”Harva ylipainoisista ihmisistä haluaa olla ylipainoisia tai lihavia. Enkä usko, että juuri kukaan heistä on päättänyt, että haluan alkaa lihavaksi. Kuitenkin he saavat kuulla usein läskeistään ja lihavuudestaan. Haluan kertoa pintaraapaisun omasta elämästäni ja kokemuksistani lihavana. Sen mitä lihavuus ja lähinnä toisten ihmisten huomauttelu ja kohtelu on tehnyt elämässäni.

En ole aina ollut ylipainoinen, mutta vuosien varrella kiloja oli kertynyt pahimmillaan yli 120. Moni ajattelee lihavista, että he ovat laiskoja saamattomia ylensyöviä mässyttäjiä, jotka makaavat vaan sohvalla ja päivän lenkki on lähinnä siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Tietysti ratkaisu ongelmaan on liikunnan lisääminen ja kasviksia vaan ruokavalioon. Lihavuus on saamattomuutta ja itsestä kiinni. Näinhän yleisesti ajatellaan

Lähes jokaisessa parisuhteessa olen saanut kuulla ylipainostani ja kuinka ällöttävää on olla kanssani, koska olen läski. Ensimmäisessä suhteessa se kaikki mollaaminen ja halveksunta meni niin pitkälle, että suhteen jälkeen vei kauan, että pystyin keräämään kaikki itsetuntoni rippeet. Jopa pienen kylän keskustassa kävellessäni mietin, että voinkohan edes kävellä tässä. Ahdisti todella paljon.

Toisessa parisuhteessa kiloja tuli vielä lisää kahden lapsen jälkeen. Sain jälleen kuulla läskeistäni. Jos en sanallisesti, niin ainakin elein voitiin osoittaa, kuinka ällöttävä olen. Seksiäkään ei juuri ollut ja häpesin todella itseäni.

Eron jälkeen on ollut kaksi suhdetta. Jälleen sain kuulla kuinka vastenmielistä kanssani on edes harrastaa seksiä ylipainoni vuoksi. Tällä kertaa ja menneisyydestä oppineena, olin päättänyt arvostaa itseäni ja elämääni. Jos joku ei näe minussa muuta kuin lihavuuden, parisuhde on todella huonolla pohjalla.

Teksti: Elämää ei kannata tuhlata murehtimalla persauksen kokoa. Jos sen koko häiritsee, toimi. Jos ei, nauti.

Tästä Huonon äidin Instaan!

Vajaa vuosi sitten jäin virkavapaalle työstäni opintojen vuoksi. Päätin satsata itseeni ja terveyteen täysillä. Sain vielä viime jouluna lahjaksi oman ensimmäisen älykellon, joka toi konkretiaa tekemiseeni. Lähinnä olin kiinnostunut unenmäärästä, laadusta ja tekemieni lenkkien askelmääristä.

Elokuussa havahdun, että koko ajan joka päivä askelmäärät ovat olleet reilusti yli päivittäisten tavoitteiden. Niinkuin aina kaikkien näiden vuosien ajan kun minulla on ylipainoa ollut. Lisäksi ruokavalioni on terveellinen ja vähärasvainen. Niinkuin se melkein on aina ollut. Painoni ei kuitenkaan putoa. En enää tiennyt, mitä voisin tehdä enemmän, vaikka olen terveydenhuollon ammattilainen. Soitin terveysasemalle häpeillen, että tarvitsen apua ylipainon hoitoon ja toivon lihavuusleikkausta.

Minulla kävi tuuri ammattilaisten suhteen. Hoitaja kuunteli hetken ja varasi ajan lääkärin vastaanotolle. Edeltävästi kävin verikokeissa, joista todettiin sama asia: elämäntapani ovat terveelliset. Samalla todettiin krooninen anemia eli rautavarastoja ei ole lainkaan normaalista hemoglobiinista huolimatta. Tämä on ollut osaltaan vaikuttamassa imeytymiseen. Joka tapauksessa nuori lääkäri otti ongelmani asiakseen. Minulle aloitettiin lihavuudenhoitoon lääke, jonka vaste on ollut todella hyvä. Noin 7 viikossa paino on pudonnut 10 kg ilman, että olen tehnyt elämässäni mitään muutoksia. Enempää en oikein edes voisi tehdä.

Sitä kadun, että en ole aiemmin hakenut apua lihavuuteen. Toki häpeä on estänyt sen. Toisaalta tuli myös suuri suru ja itkin sitä, että miten ihmiset voivat kohdella toisia niin rumasti ja julmasti jonkin ulkoisen seikan vuoksi. Ihan kuin siihen olisi kellään oikeutta, oli se syy mikä tahansa.

Halusin jakaa kokemukseni myös siksi, että jokainen ymmärtäisi tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa kuinka julmaa on toisen ihmisen arvostelu. Varsinkin kun emme tiedä hänen elämästään mitään. Aina lihavuuteenkaan ei pysty itse vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Toisaalta haluan rohkaista jokaista hakemaan apua, oli se syy lihavuus, laihuus tai mitä tahansa, silloin kun omat keinot on loppu.”

Nimim. Sopivasti lihava

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Artikkelikuva Kuva Towfiqu Barbhuiya.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “Aina lihavuuteenkaan ei pysty itse vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi”

  • Puikula sanoo:

    No, itse olen laiha ilman omaa ansiotani. Ruoka ei vaan maistu, unohdan syödä enkä yksinkertaisesti pidä makeasta. Silloin kun syön, en syö mitenkään erityisen terveellisesti vaan rasvaa ja huonoja hiilareita kuluu. En urheile lähellekään sen verran mitä pitäisi ja lihaskuntoharjoitteluni perustuu lähinnä uhmaikäisenä kantamiseen paikasta toiseen. En liho, vaikka olen toisinaan yrittänyt nostaa painoani. Tuntuu väärältä saada mitään hehkutusta hoikkuudesta, kun koen että en tee tämän eteen mitään, kun samalla monet ylipainoiset tuttavani käyttävät todella paljon aikaa kuntoiluun ja ruokavalion kyttäämiseen. Pointti? Omilla teoilla voi vaikuttaa painoon, mutta ei välttämättä, eikä ne omat teot välttämättä riitä kovin pitkälle. Useilla ylipainoisilla on jo käytössä kaikki keinot, mutta heistä ei tule hoikkia. Kannattaa keskittyä omaan elämään ja omaan vartaloon, jos nyt haluaa jonkun painoa miettiä, ja antaa muiden vatvoa omaansa eikä puuttua siihen.

  • balanssi sanoo:

    Kuten tuossa ensimmäinen kommentoija sanoi, jokin ei nyt täsmää.

    Anemia johtuu siitä, että ravintoaineet eivät imeydy (tai sitten on syönyt väärin), jonka ei pitäisi johtaa lihavuuteen.

    Jos aloittaja on lihonut, vaikka ruokavalio on ollut hyvä, niin sitten vain määrä on ollut liian suuri. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

    Silti olen sitä mieltä, että lihavan ihmisen pilkkaaminen on todella väärin. Meillä kaikilla on heikot kohtamme. Jollekin se on syöminen, jollekin pelaaminen jne. Se että sattuu 3 törkeää miestä parisuhteeseen kertoo kai myös jotain itsetunnosta. On tullut valittua jotain mitä saa, ei jotain, mitä haluaa.

    Tuo, että lihavia ihmisiä pidetään saamattomina ja laiskoina on tietysti väärin. Voihan siinä piillä totuuden siemen, mutta usein kyse on heikosta itsetunnosta ja esimerkiksi parinkymmenen vuoden järjestelmällisestä oppimisesta lapsuudenkodissa. Sieltä tulevat tavat ruokailuun ja liikuntaan.

    Usein olenkin sanonut, että lihava ihminen pitäisi ensiksi passittaa psykologille ja vasta sitten lääkäriin. Tosin aika harva lihava ihminen myöntää mielenterveydessään olevan vikaa, vaan ajattelee, että kunhan ryhdistäydyn, niin kyllä se siitä.

  • Hannah sanoo:

    Olin aikoinani 9 vuotta työpaikkakiusaajan uhri. Ja sitä ennen tein vuosia yöpäivystystöitä.Kauhea stressi. Ja kiloja tuli kamalasti. Vallankin yöpäivystysvuorojen aikana.Pääsin välissä kohtuu painoon ennen työpaikkakiusaajaa. Stressi johtaa metaboliseen oireyhtymään, mutta kun siitä syytetään ihmistä itseään, niin tulee lisää stressiä ja terveysvaikutusta.

  • anonyymi sanoo:

    Miehet ovat kuitenkin viehättyneet sinusta alkuun, kun sinulla noita parisuhteita on ollut. Pää pystyyn nyt vain. Olet kaunis juuri sellaisenaan. Voi kunpa ympäröivät ihmiset hyväksyisivät veljensä ja sisarensa juuri sellaisenaan. Pois kaikki ilkeily ja huomauttelut. Lihavat eivät ole ainoita, joitten ulkonäöstä huomautellaan. Pitkät naiset ja lyhyet miehet esimerkiksi.

  • Lihottava lääkitys sanoo:

    Lihoa voi todellakin vaikka elää terveellisesti. Minä olen lihonut 15kg nykyisellä lääkitykselläni. Syön kahta eri lääkettä joiden molempien sivuvaikutus on painon nousu. Syön myös kolmatta lääkettä, jonka sivuvaikutuksena on painon lasku. Silti lihon. (Yhteensä lääkkeitä on viisi, kahdessa ei mainita painosta mitään).
    Lihominen on kuitenkin pieni hinta sille, että olen hengissä ja voin käydä töissä.
    Kaikki veriarvoni ovat normaali, myös verensokeri ja kolesteroli. En käytä alkoholia, en tupakoi ja ulkoilen 7h viikossa.

    • Yogamies sanoo:

      Mitään lääke ei sinänsä lihota, mutta on toki sellaisia lääkkeitä, jotka vähentävät hiukan energiankulutusta tai lisäävät ruokahalua. Jos oikeasti lihottavia lääkkeitä olisi, niin silloinhan maailman nälkäongelmat olisi jo ratkaistu.

      ”Lihottavia lääkkeitä” syövän pitäisi siis tarkkailla painoaan ja kiinnittää huomiota ruuan laatuun ja määrään. Jos ruuan laatu on kunnossa, niin sitten lihomisen alkaessa pienentää annosta tai lisätä liikuntaa.

  • Nimetön sanoo:

    Jokin ei nyt täsmää. Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei ketään saisi haukkua. Voimia laihtumiseen.