Anoppi savustaa minut sukutilalta, mikä neuvoksi?
Huono Äiti sai avautumisen maaseudulta:
”Anoppini ajaa minut kirjaimellisesti hulluuden partaalle. Kaipaan hyviä vinkkejä ja kohtalontovereita!
Olen muuttanut mieheni sukutilalle maaseudulle muutama vuosi sitten. Meillä on uusperhe sekä yhteisiä lapsia. Appivanhemmat asuu meidän vieressä.Anoppini saattaa näpäyttää ohimennen milloin mistäkin, lasten kasvatuksesta, siitä että en tule maalta, ulkonäöstä, mieheni entisestä elämästä, ihan mistä vaan. Nopeasti tuli selväksi, että ennen oli kaikki paremmin, mutta en välittänyt. Anoppini saa olla mitä mieltä tahansa.
Nyt tilanne on toinen – hän keksii omia tarinoitaan minusta. Kun mieheni on ulkona tekemässä töitä, tulee anoppini sisälle sillä verukkeella, että tulee lapsia katsomaan (meidän yhteisiä pieniä). Hän viipyy hetken, jonka jälkeen keksii miehelleni tarinoita, että olen huutanut hänelle että häivy, tai olen mulkoillut häntä, tms. Hän mustamaalaa minua mieheni ja minun lapsille, keksii sepitettyjä tarinoita mitä olisin hänelle sanonut. Hän itkee mieheni tytölle, että miten ilkeä minä olen ja en yhtään ajattele sairasta mummoa (hänellä on masennustausta ja lääkitys).
Mieheni puolustaa minua aina, ymmärtää totuuden ja valheen eron.
Ollaan jouduttu rajaamaan anopin vierailuja, että tulee silloin kun mieheni on paikalla.
Hän saattaa kuitenkin paukahdella ovesta ja tästä ollaan myös puhuttu.
Vaikka en häntä tapaisi, hän keksii aina jotain. Viimeksi sanoi miehelleni, että pidä poika silmät ja korvat auki sen eukon varalta, että minä juonittelen ja että en osaa kohdella lapsia tasavertaisesti, huudan heille, jne, mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa.
Huonoimpina hetkinä olen jo miettinyt, että muuttaisinko lasten kanssa pois, sillä on tämä raskasta heillekin (anoppini on keksinyt ilkeitä tarinoita heistäkin). Mieheni kanssa ollaan puhuttu kaikista näistä tuntemuksista, mutta emme me mahda anopin käytökselle mitään.
Epäilen, että hänellä saattaa muistikin jo tökkiä, mutta ei häntä voi pakottaakkaan testeihin. Appiukkokaan ei mahda mitään, eikä oikein ota näihin asioihin kantaa.
Olen ennen antanut anoppini puhua mitä puhuu, mutta nyt tämä käy jo todella raskaaksi ja alan olla jo ihan loppu. Hänen kanssaan rauhallinen keskustelu ei suju, vaan huutaa päälle. Saattaa tulla myös meidän eteiseen huutamaan.
Onko tähän mitään konstia vai tätäkö tämä voi olla vielä seuraavat parikymmentä vuotta?”
Nimim. Anopin savustama
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Anopit voivat olla myös mustasukkaisia pojastaan ja kaivata kovasti kunnioitusta itseään kohtaan, kuten ennen oli tapana. Auttaisikohan kova anopin kiittely, kehuminen ja passaaminen aina joskus. Anopilta voisi kysyä myös neuvoja joihinkin asioihin, se voisi korottaa hänen itsetuntoaan, joka ei taida olla parhaasta päästä, koska täytyy toista noin mollata ja nollata 🙂 . Voisko sopia että tulee kutsusta, jotta voisit kunnolla valmistautua vierailuun tms.
Anoppi on kaapannut vallan, voisiko sen hyvällä tavalla, hymyillen ja överiksi menevällä ystävällisyydellä kaapata takaisin?? Jos jaksaa ja voi. Löytyisikö kylältä välittäjää , jota hän arvostaa? Mutta arvostusta ja kunnoitusta hänen asemaansa kohtaan, vaikka näytellen??
Toivottavasti lapset eivät kärsi, heille voi kauniisti selittää, että anoppi on vanha ja vaivainen, ja siksi usein äreä tai muuta sopivampaa.
Voisitteko miettiä miehen kanssa suunnitelmaa, olisiko siellä joku ammattilainen tms, joka tuntee hänet (ja hänen taustansa?) ja voisi antaa ajtuksia ja auttaa. Lapset ovat yleensä tärkeitä isovanhemmille. Jos anoppi puhuu teistä pahaa, hänelle voisi selittää rauhallisesti, että lapset kärsivät siitä; se olisi kai miehenne tehtävä.
Videoi tai äänitä jokainen kyläily kännykällä. Se voi joskus olla tarpeellinen todiste ja turva sinulle.
Kuulostaa minun ystävän entiseltä anopilta. Mielenterveysongelmia on hänellä ja varmaan on koko elämänsä niistä kärsinyt. Nykyisessä elämässään anoppisi sitten oireilee näin. Kyllä hänelle varmaan voisi ehdottaa, että kävisi hakemassa apua ja kyllähän rajat saa hänelle, aikuiselle ihmiselle kuitenkin laittaa. Mikä lie on sitten se pohjimmainen syy tämmöisen käytöksen ilmenemiselle, hänen omassa elämässään ei varmaan ole mennyt asiat putkeen?
Jos lähdet niin sitten seuraavaksi se alkaa syytämään sinusta lastensuojeluilmoituksia.