Tiedätkö tunteen? Päätät, että nyt saa riittää. Nyt ryhdistäydyt ja selvität tämän kaaoksen. Jatkuvan sotkun pääasiallinen syy on se, että perheellä on liikaa tavaraa.

Liiasta tavarasta pitää siis päästä eroon, ja se tapahtuu NYT.

Kenties varaat kierrätyskeskuksesta noutoauton taikka kirppispöydän. Varustaudut jätesäkeillä ja pahvilaatikoilla. Korvan takana on konmarivinkit ja asenne päättäväinen. Nyt jumankaut riittää!

Koluat lipastonlaatikkoa. Voiii, lasten piirustuksia! Eihän näitä voi heittää pois…katso nyt tätäkin, miten hauska! Laatikosta paljastuu myös avaimenperiä, niitähän voi vielä tarvita.

Kaikenlaisia papereitakin on läjäpäin, uskaltaako niitä nyt pois heittää?! Kas, irronnut nappi! Vielä joku päivä ompelen sen takaisin!

No, sieltä lähti tyhjä tulitikkuaski ja irrallinen avain roskiin sentään. Paitsi että kaivoit avaimen takaisin, johonkin se käy. Parempi säästää että ei harmita myöhemmin!

Seuraavaksi kirjahylly. Mietit kateellisena kuinka sisustuslehdissä ihmisten avarissa kodeissa ei enää ole kirjahyllyjä. Tai ainakaan hyllyissä ei ole kirjoja. Kun niitä ei kuulemma tarvita. Voisiko meilläkin olla sellainen tilanne? VOISIKO nämä kaikki vain heittää pois? Hetkinen mikäs tuo oli, tuohan oli hauska romaani….(kolmen vartin kuluttua havahdut siihen että jalkoja pistelee ja olet lukenut suunnilleen sata sivua).

Kirjahyllystä lähtee kiertoon kaksi pokkaria ja vanha ikean kuvasto.

Lipastoa ja kirjahyllyä suurempi haaste on vaatekaappi…

Siinähän on monta ongelmaa. Ensinnäkin se, että Suomessa pitää olla vaatteita 30 asteen helteeseen ja 30 asteen pakkaseen ja kaikkiin säihin siltä väliltä.

Sitten pitää olla vaatteita kuuteenkymmeneen kiloon ja seitsemäänkymmeneen kiloon ja tietysti sille välille, koska välillä on laihiksella ja välillä ilmeisesti lihiksellä.

Sitten pitää olla kreisejä bilevaatteita ja hautajaismekko ja siistejä työvaatteita ja asiallisia juhla-asuja ja kotivaatteita sekä hauska jouluvillapaita!

Jos käyttää mekkoja niin pitää olla sukkahousuja ja mekkokenkiä. Pitää olla sortseja ja capreja ja pitkiä housuja, pitää olla hameita ja mekkoja, pitää olla jakkuja ja villapaitoja ja villatakkeja. Toppeja, kauluspaitoja, t-paitoja, tunikoita. Jumppatrikoita ja ulkoiluhousuja ja talvitakkeja ja hansikkaita ja pipoja ja huiveja.

Nämä eivät tietenkään sovi yhteen, koska yleensä kaiken ostaa paniikissa paria tuntia ennen kuin asua tarvitsee. Näistä puuttuu nappeja mutta kyseessä ei ole se nappi joka oli lipastonlaatikossa.

Ja olipa kaappi miten täynnä tahansa, yleensä joka aamu lähtee ulos samoissa farkuissa ja samassa neuleessa. Kierrossa on ehkä 10 eri vaatekappaletta, mutta lopuista EI VOI luopua. Koska sisimmässäsi olet ihminen joka pukeutuu kiinnostavasti ja tyylikkäästi asua usein vaihdellen!

Mutta nyt nämä pitäisi kaikki käydä läpi ja laittaa kolmeen pinoon: pidetään, poistetaan ja harkitaan. Eihän kolme pinoa riitä!

Pinoja pitäisi olla ainakin:

– vaatteet joita voi käyttää kotona mutta ei missään muualla
– vaatteet joita voi käyttää töissä mutta ei missään muualla
– vaatteet joita voi käyttää kun vatsa on turvonnut
– vaatteet joissa tarkenee kerran kesässä
– vaatteet ydintalvea varten
– vaatteet siltä varalta että tulen raskaaksi
– vaatteet siltä varalta että en pääse raskauskiloista eroon
– vaatteet siltä varalta että imetys kuihduttaa minut
– vaatteet joissa näytän uskottavalta äidiltä vanhempainillassa
– vaatteet jotka puetaan tyttöjeniltaan
– vaatteet jotka laitan jos rupean kulturelliksi ja menen käymään taidegalleriassa
– vaatteet luontoretkeä varten
– ja niin edelleen

Vähitellen tilanne alkaa valjeta. En pysty tähän. Vaatekaapin ovelta peräytyy voimattomana ylitsepääsemättömän haasteen edessä. Ei, se päivä kun karsin kaiken turhan ei sittenkään ole tänään…

*
Evoluutiopsykologian tutkijan mukaan tavaran karsiminen on ihmiselle luonnotonta. Ei siis ihmekään että se on niin vaikeaa.

Lisäksi jos ihminen on esimerkiksi kokenut menetyksiä, luopuminen voi muuttua entistä hankalammaksi. Ihminen haluaa takertua edes johonkin. Lähes kaikilla tavaroihin ja vaatteisiin liittyy tunteita ja muistoja, mikä tekee niistä luopumisen vaikeaksi.

Karsimiseen voi kokeilla erilaisia niksejä, kuten…

…ajastimen käyttöä. Päätä, että karsit tietyn ajan tavaroita päivässä/ viikossa. Älä yritä siivota koko kotia yhdessä päivässä.

…kaverin mukaan ottamista. Ystävä tsemppaa luopumaan, etkä kehtaa hänen edessään vaikuttaa ahneelta hamsterilta.

…karsittavien tavaroiden pakkaamista esimerkiksi vintille määräajaksi. Todennäköisesti et kaipaa poispakkaamiasi tavaroita ollenkaan, ja voit määräajan päätyttyä (esimerkiksi 3 tai 6 kk) viedä ne suoraan kierrätykseen.

…harjoittelua. Kun sitkeästi karsit vähitellen, se muuttuu helpommaksi. Opit vaikkapa ymmärtämään, että et sittenkään ole ihminen joka käyttää mielikuvituksellisia asuja.

…ostolakkoa. Mitä vähemmän ostat tavaraa sitä vähemmän joudut sitä karsimaan.

Mikä on paras raivausvinkkisi? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Apua hukun tavaraan!!!”

  • Kerttuli sanoo:

    Mitäpä, jos raivaisit Konmari-menetelmällä?!

  • Satu sanoo:

    Huh, en ole yksin! Oon oottanu että vquvavuoden aikana ja nyt sen jälkeen laihtuisin hiukan että voiin järjellä kattoa vaatteet läpi. No, en laihtunut mutta tulin raskaaksi. Nyt sitten odottelen seuraavat 2 vuotta mihin mittoihin päädyn toisen raskauden jälkeen, ja tottakai sen jälkeen voi vielä odottaa koska kun lapset on isompia niin sitä jaksaa panostaa enemmän liikuntaan ja ruokailuun. Turha siis vielä karsia kun kahden vuoden päästä saattaa mahtua taas siihen paitaan minkä ostin lukioikäisenä hoikkeliinina!