Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskustelunavauksen vanhempien välisestä hellyyden osoittamisesta lasten nähden.

Äskettäin on käyty keskustelua siitä, minkäikäiset lapset voivat olla nukkumassa vanhempien makuuhuoneessa kun vanhemmat harrastavat seksiä.

Lisäksi on myös kärsitty myötähäpeää tämän äidin kanssa, joka heittäytyi estottomaan aamuseksiin, ja eikös teini JUURI SINÄ AAMUNA herännyt aivan epätavalliseen aikaan…

Mutta entäs se hellyys? Kai sitä pitää lasten nähdä, että se kuuluu parisuhteeseen? Vai onko se ihan väärä käsitys, kun lapsi järkyttyy ja tulee ehkä pahoille mielin? Mikä on oikein, miettii tämä kirjoittaja:

”Tällä palstalla on käyty kiivasta keskustelua vanhempien välisen seksin harrastamisesta. Entä jos ei mennä niin pitkälle. Entä jos mietitään kuinka paljon hellyyttä vanhemmat voivat osoittaa toisia kohtaan?

Onko ainut ja oikea hellyys ja läheisyys kohdistuttava vain lapsiin?


Kuva Tina Bo, ylin kuva Tekang.

Tämä tuli mieleeni, kun ystäväni kertoi tilanteen, jossa lapsi oli kommentoinut vanhempien halausta, ettei se ole oikein ja että niin ei saa tehdä. Lapsi koki ilmeisesti mustasukkaisuutta, kiusaantumista tai jotain. Kyse ei ollut mistään pienestä lapsesta.

Jäin jokseenkin järkyttyneenä pohtimaan pitääkö parisuhde laittaa ”tauolle”, kun lapset ovat läsnä, ja halailut ja pusuttelut suorittaa, kun lapset nukkuvat tai eivät ole kotona/näkemässä? Eikö lasten ole hyvä nähdä, että vanhemmat tykkäävät/rakastavat yhä toisia?

Tai jos ollaan erottu niin, että äidillä/isällä voi olla rakastava parisuhde? Onko meidän oltava ”vain” äitejä/isiä?

Minkälaisen parisuhteen mallin tällaiset lapset omaksuvat? Ne lapset, jotka eivät kestä positiivisten tunteiden näyttämistä, ellei se siis kohdistu häneen itseensä? En oikeasti ihmettele, jos ihmiset käyvät vieraissa ja eroavat, jos tämä on yleinen toimintamalli. Apua!!”

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö halit ja pusuttelut lopettaa, jos lapsi tulee mustasukkaiseksi? Onko sillä väliä, onko kyseessä ydinperhe vai uusperhe? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Apua eikö lasten nähden saa osoittaa hellyyttäkään?!”

  • Lapsenvahti sanoo:

    Olin kerran nuorempana vahtimassa erästä 4-vuotiasta poikaa. Laitoin hänet nukkumaan vanhempiensa sänkyyn ja sadun jälkeen makoilin siinä hetken juttelemassa lapsen kanssa kun hän yllättäen silitti mua poskesta sanoen ”sä oot tosi kaunis”. Mun sydän kyllä suli ja mietin, että hän on varmasti nähnyt isänsä tekevän/sanovan näin äidilleen ja muutenkin nähnyt ja kokenut paljon rakkautta ja hellyyttä 🙂

  • Eevia sanoo:

    Tarviiko tästä nyt edes keskustella.
    Lapsihan ei päätä mitä vanhemmat tekevät. Pussatte ja jos lapsi sanoo että se on väärin korjaat, ei ole. On luonnollista osoittaa välittämistä.
    Sitten voit kysyä lapselta miksi hän ei pidä siitä että isä ja äiti suukottaa.
    Jos hän on mustasukkainen tai nolostuu, miten vain sitten voi miettiä mitä lapsi voi asialle itse tehdä, miten itseään ilmaista ja miten asiasta selvitä.
    Kyllä sitä mustasukkaisuutta on hyvä lapsena opetella niin sen kanssa osaa sitten aikuisena terveesti elää.

  • R sanoo:

    Jos lapsi oikeasti on mustasukkainen, niin sen lapsen minä kaappaisin myöskin halaukseen ja antaisin pusun poskelle. Jos taas lapsi/teini on kiusaantunut, niin kyllä siinä on jotain huvittavaa minusta, samoin senkin kuittaisin huumorilla. Kyllä lasten pitää nähdä kotona hellyyttä ja positiivisia huomionosoituksia. Niitä pitäisi olla niin lapsia kohtaan, kuin vanhempien antaa toisilleen. Jos asia on vaikea, niin jossain on jotain mennyt surullisesti vikaan. Kyllä pitää saada halata, istua sylikkäin, pitää kädestä, sehän on ihanaa. Enemmän harmittaisi lapsen puolesta, joka näkee pusuja ja haleja muissa perheissä, mutta ei omassa kodissa ja kokee sen siksi vaikeaksi ja oudoksi asiaksi.