan kaikesta en pidä, etenkin kun kimppanina on maailman kaunissieluisin ja lämminsydämisin keksi-ikäinen hippityttö.

  • Erosin katkerasta sedästä sanoo:

    Minä erosin miehen negatiivisuuden ja huonon tuulen takia. Useamman vuoden jaksoin, mutta kun toinen on vaan koko ajan naama väärinpäin, luovutin lopulta. Ei auttanut huomioiminen, ei matkat tai muu kiva tekeminen, ei suostunut lääkäriin mittauttamaan testoja tai masennuskartoitukseen, ei pariterapiaan, ei yhtään mihinkään, kun kaikki on vaan paskaa. En ole katunut eroa kertaakaan. Ihanaa kun saa itse suhtautua maailmaan positiivisesti eikä vieressä ole ilonpilaajia. Nykyinen puoliso kannustaa, ei latista.

  • Nimetön sanoo:

    Itse olisi pitänyt tajuta, että jos mies vihaa naisia niin paljon, että voi sen myöntää ääneen, alkaa hän myös vihaamaan minua jossain vaiheessa. Ja se tapahtui tasan silloin, kun saatiin ensimmäinen yhteinen lapsi. Siitä hauskasta, romanttisesta ja huomioivasta miehestä, tuli täysin välinpitämätön ja samalla järkyttävän ilkeä. Aivan kuin nappia olisi painettu.

  • On tilaa hengittää sanoo:

    Ainakin itsellä on ollut aina ne ruusunpunaiset lasit silmillä. Nuoruuden liitto ehkä selittyy sillä, että molemmat vasta olivat kasvamassa aikuisiksi ja kymmenen vuoden liiton jälkeen meitä oli kaksi ihan eri maailmasta olevaa aikuista samassa osoitteessa. Mutta ne muut! Voi luoja, mitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jopa ajatuksia ( ehkä varsinkin niitä), on kiinnittänyt toiseen ihmiseen ihan vaan hyvän mielikuvituksen ja valtavan suuren rakkaudentunteen maalaamina. Nyt olen ottanut etäisyyttä, katson nykyistä suhdetta osan viikosta kauempaa. Joka päivä joudun toppuuttelemaan itseäni, etten kuvittelusi tietäväni toisen ajatuksia ja tulkitsisi toimintaa omien tuntemuksieni kautta. Jään siitä kiinni päivittäin. Joka päivä muistutan itseäni, että jokainen toimii omasta kontekstistaan, yritän olla tulkitsematta normaalia ystävällisyyttä miksikään suuremmaksi tai halventavaa sanomista miksikään pienemmäksi, jota ei oikeasti olisi tarkoitettu, niin kuin sanottiin. Etäisyys on avannut silmåt monella tavalla.

  • Höpö höpö sanoo:

    En kyllä allekirjoita tuota, ettei kuusikymppinen enää muuttaisi ajatteluaan. Olen 60v ja aina valmiina kyseenalaistamaan ja oppimaan uutta.
    Mielestäni on viisaan ihmisen merkki, että osaa muuttaa mielipidettään, kun saa uutta tietoa. Et suinkaan itse ole jäänyt jonnekin vuosikymmenten taa luutuneiden ajatustesi kanssa? Negatiivisuus ei tietenkään ole hyvä juttu. Mutta joutuuko miehesi olemaan jatkuvasti altavastaajana?

    • Sitä sanoo:

      Mielipiteitään toki monetkin voivat muuttaa, mutta asenne on eri juttu. Tai asennoituminen asioihin.

  • Tara sanoo:

    Minä ehkä kuljin ruusunpunaisten lasejen kanssa eksäni kanssa 🤔
    Jossain vaiheessa havahduin huomaamaan miten negatiivinen mieheni oli. Jos oli tapahtunut hieno/iloinen asia, hän kätevästi osasi kääntää sen negatiiviseksi ja pilata ilon. Erosin ja huokaisin henkeä ja totesin että tämä maailma on oikeasti hieno paikka kun voi vapaasti hengittää.

  • balanssi sanoo:

    ”Luulin, että erinäiset mielipiteet ja purkautumiset ja asenteet johtuvat milloin väsymyksestä, milloin masennuksesta ja milloin työttömyydestä ja milloin mistäkin. Pikkuhiljaa nämä purkaukset ovat kuitenkin osoittautuneet asenteiksi ja muuttuneet toiminnaksi – tai toimimattomuudeksi.”

    Tässä kai se perimmäinen syy on. Seurusteluaikana on oltu ne ruusunpunaiset silmälasit päässä ja kieltäydytty vastaanottamasta signaaleja, joista tulevaisuus on ollut selvästi luettavissa tai jopa pidetty niitä piirteitä ihanan söpöinä.

    Tämä on valitettavasti hyvin yleistä. Yhtäkkiä tajutaan, että se määrätietoinen käytös onkin ilmentymä agressiivisesta luonteesta tai se poikamiesboksin boheemisuus onkin laiskuutta siivota ja pitää huolta hygieniasta.

    Onhan asiassa toinenkin mahdollisuus. Sinä et ole muuttunut, vaikka pitäisi. Edelleen pidät kiinni asioista, vaikka niihin ei olisi varaa ja mahdollisuutta. Otetaan vaikka esimerkiksi sosialismi 70-luvulla. Se on niin nähty ettei se toimi. 70-luvulla se kuitenkin oli monen hipin ihannoima järjestelmä.

  • Itsellä ranteet auki-fiilis sanoo:

    Kyllä, se negatiivinen asenne vaikuttaa koko perheeseen mutta miehen mielestä hänessä ei ole mitään vikaa… positiivisuus vaan on kuulema turhaa…

  • Setämiehiä ympärillä sanoo:

    Miehen ikä ei käynyt tekstistä ilmi, mutta vastaavaa olen ympärilläni huomanut. Onko kyseessä miesten ”menopaussi” kun heistä tulee änkyröitä?

  • I share your pain sanoo:

    Lisää tähän vielä monologi ja toisten kuulematta jättäminen.

  • Eroharkinnassa sanoo:

    Just niinkuin meillä….

    • Pk sanoo:

      Meillä se olen minä, ei huvita ei kiinnosta, haluaisin vain olla yksin kotona. Olen miettinyt eroa siksi että haluaisin miehelleni paremman kumppanin, itse en vaan jaksa.