5-kymppinen nainen, miksi olet huono työkaveri nuoremmallesi?
Huono Äiti sai avautumisen: ”Nuorena olin sinisilmäinen ja luulin, että kiusaaminen jää koulunpenkille. Olin todella väärässä. Naisvaltaisella alalla on hankalaa olla nuori, alle 35 v, nainen, eikä syynä tosiaankaan ole asiakkaat, vaan ne jotkut 50+ naiset.
Minulla on kollega, joka kyttää tekemisiäni työnteosta yksityiselämään. Edes kahvitauoilla en saa rauhaa. Töissä teen hänen mielestään kaiken väärin, vaikka muilta olen saanut paljon positiivista palautetta. Olen itsekäs ja hieron muiden naamaan omaa erinomaisuuttani, kun pyydän apua tai annan apua. Taukohuoneessa syön väärin ja olen ahne, jos otan tarjolla olevista konvehdeista kaksi.
Kasvatan lapsiani väärin ja olen äidiksi ”aivan liian nuori ja kokematon”. Deittailusta en hänen kuullen enää puhu. Enkä oikeastaan mistään muustakaan, ellei ole ihan pakko. Väkisinkin tämä vaikuttaa viihtymiseeni työyhteisössä, työssäjaksamiseen, työn laatuun ja saa punnitsemaan alanvaihdon ja pitkän saikun välillä.
Onko kukaan terveessa työyhteisössä ja mistä niitä löytää?”
Nimim. Hetki aikuisuutta kiitos
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei, en ole terveessä työyhteisössä. Jouduin irtisanoutumaan ja nyt olen työtön. Töitä ei saa mistään ja työyhteisöt taitavat olla muisto vain.
Kyllä löytyy hyviäkin työyhteisöjä. Meillä n. 40 hengen porukassa (ikähaarukka 20+ – 60+) ei ole politikointia, selän takana puhumista, yksin jättämistä. On tietysti kuppikuntien tapasia – esim. lounaalla jotkut käyvät suhteellisen samoissa ryhmissä, muttei koskaan sanotaan ei jos löyttäytyy samalle pöydälle. Apua aina saa eikä kukaan häpeä sitä pyytämään. Olen tässä yli 20 v viihtynyt, eli ei ole enää kuherruskuukausi uuden työnantajan palveluksessa. Pari kertaa siinä aikana on kiusaamista esiintynyt, siihen puututiin. Molemmat kiusaajat ovat sittemmin lähteneet muualle.
Julkinen salaisuus on, että naisvaltaiset työpaikat on kyynpesiä. Naiset ei siedä toisiaan. Pikkusieluista touhua piisaa. Hävettää olla nainen.
Miesvaltaiset työpaikat on parhaita. Siellä ollaan reiluja ja avoimia.
Yksi pahimmista työyhteisöistä, jossa olen ollut on ollut päiväkoti.
Onneksi pääsin pois. Kyllä oli passiivis-aggressiivista menoa.
Itsellä kokemusta myös ~50v sh . HETI kun valmistui, nosti itsensä niin korkealle pallille. Sieltä sitten mulkoilee ja vähättelee kaikkia lähihoitajia(hoiva-avustajia ei pidä minään). Jos lh kertoo vaikka asukkaan kipuoireista,menee katsomaan ja ei pidä niitä minäkään. Kun päivän päästä voimistuneet,HÄN on ne havainnut ja HÄN auttaa nyt asukasta. Pomon kopissa kehunut itseään,pomo pitää häntä hyvänä tiiminvetäjänä. Ymmärrykseeni ei mene MIKSEI hän ei HALUA että olemme TIIMI joka toimisi yhdessä. Ruokailee harvoin työkav.kanssa,mieluummin on omassa parhaassa seurassaan vaan.
Painin juuri tällä hetkellä asian kanssa. Useampi vuosi takana, raivokohtauksia, haukkumista, piiloaggressiivista käytöstä, mykkäkoulua. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta eihän kukaan sitä hamaan tulevaisuuteen asti jaksa.
Työnantaja halusi sulkea silmänsä, mutta minä en anna tämän mennä läpi. Runnoin asian pöydälle ja vihdoin jotain saadaan tilanteelle tehtyä, kun me lähdemme aukaisemaan tilannetta ammattilaisen kanssa. Tilanne on niin kärjistynyt ettei minkäänlaista puheyhteyttä ole vaikka kollegoja olemmekin. En edes halua nähdä koko kollegaa ja jo pelkkä mielikuva hänestä saa aikaan inhon väristyksiä.
Minä olen siis se nuorempi osapuoli.
Tsemppiä meille kaikille asian kanssa (tavalla tai toisella) painiville.
Olen esimies kiusattuna ollut.
Minulla on päinvastainen kokemus naisvaltaiselta alalta, ikäni puolesta olen ns. väliinputoaja työyhteisössä. Vanhemmat ovat ottaneet hyvin vastaan ja kunnioittavat uusia työntekijöitä. Nuoret kyräilevät ja puhuvat pahaa muista keskenään ja juoksevat esihenkilön pakeilla minkä ehtivät lokaamassa muita. Ei siinä, osaa vanhemmatkin, mutta ei voi yleistää. Vaan jokainen voi huolehtia vain omasta käytöksestään muita kohtaan, muita on paha mennä muuttamaan, jos asenne ei ole kohdillaan.
Nuorena olin töissä miesryhmässä, sitä seksuaalista ahdistelua, ns.pikkutuhmien puhumista-Älä nyt leikistä suutu hehheh- 40v kouluttauduin uudestaa 18-25v kanssa, viihdyin hyvin, oli kivaa ja rentoa. Nyt 50+ikäisenä naisvaltaisella alalla nuoremmat alle +-30v naiset sulkee ulkopuolelle, puhuvat selän takana, teet pienen kirjoitusvirheen niin sitä naureskellaan päin naamaa. Tosin ajattelen että nämä mitätöijät kertovat itsestään ja omista epävarmuuksistaan kuin minusta.
Mikään ei oikeuta kiusaamaan ketään.
Onpas kurjaa…vaikuttaa varmasti työssä jaksamiseen
Ja koko elämään.
Olen siinä onnellisessa asemassa että olen löytänyt aivan loistavan työpaikan .
Kun on tehnyt yksinyrittäjänä töitä yli 30v ja sitten vähän alle kuuskymppisenä alan vaihtajana tipahtaa uuteen työpaikkaan, keskelle uutta työyhteisöä…katastrofin ainekset ovat valmiina…tai sitten ei !
Työpaikalla on eri ikäisiä, pääasiassa naisia ja porukka on ihan loistava.
Hieman omituisen huumorin omaavana olen löytänyt paikan jossa on muitakin ’omituisia otuksia’.
Eli on niitä hyviäkin paikkoja
Minulle on käynyt päinvastoin, olen +60v ja nuoremmat osaavat käyttäytyä kuin olisin ilmaa ja ikävintä on nuoremman esihenkilön vanhanaikainen johtamistapa ”pommittaminen”. Olen aina ollut jonkinlainen edelläkävijä, kiinnostunut uusista jutuista ja oman työn kehittämisestä, tykkään työskennellä nuorten kanssa. Nuoret luokittelevat helposti vanhaksi, jättävät ulkopuolelle. Nuoret nykyään on paljon itsevarmempia ja rohkeampia kuin ennen, olisko kyse pelosta, että nuori (tai vanha) on parempi ja menee ohi. Kiusaaminen ei loppujen lopuksi taida olla ikäkysymys. Pitää vaan uskaltaa puhua ja opetella toimimaan erilaisten ihmisten kanssa.
Ihan tuttu kuttu minullekin menneiltä vuosilta. Vanhemmat naiset oli todella hirveitä työkavereita kun olin nuori. Pahimpia olivat kouluttamattomat tai vähän koulutetut, joille minä ”pitkälle” koulutettu olin suuri uhka. Heidän mielestään olin tyhmä ja mitään ymmärtämätön ja heillä oli sentään paljon kokemusta. Pahinta oli että johto suojeli heitä. Lähdin pois koko alalta. Nyt nuo sen ajan ”kokeneet kaikkitietävät” ovat joko eläkkeellä tai arkussa, ja minä nyt vuoroin muualla töissä, vuoroin saikulla tms kun en kestä tuollaista nokittelua vieläkään. Ja entisellä alallani mieletön pula smmattitaitoisista työntekijöistä, eli sellaisista kuin minä. Vasn pitäkööt pulansa, minä en dinne palas enää ikinä! Nyt olen itse viisikymppinen, ja haluan uudessa työpaikassani kohdella kaikkia yhtä kunnioittavasti iästä tms riippumatta. Meillä on töissä välillä nuoria ja se on hieno juttu. Kaikilla on sinne annettavaa.
Tuo vanhojen eukkojen nokittelu nuoria naisia kohtaan on varmaan samaa kuin entisinä aikoina anoppi-miniä suhde. Kai se on kateutta.
En tiedä onko iällä merkitystä. Mulkut on mulkkuja oli minkä ikäisiä vaan. Itse olen 50+ ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen työyhteisössä missä olen vanhin ja nuoret lapsettomat 30+ naiset naureskee minulle ja pitää ihan daijuna. Outo kokemus tämäkin.
Olisin melkeen itse voinut kirjoittaa tuon tekstin. Lisänä vielä kuukausien mittaiset mykkäkoulut ja että ihmisiä on useampi kyräilemässä.
Itse en syrji iän myötä ketään. Minulla on töissä useampi 50 +- ystävä ja olen itse 30+
Olen itse melkein 50 nainen. Ja minut jätetään nuorten ulkopuolelle. Itse pyrin aina ottamaan kaikki huomioon, joten tuntuu epämiellyttävältä
Mulla loppui se naaman aukominen viiskymppiseltä työkaverilta kun löin sille jauhot suuhun.
Oli niin ällikällä lyöty tästä mun huomautuksesta ettei enää kertaakaan sen jälkeen aukonut päätään.
Älä alistu vaan sanot vaan rohkeasti että tällainen käytös saa loppua!
Tsemppiä, tiedän kuinka hankalia kyseisen sukupolven edustajat osaavat olla🙄
Itse olen joutunut +50 naisen kiusaamaksi töissä. Vahtiminen, sivuuttaminen ja muille minusta puhuminen aiheuttivat työperäisen ahdistuksen ja masennuksen. Seurauksena masennuslääkityksen ja terapian aloittaminen, esimiehen kanssa sovittuja työnkierto muutoksia, alustavaa työosaston vaihtoa jne. Onneksi en ole ongelman kanssa yksin, mutta harmillista, ettei henkilö itse ymmärrä olevansa syyllinen, eikä muuta omaa käytöstään.
Niin tutun kuuloista hommaa, siis kiusaaminen. Hyvin tyypillistä naisvaltaisella alalla. Minua kiusasi lähiesimies sekä hänen esimies töissä. Lisäksi osa työkavereista oli todella ilkeitä ja kaksnaamaisia. Olen tänä päivänä eri työpaikassa. Toivon saavani nyt terveemmän ympäristön jossa saa tehdä rauhassa töitä.