”Mies syö meidät vararikkoon”

”Tiedät varmaan sen laulun, jossa mies syö lapsen vanukkaat.

No minun mies syö vanukkaat, jogurtit, leivät, karjalanpiirakat, eilisen jämät, sipsit, tämän päivän ruoat, huomisen ruoka-aineet, juustot ja makkarat. Mies myös juo maidot ja tuoremehut.

Hedelmät ja puurohiutaleet saavat olla rauhassa, kaikki muu menee. No kuivat makaroonit jää koskematta nekin, jos ei valmista kastiketta ole.

Jos teen makaronilaatikkoa, johon tulee pussi makaroneja, melkein koko purkki maitoa ja puoli kiloa jauhelihaa, syön siitä kerran ja loput katoavat miehen Moolokin kitaan. Ei toivoakaan että iltaruoasta jäisi eväitä seuraavalle päivälle.

Sipsipussista ehdin syödä pari sipsiä, ja mies ahmaisee loput. Isosta yli kolmensadan gramman sipsipussista. Kolme kahden hinnalla -suklaapatukkatarjouksen patukat vedetään kerralla kaikki.

Jogurtteja ja niitä vanukkaita (!!!) mies syö monta purkkia päivässä. Iltapalan jälkeen menee vielä pari purkkia yöpalaksi.

Leipiä hän syö monta palaa kerralla. Juusto maistuu ilman leipääkin. Mies seisoo keittiössä ja höylää viipaleita suoraan suuhun niin että höylä vaan viuhuu.

Maidot ja mehut uppoavat suoraan purkista. Niihin saattaa jäädä liru pohjalle, mutta litra tuoremehua menee päivässä ilman mitään ongelmia.

Mies ei ole varsinaisesti lihava, mutta lievästi ylipainoinen kuitenkin. Varmasti vähempikin syöminen riittäisi, mutta eihän lievä ylipaino miestä hetkauta.

Mies ei ole myöskään kovin isokokoinen tai roteva, eli tässä ei ole kyse siitä, että miltei kaksimetrinen mies tarvitsee enemmän ruokaa kuin puolitoistametrinen nainen. Hänelle vaan maistuu ruoka, eikä hän osaa ottaa muita huomioon. Kun ruokaa on, se syödään.

Yksi iso ongelma on se, että tähän palaa hirveästi rahaa. Riittävästi täytyy saada ruokaa totta kai, mutta miehen mättäminen menee ahmimisen puolelle. Muut ongelmat ovat ne, että ostoksissa on hirveä vaiva ja ennakointi on mahdotonta.

Kaupasta pitää ostaa hirveästi ruokaa, että mies saa syödäkseen. Sitten sitä ruokaa ei kuitenkaan ole, jos itse meinaa jotain syödä. Pelkkää leipää saattaa löytyä, mutta juustot on höylätty menemään. Evääksi aiotut ruoat on syöty. Kokkaamista varten ostetut ainekset saattaa olla syöty, tyyliin paistettu pelkiltään puoli kiloa jauhelihaa ja vedetty napaan. Tai graavilohet syöty leivän päällä ja niin edelleen.

Mikä tähän avuksi? Mies sanoo että kai sitä syödä saa, ja että itse ostat kosmetiikkaa, siihen menee rahaa…

Pitääkö alkaa elää kuin kämppikset ja ostaa molemmille omat ruoat omille hyllyille jääkaappiin? Tosin tuskin sekään suursyömäriä pidettelisi…”

Nimim. Ahmatin vaimo

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 50 kommenttia, jätä oma kommenttisi.